Vain arvomaailman muutos pelastaa Suomen

Miten sanot ihmiselle kauniisti, että hänen johtopäätöksensä ovat kirkkaita, mutta koko hänen päättelyketjunsa lähtöpiste olisi syytä vaihtaa?

Suomalaisten arvot tulevat kokemaan ehkä sodanjälkeisen ajan nopeimman muutoksen ja ihmiset, jotka on kasvatettu vanhojen arvojen avulla, ovat pulassa. Suomea ja suomalaisia johdetaan edelleen pääasiassa vanhoilla arvoilla, mutta noin kahdenkymmenen vuoden kuluttua, valtaosa päättävissä asemissa olevista on arvoiltaan monella tavalla hyvin erilaisia.

Siihen saakka, 0ngelma ei synny arvojen muutoksesta, vaan muutoksen hallitsemattomuudesta.

Muutosta vastustavat vetoavat usein, että meillä on jo säännöt ja niitä pitää noudattaa. Jos noudattaa sääntöjä, ei kenelläkään pitäisi olla mitään valittamista. Säännöt määrittelevät sen, kuinka itsekkäitä me voimme olla ja kuinka paljon saamme vaikkapa tuhota ilman seurauksia.

Vanhoja sääntöjä puolustavien ajattelu perustuu oletukseen, että asetetut säännöt perustuvat parhaaseen mahdolliseen ihmiseen.

Ihmiskunta on ollut aina huono tekemään itsestään kunnollista. Siksi säännöt ovat kompromisseja pahuuden ja hyvyyden väliltä, oikean ja väärän tasapainoilua. Säännöt antavat mahdollisuuden toimia väärin ja silti todistaa olevansa hyvä ja oikeassa.

Säännöt eivät kerro, mikä on oikein, ne kertovat vain mikä on hyväksyttyä.

Poliittinen kuohunta, päätöksentekijöiden ja päätösten arvostelu johtuu siitä, että murroksen aikana niissä pyritään huomioimaan sekä uudet että vanhat arvot. Meillä suomalaisilla oli melko pitkään melko yhtenäinen arvomaailma, mutta globaalit kriisit ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan hidas kriisiytyminen on osoittanut, että ajatukset, mihin perustamme päätöksemme, vaativat uudistamista.

Uudistuksen paradoksi on se, että poliittisessa päätöksenteossa valta ajautuu useimmiten niille, jotka ovat vanhan arvomaailman kasvatteja ja hyötyneet vanhan ajattelun tuomista mahdollisuuksista. Se tarkoittaa, että he korostavat päätöksissä aivan eri näkökulmien merkitystä kuin sukupolvi kahdenkymmenen vuoden kuluttua.

Miten tämän sanoisi kauniisti?

Tällä hetkellä vallassa oleville ihmisille on vaikeaa, ellei peräti raivostuttavaa, että joku vaatii heitä korjaamaan arvomaailmaansa.

Ilman arvomaailman muutosta emme kuitenkaan kykene tekemään tarvittavia päätöksiä. Ilman että siirrämme päätösten itsekkäitä motiiveja kauemmaksi, me emme pääse nopeasti sinne, minne meidän on joka tapauksessa mentävä. Juhlittu yksilö ei enää jatkossa voi olla se, joka osaa eniten hyväksikäyttää kaikkia mahdollisuuksia lain puitteissa, vaan se, joka osaa sovittaa omat ja yhteiset tarpeet kaikkein viisaimmin.

Meidän pitää löytää uudet arvot, muuten emme muutu arjen toiminnassamme yhtään paremmaksi. Silloin pelkästään lait, jotka perustuvat vanhoihin ajattelumalleihin vastuusta, estävät meitä tekemästä väärin.

Sellainen maailma on lohduton. Se osoittaisi, että ihminen ei kykene kasvamaan.