Mitä tiukemmat työehtosopimukset sitä vähemmän kilpaillaan hyvällä johtamisella

Ammattiliittojen mieleenpainuvin viesti on se, että työntekijä ilman ammattiliiton tiukkaa läsnäoloa, on kuin susien keskelle heitetty lammas. Liittojen intresseissä tuntuu olevan, että työntekijät uskovat edelleen tarinaan pahasta työnantajasta ja heikosta duunarista.

SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen herätteli kuluneen viikon tiistaina jälleen vanhaa vastakkainasettelua henkiin Twitterissä:

”Paikallisen sopimisen väitetään parantavan Suomen kustannuskilpailukykyä. Tämä tarkoittaa palkkojen leikkaamista ja työehtojen heikentämistä, vaikka sitä samalla markkinoidaan muulla. Hintakilpailukykyäkin tarvitaan, mutta halpatyömaa emme ole.”

(Lisäys 21.2. klo 11.05:  ”OECD:n arvion mukaan paikallinen sopiminen on Pohjoismaissa parantanut tuottavuutta, nostanut palkkatasoa sekä vähentänyt ei-vapaaehtoisten epätyypillisten työsuhteiden osuutta”  lähde sivulta 95 eteenpäin: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162069/TEM_2020_8.pdf?sequence=1&isAllowed=y)

Paikallinen sopiminen ei automaattisesti tarkoita, että palkkoja leikataan, vaan se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että töitä tehdään enemmän silloin, kun töitä on enemmän ja vähemmän silloin, kun niitä on vähemmän. Erityisesti isoja projekteja toimittavissa yrityksissä saattaa vuoden mittaan olla suuriakin heilahteluja työmäärän suhteen. Vanhassa maailmassa työhuippuja tasattiin ylitöillä ja ekstrapalkalla, nykyisin hyvin usein työajan liukumilla. Tämä on liittosopimuksiin liittyvä mahdollisuus, jota myös paikallisesti käytetään.

Liukumien käyttö antaa työntekijälle mahdollisuuksia pitää välillä enemmän vapaata ja toisinaan taas työnantajalle helpon tavan nopeuttaa asioiden valmistumista. Se laskee kustannuksia sitä kautta, että ajoittaisesta kiireestä ei makseta ylimääräistä rahaa, vaan annetaan vapaita. Jos asiaa ajatellaan työterveyden näkökulmasta, se on myös sen kannalta hyvä asia.

Ay rintama kehottaa taisteluun, vaikka yhteistyöllä päästäisiin ihan yhtä pitkälle

Ammattiyhdistysliikkeen julkisessa viestissä jokainen yritys taitaa olla suurkapitalistin kasvoton suuryritys, jonka omistaja ajattelee ihmisiä numeroina, polttelee sikaria ja keskittyy katsomaan osakekurssin kehitystä kuvaruudulta.

Suuryrityksissä liittokohtaisilla sopimuksilla on suurempi arvo kuin pienissä, koska 100.000 työntekijän palkkojen sopiminen erikseen on jo melkoinen homma. Pienen yrityksen omistajan on pakko oppia toimimaan jokaisen yksilön kanssa oikein, koska hän tapaa heitä myös paikallisessa kaupassa työajan jälkeen.

Moni yrittäjä kaipaa apua johtajuuteensa, mutta heidän sydämensä ei silti ole jäätä. Empatian käyttö, eli ihmisten syvällinen ymmärtäminen, ei ole kovinkaan monen yrittäjän suurin vahvuus, mutta riistäjiä on silti harvassa. Yrittäjät ymmärtävät, että ihmisistä pitää huolehtia, mutta ovat välillä sokeita sille, miten se onnistuu parhaimmin. Juuri siitä syystä paikallisessa sopimisessa on järkeä, koska siinä opitaan keskustelelemaan työn tekemisen ehtojen lisäksi myös työolosuhteista entistä paremmin. Se pakottaa yrittäjiä oppimaan paremmiksi johtajiksi.

Olen omin silmin nähnyt, että työntekijät kyllä osaavat pitää puolensa, jos ristiriita johtamisen odotusten ja todellisuuden välillä kasvaa liian suureksi. Kyllä niin liittoon kuulumattomat kuin liittoon kuuluvat osaavat ottaa asioita esille tiukan paikan edessä.

Alistetussa asemassa olevia työntekijöitä löytyy eniten sieltä, missä työhön ottamisen kynnys on matala ja vaihtuvuus suurta. Sen sijaan, että ay -liike leimaa kaikki yritykset ja yrittäjät pahoiksi, se voi käyttää enemmän energiaansa siihen, että aloilla, joilla tapahtuu suurempaa hyväksikäyttöä, saadaan työolosuhteet parempaan kuntoon.

Ay toiminta on tarpeellista, mutta yritysten kehittämisen näkökulmasta asioita päivittäin katsellessa, päädyn joka kerta siihen, että paikallisen sopimisen jarruttaminen on tosiasiassa tarpeellisen ja hyödyllisen muutoksen pakonomaista jarruttamista. Se ei ole edes työntekijöiden lyhytjänteinen etu.

Paikallinen sopiminen ei ole vain sopimista työehdoista, vaan se rohkaisee keskustelemaan työpaikan olosuhteista ja työn tekemisen malleista entistä fiksummin.

 

 

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Vimme vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu