Tarvitsemme vastuullista anarkismia

Jos haluamme nopeita ratkaisuja suuriin ongelmiin, meidän on annettava ihmisille enemmän vapautta ja yhdistettävä siihen suurempi moraalinen vastuu, eli meidän on lähdettävä vastuullisen anarkismin tielle.

Kysyin ihmisiltä, miltä heistä kuulostaa sanapari vastuullinen anarkismi. Osa oli sitä mieltä, että anarkismi on itsessään vastuullisuutta, toiset ajattelivat, että se on jo ajatuksena täysi mahdottomuus ja jotkut näkivät anarkismin sekasortona.

Tässä kirjoituksessa  tarkoitan anarkismilla sitä, että ihmiset ja yritykset haastavat radikaalimmilla tavoilla olemassa olevia valtarakenteita, vanhentuneita sääntöjä ja käsitystämme yhteiskunnan-, yritysten- ja yksilöiden roolista ja ihmisten annetaan päättää vapaasti. En halua täysin säätelemätöntä anarkismia ja siksi lisään sen eteen sanan vastuullisuus. Vapaus vaatii moraalia ja ymmärrystä siitä, mihin annettua vapautta on soveliasta käyttää.

Hierarkiat ja valtarakenteet ovat kankeita

Usein sanotaan, että politiikka on hidasta hyvästä syystä. Hitaus estää tekemästä nopeita huonoja päätöksiä. Valitettavasti hitaus voi johtaa myös huonoihin päätöksiin. Tai pahimmillaan päätöksiin, joiden aika meni jo. Päätökseen käytetty aika ei käy minkäänlaiseksi laadun mittariksi. Siksi on ihan turha perustella, että päätöksenteon hitaus olisi itseisarvo.

Hidas päätöksenteko pelaa vanhan, ehkä jopa vahentuneen maailman pussiin. Mitä kauemmin mietitään, sitä pidempään saadaan pyörittää vanhoja juttuja.

Hitaan päätöksenteon ääriesimerkki on ilmastonmuutoksen torjunta. Siinä eniten hidastava tekijä on ollut se, että niin monella ihmisellä, meillä ja maailmalla, asiat ovat hyvin. Vain harva haluaa ottaa riskiä siitä, että oma elämä muuttuu epämukavammaksi tai tuottoisa bisnes menetetään. Ja poliitikot tietysti miettivät, saavatko he enää ääniä seuraavissa vaaleissa, jos tekevät asialle jotakin merkittävää.

Hitauden vuoksi erityisesti nuoret ovat aktivoituneet ja käyttäneet asian esille tuomiseen jopa anarkistisia otteita. On suljettu katuja ja osoitettu mieltä muilla tavoin, välillä hyvinkin voimakkaasti.

He ovat kuitenkin tehneet aivan erilaista anarkismia, kuin mitä ajan takaa.

Tottelematon yritys – tottelemattomat työntekijät – tottelematon kansa

Yritykset tekevät melkein kaikkensa, että liiketoiminta sujuu suunnitellusti, vaikka ympäristö muuttuu. Yllätyksille jätetään mahdollisimman vähän tilaa. Siksi johtajat miettivät ja johtavat ja muut tekevät mitä käsketään. Johtamista yritetään jatkuvasti kehittää entistä paremmin työn ja työntekijöiden tarpeita vastaavaksi, mutta lopulta ydin ei juurikaan muutu.

Entä jos siirtäisimme huomattavasti suuremman osan vallasta työntekijöille? Jos kasvatettaisiin miettivien aivojen määrää ja annettaisiin heidän miettiä vapaasti, mitä oikeasti pitää tehdä? Eivätkö he ole ammattilaisia tekemään niin? Annettaisiin heille lupa rikkoa vanhoja sääntöjä, olla anarkisteja.

Väitän, että asiakaat olisivat tyytyväisempiä ja yritykset tekisivät lisää rahaa.

Entä jos antaisimme anarkististen työntekijöiden sopia työstään työnantajien kanssa? Antaisimme työntekijöille vallan keskustella ehdoista? Eivätkö he kuitenkin tiedä, mikä milläkin työpaikalla toimii? Kun olisi eri tavalla toimia yrityksiä, olisi myös eri tavoin sovittuja sopimuksia.

Ei ilman rajoja

Suomessa on aina pelätty sitä, että alamaiset ovat liian tyhmiä tekemään päätöksiä. Se ei ole johtunut siitä, että ihmiset olisivat tyhmiä, vaan työelämä on tyhmentänyt heidät. Johtamisen ydin lähtee edelleenkin lastentarhan tai korkeintaan alakoulun maailmasta. Annetaan ohjeet ja pyydetään toimimaan. Johtamisen pohjana käytettävää tutkimustahan on tehty myös tarhalasten dynamiikkaa tutkimalla, joten lopputulos ei ole mikään ihme.

Me olemme menossa kohti maailmaa, jossa yhä useammin ihmisen tehtäväksi tulee ajatella syävllisesti. Ja mikä vielä tärkeämpää, meidän tulee ajatella ratkaisuja ryhmänä ryhmille. Me olemme siinä vielä aika huonoja, koska ajattelu keskitetään liian usein harvoille ajattelijoille. Tästä seuraa se, että jopa silloin, kun tiedämme mitä on tulossa, emme osaa tehdä asioita, mitä pitää tehdä.

Vallan siirtäminen ”alemmas” tuo joustavuutta, turhia sääntöjä rikkovaa anarkiaa ja mikä vielä tärkeämpää, ratkaisuja joita vanhoilla malleilla ei olisi voinut keksiä.

Asiassa on vain yksi mutta. Meidän pitää ajatella mitä meidän oikeasti kannattaa haluta, koska valitettavasti me olemme tähänkin saakka saaneet juuri sen, mitä me haluamme. Jos me oikeasti haluaisimme muutosta ja vastuulisuutta, meidän tulisi myös haluta niitä ja toimia niiden eteen.

Jos tämä sama ajattelu vietäisiin yhteiskunnan tasolle, niin mitä sillä saisi aikaiseksi? Syntyiskö sote vihdoin?

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Vimme vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu