Tunteeton johtaminen ei ole järjellä johtamista

Uuden lastensairaalan hoitajia on irtisanoutunut ja lapsipotilaita joudutaan leikkaamaan mahdollisesti Tanskassa saakka. Yhtenä syynä on esitetty huonoa johtamista, yhtenä hoitajapulan tuomaa työkuormaa ja yhtenä asiana jopa pysäköintiongelmia.

Vuodelta 2019 löytyy Helsingin Uutisten artikkeli, jossa puhutaan mm. lastensairaalan rakennusvirheistä ja pysäköintiongelmista. Jutussa sairaalan johtaja sanoo Helsingin Uutisten mukaan:

”Miten paljon siinä tunteessa on asioita, joita ratkotaan asia-asioinaan ja kuinka paljon on sellaista, josta pitää keskustella muutoin.”

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä on keskusteltu, koska ainakin pysäköintiongelma on tiettävästi pahentunut.

Helsingin kaupunki sai tällä viikolla vuorokauden sisään moitteita kahdesta johtamiseen liittyvästä kysymyksestä: Palkkahallinnon uudistuksessa käyttöönotetun Sarastia -palkanmaksujärjestelmän käyttöönottovaiheen huonosta johtamisesta ja pormestari Juhana Vartiaisen käyttöönottamasta budjetointitavasta, jossa valmistelua salataan aiempaa enemmän.

Lehtitietojen mukaan (esimerkiksi HS), kaupungin johto lupaa ottaa palkanmaksujärjestelmän käyttöönotossa tapahtuneista virheistä opiksi, mutta ainakaan ensikommenttien perusteella pormestari ei aio oikeuden näkemyksestä huolimatta muuttaa budjetointitapaansa.

Fortumin hallituksen puheenjohtaja Peter Fagernäs erosi ja toimitusjohtaja Mikael Lilius jäi eläkkeelle 2009, kun Liliuksen palkkioista noussut kohu tuli liian suureksi. Kului vajaa viisitoista vuotta tähän päivään ja Fortumin pääomistaja valtio hylkäsi Fortumin hallituksen palkkiovaliokunnan esityksen ylimmän johdon palkkioista. Valtion tarkoitus oli ollut suitsia palkkioita, koska valtio oli rahoittanut Fortumin vaikeuksista. Palkkiovaliokunta oli puolestaan valinnut näkemyksen, jonka turvin olisi voitu maksaa merkittävä palkkio ylimmälle johdolle.

Tähän väliin osuu myös tapahtumasarja, jossa Postin toimitusjohtaja joutui eroamaan samankaltaisesta syystä kuin Lilius aikoinaan Fortumissa.

Tunnereaktio ei ole merkki järjen katoamisesta

Muistan kyllä ne ajat, jolloin tunteella ongelmiin suhtautuvaa työntekijää pidettiin järkensä hukanneena. Naisille asiasta puhuttiin erityisen ilkeästi vihjaamalla vaikka kuukautiskiertoon. Eikä se herjaaminen ole vieläkään kokonaan kadonnut.

Tunteen esille nouseminen ei ole merkki järjen katoamisesta, vaan päin vastoin kuin oletetaan, tunne ja järki ovat kumppaneita, eivät toistensa vastakohtia.

Tunne on se ensimmäinen asia, joka ilmoittaa ihmiselle, että nyt on jotakin pielessä. Ihminen voi havaita jotakin, jota hän ei heti osaa tulkita tai kärsiä pitkään jostakin asiasta, vaikka ei osaa edes sanoittaa, mistä on kyse. Tunne on siis aito ja oikea, usein siltä vain puuttuu selitys.

Monet johtajat eivät ole vielä heränneet siihen, että työntekijät ovat jatkuvasti fiksumpia, ymmärtävät monimutkaisiakin asioita ja osaavat pitää omia puoliaan entistä paremmin. Organisaatio, jossa työntekijöiden tai yleisön huoliin suhtaudutaan yliolkaisesti, vähätellään työntekijöiden osaamista ja ymmärrystä. Usein, ei suinkaan aina, asia on niin päin, että lopulta 50 työntekijää on todennäköisemmin oikeassa kuin yksi johtaja.

Työelämä on tällä hetkellä murroksessa, jossa ei puhuta vain työn sisällön ja toimintatapojen muutoksesta. Nuorempien sukupolvien työntekijöissä on yhä enemmän heitä, jotka odottavat, että toiminta on sekä eettisesti kestävää että yksilöt huomioivaa. Eikä se vaatimus ole kohtuuton tai väärä.

Siksi sopii odottaa, että johtajista löytyy tästä päivästä eteenpäin isompi annos aitoa nöyryyttä ja kykyä keskustella/ ratkaista ristiriitoja tehokkaasti ja rakentavasti. Johtajalta vaaditaan huomattavan paljon kykyä tunnistaa kipupisteitä, pieniäkin, ja ratkaista niitä.

Kovin pitkään ei voi enää elää siinä uskossa, että johtajan oma käsitys on se oikea ja muiden väärä.