Suomen kehitys rämpivänä teollisuusmaana

Suomalainen elinkeinoelämä on kohdannut haasteita, jotka ovat vieneet yrityksiltä kykyä kasvattaa tuottavuutta. Paljon puhutaan Suomen kustannustasosta, erityisesti palkoista. Palkat nousevat esille erityisesti läntisissä teollisuusmaissa. Perjantaina esimerkiksi Uusi Suomi uutisoi telakkayhtiö Meyerin suvun vanhimman, Bernard Meyerin, valittelevan liian korkeasta palkkatasosta saksalaisilla telakoilla.”

Rehellisyyden nimissä on todettava, että palkkojen nousu on kaikkialla maailmassa ongelma. Toki eurooppalaiset yritykset ovat palkoissa vaikkapa aasialaisia kilpailijoitaaan edellä.

Palkkojen lisäksi tuottavuuteen vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka hyvällä hinnalla voimme myydä tuotteita ja palveluita ja kuinka paljon pystymme hyötymään pitkien sarjojen tuomasta kustannushyödystä.

Lähdin kirjoittamaan kahden blogin sarjaa siitä, miltä suomalaisten yritysten tuottavuus näyttää puhtaasti konsultin silmin. Tämä ensimmäinen blogi määrittelee ongelman. Toisessa pureudun erilaisiin ratkaisuihin.

Pyydän jo etukäteen anteeksi niiltä, jotka haluavat kaiken kattavan läpikotaisen analyysin. Sen tekeminen on jo niin työläs juttu, että joku saa maksaa erikseen sen tekemisestä.

Keskityn siksi vain muutamaan, omasta mielestäni tärkeimpään asiaaan.

Mitä asiantuntijat sanovat tuottavuudesta Suomessa?

”Tuottavuuden kasvu­-ura on kääntynyt laskuun 1990 ­luvun lopulla, joten pelkästään tilinpidon luomasta harhasta ei voi olla kysymys. tuottavuuden kasvuvauhti on hidastumassa.

Kansainvälisessä vertailussa työn tuottavuuden 2–3 prosentin kasvu on silti hyvä. Suomen ongelma ei olekaan tasossa, vaan kehityksen suunnassa. kun uuden yleiskäyttöisen teknologian eli tieto-­ ja viestintäteknologian avulla pitäisi pystyä kääntämään tuottavuuden kasvutrendi ylöspäin, niin tähän ei meillä ainakaan vielä ole pystytty.”

Edellä olevat näkemykset ovat suoria lainauksia professori Matti Pohjolan artikkelista ”Työn tuottavuuden kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät” Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/ 2007.

”Tuotanto, joka Suomessa valmistuu kymmenessä päivässä, saadaan Ruotsissa aikaan yhdeksässä päivässä. Ero ei johdu tehdyistä työtunneista, vaan selittyy tuottavuudella”, sanotaan puolestaan Valtioneuvoston tilaamassa raportissa 4.2.2020, jonka laatimisessa Pohjola on myös ollut mukana.

Sama Valtioneuvoston tilaama raportti jatkaa: ”Työn tuottavuuden kasvu on hidastunut kaikissa teollisissa maissa viime vuosikymmenen jälkeen. Suomessa tuottavuuden kasvu on kuitenkin hidastunut enemmän kuin verrokkimaissa Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.”

Tähän väliin konsultin huomautus: Työn tuottavuutta on laskenut sekin, että entisissä teollisuusmaissa on kaupan rakenne siirtynyt tuotteista palveluihin. Palvelut ovat pääosin työvoimavaltaisia ja siksi huonompikatteisia kuin teollinen tavaratuotanto tai tietotekniikkapalvelut.

Veli-Matti Kuisman kirjoittamassa Teknologiateollisuuden kannanotossa vuonna 2015 kerrotaan myös suomalaisen tuottavuuden tilasta. Jos raportin viestin tiivistää, kyse on ennen kaikkea korkean teknologian hyödyntämisestä tuotannossa ja hyväkatteisten tuotteiden/ palveluiden myymisestä. ”Teollisuuden rakennemuutoksessa hyvin tuottavaa työtä on siirtynyt pois Suomesta, mikä on edelleen heikentänyt tuottavuuden kokonaiskehitystä.” Samassa raportissa kerrotaan myös; ”Investoinnit ovat olleet jo pitkään hyvin alhaisella tasolla. Investointilama on syönyt Suomen teollisuuden maksimituotantokapasiteetista jo 20 %”.

Se mikä suomalaista teollisuutta vaivaa…

Paperiteollisuuden ja Nokian puhelinvalmistuksen kulta-aikana, merkittävä osa teollisesta tuotannostamme oli maailman huippua tuottavuudeltaan. Osaaminen sekä suunnittelussa että tuotannossa takasi sen, että paperiteollisuuden ja puhelinteollisuuden tuotteet olivat erittäin kilpailukykyisiä.

Suurten toimijoiden lopettaessa, tilalle on tullut paljon muuta tuotantoa, mutta Uudenkaupungin autotehdasta ja metsäteollisuuden harvoja uusia innovaatioita (esim. UPM Biofore) lukuunottamatta, teollisuuteen ei ole juurikaan syntynyt ison mittakaavan toimintaa. Tämän seurauksena korkean teknologian hyödyntäminen (automaatio, robotiikka, teollinen IoT ja keinoäly) eivät ole niin  merkittävässä roolissa kuin voisivat olla. Teollinen tuotanto on yhä laajasti käsityötä, jota tehdessä toki pyritään hyödyntämään kehittyneitä työkaluja.

Suomalaisen teollisuuden yksi iso ongelma on siis se, että sen mittakaava on entistä pienempää ja esimerkiksi koneenrakennuksessa, käytetään runsaasti tuontitavarana saatavia komponentteja. Komponenttien yhdistäminen henkilötyönä on kallista, erityisesti jos volyymit ovat pieniä.

…vaivaa myös muuta elinkeinoelämää ja julkisia palveluita 

Vastikään tutustuin yritykseen, joka tarjoaa tietotekniikkaa henkilöstön ja tilojen tehokkaammalle käytölle. Heidän ratkaisullaan pystytään todistetusti säästämään työaikaa, lisäämään palveluiden joustavuutta ja parantamaan henkilöstön tyytyväisyyttä. Tuhannen hengen organisaatiossa säästöt voivat olla jopa miljoonia. – Tällaiset palvelut vain eivät ole vielä arkipäivää

Muutama vuosi sitten kävin hammaslääkäriasemalla ja haastattelin heidän ylilääkäriään. He olivat luoneet mallin, jossa hammashoitajan, suuhygienistin ja hammaslääkärin työnkuvat oli mietitty niin, että jokaisen ammattitaito käytetään tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hyväksi. Nyt en valitettavasti enää muista täsmällistä lukua, mutta se yksittäinen hammaslääkäriasema kykeni hoitamaan merkittävästi suuremman määrän potilaita kuin tavallinen, perinteisellä toimintamallilla toimiva julkisen puolen hammaslääkäri.

Juuri tänään törmäsin Helsingin Sanomissa juttuun, jossa Kööpenhaminassa, maailman parhaaksikin valitussa ravintolassa, työskennellyt keittiömestari oli saanut palkkaa noin 6500 euroa kuukaudessa ja Suomeen palattuaan hänen palkkansa oli pudonnut 2500 euroon.

Miten on mahdollista, että tanskalainen ravintola voi maksaa noin paljon parempaa palkkaa ja pysyä silti vielä hengissä? Mikä estää meitä toimimasta niin, että tuotteista ja palveluista syntyy enemmän katetta?

Suomalaisen tuottavuuden ongelma voidaan kiteyttää ainakin neljään pääkohtaan:

  1. Meiltä on kadonnut mittavaa teollista valmistusta ulkomaille
  2. Suuri osa teollisuudesta ei ole kyennyt ottamaan uutta teknolgiaa käyttöön niin nopeasti kuin sitä tulee tarjolle.
  3. Sekä julkisella puolella että yrityksissä ollaan vanhojen toimintamallien vankeina, eikä edes nähdä, mitä toisenlaisella toimintamallilla voidaan saavuttaa
  4. Palveluiden lisääntyessä, niiden skaalautuvuutta (eli toistettavuutta ja sitä kautta suurempaa kannattavuutta) ei ole vielä saatu tehtyä niin laajasti aikaiseksi, kuin se voisi olla mahdollista.

Näihin neljään ongelmakohtaan aion paneutua blogin toisessa osassa ensi viikonloppuna. Voidaanko näitä asioita korjata, kannattaako niitä korjata ja miten niitä korjataan?

 

+11
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu