Nurinkurinen johtajuus

Suomessa juhlitaan johtajia, jotka tulevat ja laittavat asiat kuntoon, vaikka tulisi juhlia niitä johtajia, joiden organisaatiot onnistuvat ilman johtajaansa. Meillä on edelleen vanhanaikainen käsitys siitä, että johtajan tehtävä on huolehtia käytännön asioiden tapahtumisesta ja sanoa miten asiat tehdään.

Pysähdyin miettimään asiaa, kun törmäsin eilen Talouselämän otsikkoon, jossa todettiin ”… Lundmark siivoaa Siilasmaan jälkiä”. Ei siitä ole pitkää aikaa, kun Siilasmaata juhlittiin edeltäjänsä jälkien siivoamisesta ja jos ketjua mennään taaksepäin, niin samankaltaisia odotuksia on ollut ketjussa useinkin.

Saneeraava johtaja on jotenkin kova luu. Hän osaa tehdä vaikeat päätökset ja pistää porukan ruotuun.

Saneeraaminen ja asioiden oikeaan asentoon laittaminen ei ole kevyttä hommaa. Näen sitä jatkuvasti ihan vierestä, kun autan johtajia viemään muutoksiaan läpi. Niissä tilanteissa pitää miettiä miten asiat saadaan uudelleen kuntoon ja miten ihmisten kanssa toimitaan. Suuryrityksessä asiassa on moninkertainen vaikeuskerroin, kun johdettavana on erilaisia liiketoimintoja erilaisissa kulttuureissa ympäri maailmaa. On käytännössä mahdotonta löytää kaikille yhteistä sopivaa täydellistä ratkaisua. Ainoa vaihtoehto on toteuttaa parhaita mahdollisia kompromisseja.

Mutta yksi asia tässä koko hommassa mättää pahasti ja siitä tulee meille vielä kriisi

Saaneeratessa yritetään usein saada kaikki asiat haltuun miettimällä ne loppuun asti. Nykyisessä maailmassa hallitun kaaoksen salliminen johtaisi kuitenkin parempaan lopputulokseen.

Gary Hamel ja Michele Zanin ovat tutkineet amerikkalaisten yritysten byrokratiaa. Heidän mukaansa liian byrokraattinen johtaminen on vienyt siihen, että vain 1/3 työntekijöistä on motivoituneesti sitoutunut työpaikkaansa ja karkean arvion mukaan amerikkalaiset yritykset menettävät 3000 miljardia dollaria vuodessa, huonon byrokratian seurauksena menetettyihin mahdollisuuksiin.

Väitän, että emme Suomessa ole merkittävästi parempia.

Meillä elää edelleen liian vahvassa ajatus, että viisaus on vain johtajan ominaisuus, koska koulutus ja rekrytointi ovat siivilöineet parhaista parhaat. Niinhän ne monella tapaa tekevätkin. Ei huippujohtajaksi tuosta vaan mennä.

Samaan aikaan meillä on kuitenkin jäänyt huomaamatta, että jopa yksittäinen suorittavan tason työntekijä voi olla koulutetumpi kuin johtaja 30 vuotta sitten. Lisäksi johtajat ovat yhä useammin entistä kauempana arjesta ja pahimmillaan asiakkaistakin. He eivät ole niissä käytännön tilanteissa, joissa annetut ohjeet ja asiakkaan ja yrityksen paras ovat ristiriidassa keskenään. He eivät näe sitä, kuinka ylhäältä tiukasti johdettu organisaatio on jäykkä, eivätkä työntekijät ja asiakkaat ole tyytyväisiä.

Väitän, että meillä on edelleen pahasti hukassa ymmärrys siitä, kuinka osaavat ihmiset saadaan tekemään huipputuloksia, vähentämällä heihin kohdistuvaa johtamista. Tuhlaamme valtavan määrän resursseja vain siksi, että johtajan pitää saada näyttää johtajalta, vaikka sellaisen johtamistyylin parasta ennen päivä meni eilen.

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Vimme vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu