Suomalaiset ovat aina väärissä paikoissa

Noin 25 vuotta sitten olin tuttavan kanssa liikkeellä Keskisuomessa. Hän kertoi, että hänen kotitalonsa on matkan varrella ja olisi kiva poiketa katsomassa, mitä sille kuuluu. Talolle, jossa hän sisaruksineen eli lapsuuden 1950 ja -60 luvuilla.

Talo löytyi lyhyen metsätien päästä. Se oli vielä pystyssä, mutta sisälle ei uskaltanut mennä, vaikka se oli selvästi asumaton. Piha kasvoi heinää. Siinä talossa ja lähitienoolla oli kuitenkin aikanaan asunut paljon ihmisiä. Tuttavani isä oli töissä läheisellä sahalla. Matka oli taittunut polkupyörällä.

Eilen julkisuuteen tuli Tilastokeskuksen kokoama tieto, että Suomessa on ainakin parikymmentä paikkakuntaa, joissa yli 10 % asunnoista on tyhjillään. Listan kärjessä olevassa Kemissä jopa 20,5 %.

Samaan aikaan Helsingin Lauttasaaren eteläkärjessä on osittain meren päälle rakennettuja arvokkaita asuntoja. Parikymmentä vuotta sitten sillä paikalla oli vielä merenkulkualan koulu. Nykyisin merenkulkualan koulutusta on saatavilla Raumalla, Turussa, Kotkassa ja Maarianhaminassa.

Kun Uudenkaupungin autotehdas sai Mercedekseltä ison tilauksen kokoonpanosta, kokoonpanijoita haettiin ympäri Suomen ulottuvan kiertueen avulla. Vaikka ihmisiä saatiin houkuteltua, myös vaihtuvuus oli suurta. Pahimmillaan autotehtaalta lähti ennen korona-aikaa jopa 100 työntekijää kuukaudessa. Syynä mm. hankaluudet sopivan asunnon löytämisessä. (Lähde YLE)

Julkisuudessa käydään jatkuvasti keskustelua siitä, kenen pitää asua missäkin ja kenellä on oikeus saada tukea asumiseensa. Asuminen oli iso kysymys jo silloin, kun Suomen metsäteollisuutta kasvatettiin. Tehtaat olivat aktiivisesti auttamassa ihmisiä löytämään asuntoja ja rakentamaan omia lähelle tehtaita. Moni kaupunki on syntynyt tehtaan ansiosta. Ilman tehdasta monella paikkakunnalla mietittäisiin parhaimmillaan metsurin ja viljelijän hommista luopumista.

Suomalaiset asuvat aina hieman väärässä paikassa ja niin tulee ehkä tulevaisuudessakin olemaan. Asuminen on aina myös ollut jossakin määrin tuettua. Joku on tullut avuksi, että myös pienituloiset ihmiset voivat asua kohtuullisen matkan päässä työpaikastaan. Ja koska rakennemuutos on jatkuvaa ja välillä mittavaa, asumisen tukeminen tavalla tai toisella on välttämätöntä koko ajan.

Ennusteen mukaan, kun tänä päivänä 70 % suomalaisista asuu kaupungeissa, vuonna 2050 heitä on jo yli 80 %.

Aina voidaan keskustella siitä, meneekö asumisen tukemiseen liikaa rahaa. Silti aina tulee olemaan tilanne, että osalle ihmisiä pitää tarjota tuettua asumista. Muuten käy niin, että pienipalkkaisiin hommiin ei saada ihmisiä edes haalimalla heitä Lapin perukoilta.