Poliitikko blokkaa keskustelun

Jos keskusteluilmapiiri ei kärjistynyt jo vuoden 2015 pakolaiskriisistä, niin ilmastonmuutoksen torjunta on sen viimeistään tehnyt.

Jotkut aiheen ympärillä toimivat vaikuttajat kehottavat ignooraamaan kaikkia, jotka ovat vähänkään eri mieltä heidän viiteryhmänsä kanssa ja Twitterin blokki näyttää viuhuvan entistä herkemmin. Itsekin olen ainakin kahden ympäristöasioiden parissa puuhaavan blokkilistalla (toinen on kansalaisvaikuttaja ja toinen poliitikko) vaikka en ole koskaan heidän kanssaan ollut missään tekemisissä.

En ole huolissani itsestäni. Kuulun siihen etuoikeutettujen ryhmään, joka parin tuhannen blogin kirjoittamisen jälkeen saa säännöllisesti ilmaista julkisuutta. Yksi, kaksi tai kymmenen blokkia ei minun maailmaani kaada.

Sen sijaan olen huolissani samasta perusasiasta, mistä olen kirjoittanut säännöllisesti jo yli viisi vuotta

Keskustelun estäminen, vastustajien demonisointi tai heidän ajattelunsa kärjistäminen ei ratkaise yhteisiä ongelmia. Ne vain kaivavat syvempiä juoksuhautoja.

Somessa – erityisesti Twitterissä – on joukko ihmisiä, jotka tykkäävät tehdä kiusaa. Somessa on tahallista väärinymmärrystä, nimittelyä ja jopa uhkailuakin. Toiset kohtaavat sitä enemmän kuin toiset ja kaikilla meillä on myös erilainen tapa kokea näitä asioita. Sinänsä ei siis millään tavalla ole ihme, että jotkut joutuvat ja toiset tahtovat sulkea ikäviä asioita silmistään.

Maailman viheliäiset ongelmat eivät kuitenkaan ratkea sillä, että eliittisotilaiden joukko muuttaa maailman suunnan yksinään. Näiden itseään eliittisotilaina pitävien joukosta nostetaan aina silloin tällöin esiin messiaita, joita palvotaan. Milloin minkäkin asian ympärille nousee sankari, joka on syvien joukkojen hartaimpien toiveiden lihallinen ruumiillistuma. Jokaisella isolla liikkeellä on tämä oma lihallinen messiaansa, jonka kautta liikkeen näkemyksiä peilataan ja viestitään.

Ympäristöasiat, miesten oikeudet, feminismi, rasismi ja muut vahvoja tunteita tarvitsevat ja hyödyntävät liikkeet käyttävät lopulta samaa mekanismia. Ne uskovat olevansa eniten oikeassa ja ne jotka eivät allekirjoita heidän näkemyksiään varauksetta, tuomitaan asioiden kieltäjinä tai ainakin teitämättöminä, jotka vielä kaiken lisäksi jarruttavat välttämätöntä kehitystä.

Tämä malli ei toimi

Mieti hetki itseäsi. Jos keskustelukumppanisi vuodattaa sinulle täysillä omaa juttuaan ja juuri kun tulee sinun vuorosi, hän sanoo sinulle; ”Turpa kiinni, en odota sinulta tähän asiaan mitään kommenttia.”

Mitä sinussa silloin tapahtuu?

Yleensä siinä tapahtuu joko se, että suutut ja odotat hetkeä, jolloin saat antaa samalla mitalla takaisin tai sitten yksinkertaisesti lopetat hänen kanssaan keskustelun.

Hyökkäävä käytös ilman halua keskusteluun on väkivaltaista monologia. Monologi ei koskaan ratkaise maailman viheliäisiä ongelmia, jotka ovat syntyneet itsekkyydestä ja dialogin puutteesta. Siksi minusta on sääli, että politiikaan ja kansalaisvaikuttamiseen on juurtunut käsitys, että väkivaltainen käytös vastustajaa tai epäilijää kohtaan on paras tapa rakentaa rauhaa.

Keskustelijan blokkaamisen tulisi poliitikolla liittyä aina hyvään harkintaan, sillä maailman ongelmat ratkaistaan vain erimielisyyksistä sopimalla.

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu