Missä on Helsingin visio

Keskustelu Helsingin keskustan näivettymisestä ottaa jälleen uusia kierroksia. Vastakkain on monta asiaa. Autoilu, asuminen, kauppa ja palvelut, kevyt liikenne, kauniit kesäpäivät terassilla, uudisrakentaminen ja luonnon säilyttäminen.

Helsinki on Suomen suurin kaupunki, ja sen vaikutuspiirissä on merkittävä osa suomalaisista. Asukkaista 1,6 miljoonaa asuu Helsingin seuduksi kutsutulla alueella, työpaikkoja Uudellamaalla on noin 850.000, kun koko muussa Suomessa yhteensä on noin 1,5 miljoonaa työpaikkaa.

Merkittävyydestään johtuen Helsinki ei voi kehittää rakennettaan täysin itsenäisesti

Erityisesti liikenne nostaa tunteita myös Helsingin ulkopuolella. Suunnitelma Helsingin keskustaan johtavien teiden muuttamisesta kapeammiksi ja hitaammiksi nosti meteliä Kirkkonummella saakka ja kauempanakin. Helsingin keskustan saavutettavuudesta eri liikennevälineillä puhutaan niin Helsingissä kuin sen ulkopuolella. Keskustelun argumentit perustuvat yleensä sanojansa omiin näkemyksiin. Kokonaisvaltainen näkemys puuttuu aivan kaikilta. Arkkitehtejä myöten.

Tilastoista on nähtävissä, että ihmisten asiointi on siirtynyt yhtä voimakkaammin Helsingin reunoille. Kehäteiden varressa olevien kauppakeskusten yhteenlaskettu myynti on noussut samaan aikaan kuin Helsingin keskustan kauppakeskusten myynti on laskenut. Pienempien liikkeiden ja palveluiden myynnistä ei ole saatavilla kattavaa tietoa.

Liikenne Helsingin rajan yli on kasvanut ja Helsinkiin rekisteröityjen autojen määrä on kasvanut. Helsingin keskusta-alueella on käynyt päinvastoin. Helsingin niemen rajan ylittävien autojen määrä oli laskussa jo ennen koronaa ja keskusta-alueelle rekisteröityjen autojen määrä on laskenut.

Jo kolme vuotta sitten nostin keskusteluun sen, että Helsingin rakentamispolitiikka on liian voimakkaasti yksiöitä ja kaksioita suosiva. Vuoden 2017 muutos opiskelijoiden siirtymisestä yleisen asumistuen piiriin ja hieman aiemmin löytynyt porsaanreikä asunto-osakeyhtiölainojen verovähennysoikeudesta sijoittajille sekä alhainen korkotaso kuumensivat pienten asuntojen markkinat ja sehän sopi rakennusliikkeille. Nyt yksiöitä ja kaksioita on Helsinki-Espoo-Vantaa alueella myynnissä ja vuokralle tarjolla yhteensä 14.000, kun ennen koronaa luku liikkui 10.500-11.000 välimaastossa. Samaan aikaan moni on muuttanut pois Helsingistä, koska on perustanut perheen ja tarvitsee tilavaa asuntoa järkevällä hinnalla ja lapsille sopivasta ympäristöstä.

Moni muistaa vielä, kuinka Guggenheim yritti tuoda iloa ja eloa Helsingin katukuvaan. Vaikka museo olisi ollut hyvä, sen valmistelu ja lobbaaminen oli ehkä yksi rumimmista vaikuttamisyrityksistä, mitä kunnallispolitiikassa on nähty. Ylimielisyys käänsi kaupunkilaisia vastustamaan ja hankkeesta peräännyttiin. Kun saman alueen uusista suunnitelmista julkistettiin jälleen tietoa viime viikolla, häly oli pientä, jos sitä oli lainkaan. Pois oli myös yhtä määrätietoinen lobbaus ja varmasti lobbauskin aikanaan vaikutti asenteiden muuttumiseen ja parempaan vastaanottoon tänään.

Kun Helsingille haetaan esimerkkejä muualta, on osa esimerkeistä hyviä ja osa surkeita. Esimerkiksi Pariisin vertaaminen Helsinkiin on sama kuin vertaisi USA:ta Suomeen. Pariisissa asuu 100 neliökilometrin kokoisella alueella 2,2 miljoonaa asukasta ja vierailee 30 miljoonaa turistia  vuodessa, kun Helsingissä asuu kaksi kertaa Pariisin kokoisella alueella alle 600.000 asukasta. Lisäksi sinne sataa aika paljon vähemmän lunta ja siellä on huomattavasti vähemmän pakkaspäiviä.

Helsinkiä verrataan myös ihan relevantteihin esimerkkeihin, kuten Kööpenhaminaan, Osloon tai Tukholmaan. Näissäkin kaupungeissa on silti merkittäviä eroja Helsinkiin.

Helsingin ei pidä matkia sitä, mitä muualla on tehty, vaan Helsingin pitää löytää oma identiteetti ja luoda sen mukaista rakentamista ja palveluita. Helsingissä asuvan silmissä Helsinki näyttää erilaiselta kuin Espoossa tai Mikkelissä asuvalle. Silti pelkkä helsinkiläisten näkökulma ei riitä kehittämisen pohjaksi. Pääkaupunkina vastuu on suurempi.

Kaikki haluavat asua viihtyisässä ympäristössä, liikkua helposti, nauttia elämästään, nähdä, kokea, onnistua ja kasvaa. Helsinki tarvitsee sille ihan oman voimakkaan vision, joka kehittää kaupunkia kokonaisvaltaisesti, ei sulkemalla tai avaamalla yksittäisiä katuja kokeen vuoksi, ei rakentamalla yksiöitä kun niistä on juuri tänään kova kysyntä, ei täyttämällä merta, koska tarvitaan kiireesti rakennusmaata.

Helsinki tarvitsee vision, jossa Helsingille syntyy identiteetti. Vasta sen jälkeen kehittämiseen saadaan johdomukaisuutta.