Satonen ja Sipilä astuivat samaan kuoppaan

Kun Juha Sipilä aloitti pääministerikautensa, hänellä oli vahva viesti: Hallitus tekee työntekijöihin kohdistuvia työehtojen heikennyksiä riippumatta siitä, haluavatko he sitä vai eivät. Vaihtoehtoina olivat kilpailukykysopimus (kiky) tai kireä verotus ja mittavat valtiontalouden säästöt.

Tämä avaus oli SAK:lle kuin olisi herättänyt talviunillaan olevan karhun. Sopimuksen tekeminen oli riitaisaa ja se saatiin lopulta aikaiseksi 2016 kesäkuussa, eli reilu vuosi Sipilän hallituksen aloituksesta.

Kikyn vaikutuksista on ristiriitaisia arvioita. Tilastoista on nähtävissä, että työllisyys lähti nousukäyrälle jo 2015 kesällä ja on pysynyt samalla käyrällä koronaa lukuunottamatta koko ajan. Joka tapauksessa, on syy kiky tai ei, Suomen talous lähti nousuun noista ajoista.

Kirjoitin syksyllä 2015 Sipilän ensimmäisistä kuukausista seuraavaa:

”Kun Sipilän hallitus ilmoitti pistävänsä järjestystä suomalaiseen työelämään, syntyi odotetusti kova meteli. Vasta seuraavana päivänä alkoi hiljalleen tipahdella lieventäviä uutisia siitä, että kiristyksiä tulisi myös muille kuin pienituloisille. Vastakkainasettelu oli kuitenkin ehtinyt jo syntyä.

Kun keväällä puuhattiin yhteiskuntasopimusta, Sipilä ilmoitti etukäteen sopimuksen reunaehdot. Tilanne oli kuin kriisiyrityksessä, jossa toimitusjohtaja on laittanut verokortit sisältävät ruskeat kirjekuoret valmiiksi pyykkinarulle. Jos joku ei hyväksy toimitusjohtajan ilmoittamaa strategiaa, saa lähteä ulos ja ottaa verokorttinsa samalla mukaan.”

Arto Satonen ja hallitus menivät nyt samaan ansaan kuin Sipilä 2015

Kun on kova, saa vastaansa kovaa. Suomessa on näin toimittu kauan, en tiedä, onko toimittu aina. Tärkeintä tuntuu olevan, että kasvot säilytetään ja sen eteen ollaan valmiita tekemään vaikka typeryyksiä.

On valitettavaa, että työmarkkinajärjestöjen neuvotteluhaluun tuli särö viimeistään EK.n siirtyessä liittokohaiseen sopimiseen. En tiedä kuka oli suurin syyllinen asioiden ajautumisessa siihen tilaan, enkä tiedä, mitä kulisseissa on sen jälkeen tapahtunut, mutta toedellisuus on se, että Suomeen ei ole saatu monta kertaa ihasteltua Ruotsin tai Saksan mallia. Malllia, jota myös työntekijäjärjstöissä pidetään usein hyvänä.

Siihen ei ole syynä se, että kummastakaan mallista ei olisi suomalaisen mallin pohjaksi. Siihen on syynä se, että meillä ei olla vielä valmiita riittävän avoimeen tiedonkulkuun. Isot miehet ja naiset ratkaisevat asiat mieluummin nyrkkeilemällä kuin välttämällä riitoja jo etukäteen.

Suomalaiselle neuvottelujärjestelmälle voi tässä kohdassa antaa suoraan vitosen, aseteikolla 4-10.

Nyt tarvitaan johtajuutta, jolla asioita ratkaistaan. Tämä näytös, mikä nyt ilmoitettujen lakkouhkien kautta on toteutumassa, on kaikille vahingoksi.

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu