Vahingoniloiset porvarit ja piruja maalailevat vasemmistolaiset

Kotikaupunkini kehityksen näki aikoinaan liikennemerkeistä. Aina kun oli tullut vähän enemmän uusia asuntoja jollekin puolelle kaupunkia, alkoi tien varrelta löytymään vääntyneitä liikennemerkkejä. Ilmiö kesti yleensä muutaman vuoden ja sitten se rauhoittui.

Muutos oli rankkaa niin vanhoille kuin uusille asukkaille. Uusiin ihmisiin törmääminen ei ollut aina helppoa.

Eräs amerikkalainen, oikeistopopulismiin perehtynyt tutkija, kertoi että poliittiset kiistat syntyvät sukupolvien törmäämisestä – tuleva törmää väistyvään. Tietyllä tavalla kotikaupungissani taisi olla kyse tuosta. Kylille muutti ihmisiä, jotka eivät vielä kokeneet ympäristöä omakseen.

Tämä kuulemani tutkija sanoi myös, että kiistat eri sukupolvien välillä ovat pitkiä, koska niin kauan kuin molemmilla on valtaa, molemmat haluavat sitä myös käyttää. Niinpä hänen mukaansa koko kansan läpi menevä kulttuurinmuutos voi viedä enemmän kuin sukupolven.

Aika jostakin vuodesta 2010, tai viimeistään 2015 on ollut kulttuurista toiseen siirtymää kaikkialla länsimaissa. Vastakkain on oikeistolaisia ja vasemmistolaisia arvoja, liberaaleja ja konservatiivisia, jyrkkiä ja maltillisia, huolestuneita ja ”eletään kuin ennenkin” ajatuksia.

Maailma on myös monella tavalla kriisiytynyt; Globalisaatio on hyvän lisäksi tuonut huonoa, länsimainen työväenluokka kokee olevansa uudelleen ahtaalla, kehittyvissä maissa on diktatuureja ja levottomuuksia, suurvallat uhkailevat toisiaan, ympäristökysymykset ja luonnonvarojen saatavuus ovat suuri huoli.

Sitten meillä on täällä tämä Suomi. Maailman onnellisin lintukoto. Kansainvälisten tutkimusten mukaan paikka, johon kannattaa tulla, ellei pääse paratiisiin.

Täällä me tappelemme mitä sanoja saa käyttää ja mitä sanoja saa kieltää ja mitä niillä tarkoitetaan ja saa tarkoittaa. Sanat kun ovat valtaa. Pisimmillään vietynä jopa emojit ovat tulleet kulttuurisodan alueelle. Se miten käytät niitä, kertoo kuinka vanha olet.

Me myös demonisoimme vastapuolta. Asetamme toinen toisiamme vastakkain. Ihan kuin porvari ja vasemmistolainen, tai perussuomalainen ja vihreä olisi eri ihmisrotu. Joskus puhumme vastustajastamme kuin saastaisesta syöpäläisestä.

Meillä on kuitenkin samat geenit, sama peruskoulutus ja hengitämme samaa ilmaa.

Muistan kun lapsuudessa sanottiin, että usein politiikan äärilaidoilta löytyy todella kirkkaita ajattelijoita, niin oikealta kuin vasemmalta. Sitä perusteltiin sillä, että nämä ihmiset joutuivat muita enemmän perustelemaan asioita punnitusti ja viisaasti. Nyt turhan usein näyttää siltä, että molemmissa päissä viisauden tilalle on tullut palo. Onhan sekin aika nähty, kuin palo nousi liian suureksi kaikille. Eikä sillä ole hyviä seurauksia.

Minulla ei riitä ymmärrystä niille porvareille, jotka ilkkuvat vasemmistolle eikä niille vasemmistolaisille, jotka demonisoivat oikeistoa. Ei niille aikuisille, jotka sanovat, että nuorista ei ole mihinkään, eikä niille nuorille, jotka sanovat, että vanhemmat ovat eläneet elämänsä väärin.

Olette keskenkasvuisia, me kaikki olemme, parempi että kaikki kasvamme aikuisiksi.

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu