Poliittiset asiantuntijat ja asiantuntijat politiikassa

Winston Churchillin suuhun on laitettu monenlaisia sanontoja ja sattumuksia. Yksi sellainen on eräs radiopuhe, jossa hän väitetysti esitti tukun tarkkoja tilastotietoja argumentoidakseen omia politiikan näkökulmiaan.

Kun hän oli puhunut, hänen avustajansa väitetysti kysyi häneltä: ”Miten voit muistaa noin paljon erilaisia lukuja?” Winston oli vastannut, että ”en muistakaan, mutta vastustajiltani menee ainakin viikko tarkistaa niiden tietojen oikeellisuus”.

Politiikkaa tekevä asiantuntija on paljon vartija. Hän on usein saavuttanut poliittisen vaikutusvaltansa olemalla ensin uskottava asiantuntija ja siitä syystä hänen sanaansa on opittu luottamaan tavallista enemmän. Politiikkaan siirtyessään hänellä on sekä kiusaus että paine valita tarkemmin, mistä ja miten hän puhuu.

Politiikassa asiantuntijuutta käytetään politiikan tukena. Poliittinen näkökulma on aina vahvempi kun siihen yhdistää näkökulmaa tukevaa tutkimustietoa.

Kun esimerkiksi puhutaan veroasteesta, yleisin tapa on vain kylmästi verrata veroprosenttia maiden välillä. Sen veroprosentin takana on kuitenkin miljoona asiaa. Talouden rakenne (esim. Irlanti on ollut kansainvälisten suuryhtiöiden veroparatiisi), työmarkkinat (esim. Viro hyötyy Suomen työmarkkinoista), erot sosiaaliturvamaksujen, eläkkeiden ja muiden vakuutusten maksamisessa (esim. USA), erot ihmisten perusturvan tasossa ja palkoissa. Eikä tässä edes ole kaikki.

Koska 90 % äänestäjistä ei yksinkertaisesti ehdi syventyä yksittäisen asiantuntijan esittämien asioiden faktapohjaan eikä kykene vertailemaan kaikkia aiheeseen liittyviä näkökulmia, hän on käytännössä vain luottamuksen varassa.

Silloin pitää miettiä, puhuuko asiantuntija niin objektiivista totuutta kuin voi, vai käyttääkö hän asiantuntijuutta vain vahvistaakseen omaa tai oman puolueensa näkökulmaa?

Politiikassa esitetään usein väitteitä, että jokin valinta on ainoa vaihtoehto. Todellinen asiantuntija tietää, että ei ole olemassa sellaista asiaa kuin ainoa vaihtoehto. (Ellei puhuta siitä, että 1+1=2). Asiantuntija joka puhuu ainoasta vaihtoehdosta, haluaa vain ohjata keskustelun itselleen sopivimpaan suuntaan.

Politiikka ja asiantuntijuus on haastava alue. Silloin kun ihmisillä oli paljon vähemmän koulutusta ja tietoa, poliitikkokin pystyi esiintymään asiantuntijana. Ihmiset uskoivat, koska ei ollut muuta mahdollisuutta. Onneksi tieto kasvaa koko ajan ja ihmisillä on paljon lisää välineitä tarkastaa, mikä väite on totta ja mitä reunaehtoja siihen liittyy.

Edellä mainitusta syystä johtuen, politiikkaa tekevillä asiantuntijoilla on yksi kirittäjä. Heidän kertomat näkemykset voidaan yhä useammin haastaa ja mikä vielä parempaa, kehittää niistä vielä pidemmälle kehitettyjä näkemyksiä.

En kannusta olemaan asiantuntijoita vastaan vain vastaan olemisen vuoksi. Missään tapauksessa en halua, että politiikassa olevia asiantuntijoita kohtaa hyökätään. Se on säälittävintä käytöstä mitä politiikassa voi tehdä ja siitä pitää päästä eroon, kuten myös henkilöön käyvistä hyökkäyksistä.

Sen sijaan kannustan jokaista miettimään ja haastamaan sekä omia että muiden ajatuksia siitä, missä olosuhteissa mikäkin todeksi sanottu asia on totta ja missä taas ei.

Asiantuntijuus ei ole synonyymi neutraalille mielipiteelle.