Tukkapöllyä innovaatiopolitiikalle ja koulutukselle

Suomen koulutetuimpaan ikäluokkaan kuuluvat syntyivät vuonna 1977. Eli he, joista tuli ylioppilaita juuri pahimman laman jälkeiseen voimakkaaseen noususuhdanteeseen vuonna 1996 ja korkeakulut käytynä työelämään vuonna 2001, jolloin kasvu oli entistäkin kovempaa.

Yksi merkittävimmistä syistä sen jälkeisen koulutustason heikkenemiselle on korkeakouluopetuksen tarjonnan lasku sekä vuosien 1999 että 2007 päätösten seurauksena. Vaikka ikäluokat ovat jatkuvasti pienentyneet, ollaan korkeakoulutuksen aloituksen suhteen silti edelleen jopa alle sen tason, joka meillä oli 1990 -luvun alussa.

Samaan aikaan valtion panostukset myös innovaatiotoimintaan ovat laskeneet ja poliittisessa keskustelussa innovaatiopuheista on tullut yhä useammin populistista retoriikkaa.

Kun Slushissa joku sanoo ministerille sanan tekoäly, ministeri ottaa pallosta kopin ja ilmoittaa siltä seisomalta käynnistäneensä tekoälyä kehittävän ja niitä menestyksellä tuottavan sammon.

Ehkä siellä poliitikon ajatuksissa on toive päästä seuraavanakin vuonna puhumaan kohdevalojen loisteessa rytmimusiikin säestämänä kiinnostaville äänestäjille.

Maailma huutaa älykkäitä ratkaisuja ihmiskunnan ongelmiin ja Suomi esiintyy maailmalla mielellään innovatiivisuuden kätilöopistona. Meillä on kuitenkin harhainen käsitys omasta erinomaisuudestamme, joka perustuu menneisiin Nokia -vuosiin, jolloin pelkkä suomalaisuus oli meriitti maailmalla.

Viime viikolla Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa maailmantalouden haasteista kerrottiin, että nykymaailmassa huippuinnovaatioiden kehittäminen vaatii entistä enemmän resursseja. Sekä rahaa että osaamista.

Puhutaan nyt tästä ongelmasta ihan suoraan:

Suomessa koulutus- ja innovaatiojärjestelmä ei todellakaan ole maailman tehokkain. Innovaatiotoimintaan kyllä lykätään paljon rahaa, mutta se ei tuo rahaa takaisin lähellekään maailman kärjessä. Käytännössä tämä näkyy siinä, että Suomessa on paljon tapahtumia, joissa puhutaan paljon mukavia asioita hienosta tulevaisuudesta ilman konkreettista liiketoimintasuunnitelmaa.

Aina kun poliittiset toimijat tulevat mukaan innovaatiotoimintaan, on se sitten sotea, ympäristöteknologiaa tai keinoälyä, mukaan tulee elementtejä, jotka ovat kiusallisia. Esimerkiksi Juha Sipilän lempilapsen eli Vaken alkuperäinen strategia oli poliittisten toiveiden kompromissi ja siksi surkea viritys. Sopii toivoa, että uusi strategia onnistuu, sillä meillä ei ole varaa tehdä innovaatiotoimintaa, joka on vain sinnepäin.

Minusta koko eduskunnalle, puolueista riippumatta pitää antaa kunnon tukkapölly tai tirvaista korville koulutus- ja innovaatiopolitiikasta. Jos koulutustasomme laskee, eivätkä innovaatiotoiminnan tulokset suhteessa panostuksiin pärjää maailman parhaille, on meidän ihan turha leikkiä olevamme maailman innovatiivisin maa.

Otetaan lusikka kauniiseen käteen ja tehdään se oikeasti. Se vaatii isoa ryhtiliikettä eduskunnalta monessa koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin liittyvässä asiassa.

 

PasiSillanp

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Valmistelen parhaillaan kirjaa strategisesta ajatelusta. Käsittelen blogissani sekä teknologian kehittymisen että arvojen muutoksen vaikutuksia yhteiskunnassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu