Voidaanko Fortumin Uniper päätöksiä sanoa virheeksi

Fortumin Uniper kaupan virheitä ei voi arvioida nykytilanteen eikä päätöksentekohetken tilanteen kautta.

Jokainen päätös, on se sitten yrityksen johdon tekemä tai eduskunnassa tehty, sisältää aina politiikkaa ja ajattelun vääristymiä. Ei ole olemassa päättäjää, joka kykenee yksinään tekemään kylmän viileitä ja viiltävän analyyttisiä päätöksiä. Itse asiassa päättäjä, joka yrittää sulkea tunteet ja omat mieltymykset pois päätöksenteosta, on suorastaan surkea. Tunne on oleellinen päätöksenteon elementti, joka auttaa meitä tunnistamaan vaaraa ja mahdollisuuksia.

Fortumin kohtaamaa ongelmaa ei voi arvioida sen mukaan, menikö päätöksentekoprosessi oikein. Eikä sitä voi tehdä sen perusteella, käytettiinkö päätöksenteon pohjana olevaa tietoa oikein. Eikä sitä voi arvioida sen mukaan, analysoitiinko tietoa oikein. Kuten sitä ei myöskään voi analysoida sen perusteella, missä olemme nyt.

Sitä voi arvioida objektiivisesti vain tunnistamalla myös kaikki ne kohdat, missä päätöksenteko on altis virheille, mitä tietoa on suljettu päätöksenteosta pois joko tahallaan, vahingossa tai osaamisen puutteessa ja mitä asioita Fortum on tehnyt ja olisi voinut tehdä päätöksenteon jälkeen, vähentääkseen riskejä jo ennalta.

Yritysten epäonnistumisia yritetään liian helposti laittaaa huonojen päätösten tai yllättävästi muuttuneiden olosuhteiden piikkiin. Aivan yhtä suuressa osassa huonoja päätöksiä ovat ne prosessit ja ajattelumallit, jotka mielletään hyväksi päätöksenteoksi.

Yhtiön hallinnon järjestämiseen liittyvät säännökset eivät vielä riitä luomaan laadukasta päätöksentekoa. Sen tueksi tarvitaan fiksuja ihmisiä, uteliaisuutta, korkealaatuista analysointikykyä, ajattelun kehittämistä ja kaiken kaikkiaan huomattavasti laajempaa käsitystä maailmasta, kuin mitä varsinaisen päätöksen perusteluissa näkyy.

Jos Fortumin päätöksen laatua halutaan arvioida objektiivisesti, katse tulee kiinnittää erityisesti seuraaviin asioihin:

  • Mitä riskiarvioita kaupan osalta tehtiin, miten arvioihin suhtauduttiin, mitkä arviot otettiin vakavasti, mitä väheksyttiin?
  • Mitkä henkilökohtaiset motiivit ja kannustimet ohjasivat päätöksentekijöitä ja poliittista johtoa?
  • Mitä vaihtoehtoisia strategioita Fortumilla olisi ollut ja jos niitä ei ollut riittävästi, miksi ei ollut muita vaihtoehtoja? Oliko kyse mielikuvituksen puutteesta, laiskuudesta vai katseen kaventumisesta?
  • Miten tunnistettuihin riskeihin varauduttiin?
  • Mikä oli poliittinen paine päätökselle?

On mielenkiintoista seurata Fortumista käytävää keskustelua, mutta valitettavasti suuri osa siitä jää väittelyn ja spekuloinnin tasolle niin pitkäksi aikaa, kunnes tiedämme lisää edellä mainitsemistani asioista.

Kirjoittaja (eli minä kolmannessa persoonassa) viimeistelee parhaillaan strategisen päätöksenteon pohjana oleviin ajattelumalleihin liittyvää tutkimusta. Sen päähavaintona on, että meillä on suuri määrä ajattelutapoja ja toimintamalleja, jotka johtavat huonoihin lopputuloksiin hyvistä tarkoituksista huolimatta.

+6
PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu