Miksi tulevaisuuspuhe välillä ketuttaa

Kun maailman suuntaa mietitään, otetaan esimerkkiä usein muualta. Varsin monessa asiassa esimerkki on toimiva, mutta yksi niistä alueista, missä se toimii huonosti, on suomalainen työelämä.

Kun joku sanoo Suomessa, että työelämässä hierarkiat poistuvat, niin mistä hän oikeastaan puhuu? Siitä, että Suomessa työelämässä on korkea hierarkia vai siitä, että se laskee siitä, millä tasolla se on nyt?

Jos työelämän hierarkioista puhutaan, esimerkiksi siitä, että työntekijällä on mahdolisuus puhua melkein kenen kanssa tahansa omassa organisaatiossa, on Suomi yksi maailman kärkimaista. Vain kaikkein suurimpia yrityksiä lukuunottamatta meillä voi käytännössä kuka tahansa puhua suoraan tomitusjohtajalle.

Meillä myös on enemmän vapauksia (eli esimerkiksi vähemmän byrokratiaa organisaation sisällä), kuin monessa länsimaassa, puhumattakaan kehittyvistä talouksista, jotka ovat kaikkea muita kuin demokraattisia työkulttuuriltaan.

Sama koskee työelämää laajemminkin. Kun joku sanoo, että ihmiset haluavat enemmän töitä, joissa he eivät ole sidottuna työnantajaan, niin onko se totta ja jos on, niin miksi?

Kun puhumme työelämän kehityksestä, pitää ottaa kolme isoa muutostekijää huomioon samanaikaisesti.

  1. Ihmisten käyttäytymisen muutos on hitaampi kuin usein haluamme.
  2. Suhdanteet, kuten esimerkiksi kymmenen vuotta Suomessa kestänyt laskusuhdanne, vaikuttavat kysymishetkellä asenteisiin. Kun esimerkiksi työpaikkojen vähenemisen pelko suuri, ihmiset haluavat varmuutta ja kun työpaikkoja on helposti saatavilla, heille kelpaa vähempikin turvallisuus.
  3. Suomalainen työelämän rakenne on oma kokonaisuutensa, jossa esimerkiksi sosiaaliturvalla, asuntolainan saamisella ja työpaikkojen sijainnilla ja oman elämän turvallisuudella on omat vaikutuksensa ihmisten haluun muuttaa asenteitaan.

Suomalaisen työelämän ongelmia on yritetty selittää ja ratkaista pisteratkaisuilla. Viime hallituskauden kiky ja aktiivimalli ovat siitä hyviä esimerkkejä. Molemmissa oli talousteorian näkökulmasta tietty pointti, mutta molemmat menevät kiville poliittisita syistä.

Poliittisia syitä on usein pidetty tyhminä syinä. Ne ovatkin sitä, jos maailma toimisi järjellä ja kaikki ihmiset ajattelisivat samoin. Valitettavasti vain on niin, että edelläkävijät ajattelevat maailmaa ihan eri syystä eri tavoin kuin seuraajat. Edelläkävijöille muutos on mahdollisuus, seuraajille pakon sanelema uudistus.

Otetaan lyhyt aikamatka kymmenen vuoden taakse

Puhuin silloisessa Suomen suurimmassa asianajotoimistossa heidän henkilöstöjohtajansa kanssa. Hän valitti, että heillä on rekrytointiogelma. Kun perkasin syytä tarkemmin, suurin ongelma oli se, että yliopistosta parhailla arvosanoilla valmistuvat halusivat helpompiin ja turvallisempiin töihin julkiselle sektorille. Asianajotoimiston ajoittain järjetön työtahti yhdistettynä kovaan palkkaan ei houkutellut enää yhtä paljon.

Maailma on tuosta paljon muuttunut. Nyt asianajotoimistoistakin osa korostaa sitä, kuinka  heidän työssään on joustoja.

Samaan aikaan sain luottamuksellisesti erästä tutkimustyötäni varten yhden suomalaisen pörssiyhtiön kaikkien henkilöstökyselyiden tulokset. Suurin havainto oli, että toiveet johtamiskulttuurille vaihtelivat suuresti paikkakunnan ja työtehtävän (onko toimihenkilö vai tuotantotyöntekijä) mukaan. Henkilöstökyselyiden perusteella en olisi uskaltanut lähteä suosittelemaan, että yritykseen olisi sillä hetkellä yritetty ajaa yhtään yhtenäisempää johtamiskulttuuria.

Palataan takaisiin työelämän isoon kuvaan

Kun puhumme työelämästä, on hyvä, että meillä on visioita siitä mitä maailmalla on tehty tai mitä meillä voidaan tehdä. Samalla on kuitenkin huomattava, että työelämä muuttuu kyllä hitaasti koko ajan. Muutosksesta huolimatta esimerkiksi tarve turvalliseen elintasoon ei ole muuttunut juuri mihinkään. On hyvin vaikea uskoa, että se asia tulee isossa kuvassa muuttumaankaan.

Maailmaan mahtuu paljon puhetta, josta on monella tavalla hyötyä. Kun työelämää muutetaan, pitää kuitenkin olla hereillä siitä, että kyse on aina monen asian summasta. Esimerkiksi aktiivimallin keskeinen ongelma oli siinä, että se ei ottanut riittävästi huomioon ihmisten erilaisia tilanteita ja työpaikan/ työttömyyden välillä suhaaminen toi ihmiselle enemmän riskejä kuin työttömänä oleminen ja jopa työttömyyskorvauksen lasku.

Työn tulevaisuudesta pitää puhua ja sille pitää asettaa visioita. Silti pieni todellisuustarkistus on aina välillä paikallaan. Oma elinkeinoni on siitä kiinni, että yritykset ja työelämä muuttuvat koko ajan, mutta en halua, että ne päätökset perustuvat vain visioihin.

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu