Miksi totuus voi olla valhe?

Tanskalainen tutkija Bjørn Lomborg kertoo, että hän luottaa tilastotieteeseen. Hänen mukaansa ne rahat, joita nyt ollaan suuntaamassa ilmastonmuutoksen torjuntaan, kannattaisi siirtää köyhyyden poistamiseen. (Kauppalehti 28.7.2024)

Väitteensä tueksi hän esittää vakuuttavia lukuja.

Kansainvälisen konsulttitalon tänä vuonna julkaiseman tutkimuspaperin mukaan, jos absoluuttisen köyhyyden rajaa nostettaisiin 2,1 dollarista päivässä kolmeen dollariin ja pyrittäisiin poistamaan absoluuttinen köyhyys maailmasta, pääsisimme niihin ilmastotavoitteisiin, joihin kansainvälisissä sopimuksissa on pyritty.

Äkkinäinen voisi ajatella, että nuo kaksi tietoa tukevat toisiaan ja niin ne tekevätkin, mutta niissä on myös rakaiseva ero.

Lomborg ehdottaa köyhyyden poistamista vaihtoehtona ilmastonmuutoksen torjunnalle. Ilmastonmuutoksen torjuntaan ei hänen mukaansa kannata panostaa niin paljon,  koska se on kuitenkin pienempi ongelma. Konsulttiyhtiö puolestaan näkee, että jos köyhät saavuttavat korkeamman elintason, heille tulee paremmat mahdollisuudet tehdä viisaita valintoja myös maapallon luonnonvarojen kestävyyden ja ilmastonmuutoksen kannalta. Eli myös köyhät tekevät silloin ilmastotoimia.

Me uskomme usein liian helposti tutkimuksia tai selvityksiä, jotka yksinkertaistavat monimutkaista ongelmaa. Jos ihminen olisi vain rationaalinen, se olisi johtanut jo satoja vuosia sitten tilanteeseen, jossa entistä parempi tiede olisi saanut meidät noudattamaan tieteen suosituksia.

Niinhän me emme tee, eikä yksi tiede edes voi yksinään ratkaista ongelmaa, joka liittyy moneen tieteeseen. Jos vaikkapa haluamme vähentää muoviroskaa merissä, kyse on uusien materiaalien (kemia), uusien käyttäytymistapojen (lainsäädäntö, sosiologia ja psykologia), uusien liiketoimintamallien (taloustiede) ja mahdollisesti uusien koneiden (fysiikka, mekaniikka) yhteistyöstä.

Eikä Lomborgin ehdotus ota lainkaan huomioon sitä, että ilmaston lämpenemisen todellisia vaikutuksia talouteen ei kukaan ole vielä kyennyt kokonaan mallintamaan tai mitä muita vaikutuksia niiden toimien lopettamisella olisi.

Eli vakuuttavista luvuista huolimatta, sekä Lomborgin että konsulttiyhtiön näkemyksiin on syytä suhtautua kriittisesti.

Niiden arvo onkin siinä, että ne pistävät ajattelemaan useita vaihtoehtoja, vaikka miettimisen lopputuloksena olisikin johtopäätös siitä, että yksi jos toinenkin ajatus on tyhmä tai ainakin kelvoton toteutettavaksi.

Ikävä kyllä, hieman turhan usein innostutaan yksittäisistä tutkijoista ja tutkimuksista vain siksi, koska heidän esittämä näkemys tuntuu omaan korvaan hyvältä.

Sitten sitä toistetaan toivossa, että muutkin alkavat väsytystaistelun jälkeen uskoa samaa.

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen toiminnanjohtaja innovaatiokehityksen parissa ja strategiakonsultti. Autan yrityksiä kasvattamaan tuottavuutta ja innovoimaan. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu