Reija Liljan pyyhkeet, osa 2: Uskovatko tutkijat naisen euroon vai eivät?

Reija Lilja: Naisten ja miesten välinen palkkaerojen tilastollinen analyysi ei – vastoin Sumasen missiota – pyöri vain yhden keskiarvoluvun ympärillä.

Keskimääräisten palkkaerojen tarkastelu on vain yksi ulottuvuus sukupuolten välisten palkkaerojen analysoinnissa. Ajatus yhdestä ainoasta oikeasta täydellisestä mittarista, joka  tyhjentävästi kertoisi koko totuuden sukupuolten välisistä palkkaeroista, ei saa tutkimusmaailmasta minkäänlaista tukea.
_____________________________

Emeritustutkija: Jos miesten ja naisten välisestä palkkaerosta on kokoaikatyötä tekevää palkansaajakuntaa koskien muitakin tunnuslukuja kuin "naisen euro on 80 senttiä", olen todella hämmästynyt.
 
Miksi suomalaiset tutkijat piilottavat tutkimuksensa eivätkä anna niitä julkisuuteen?

Jos ajatus yhdestä ainoasta täydellisestä mittarista ei saa tutkimusmaailmassa minkäänlaista tukea, miksi Reija Liljan viimeisen tutkimuksen johdanto (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2015:10 ) alkaa näin (s. 10): "Samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa naisten ja miesten palkkaeroa enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa,sillä keskimääräinen naiselle maksettava säännöllisen työajan palkka on viimeisimmän tilastotiedon perusteella 83,1 % miehen palkasta (Tilastokeskus, Ansiotasoindeksi 2013)."

Itse tutkimus alkaa näin: "Samapalkkaisuusohjelman päätavoitteena on kaventaa naisten ja miesten palkkaeroa enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Tähän tavoitteeseen on vielä matkaa. Sukupuolten väliset ansioerot ovat vuosien varrella kaventuneet toivottua hitaammin: vuonna 2012 naisten säännöllisen työajan keskiansiot kuukaudessa olivat edelleen kaukana tavoitteesta; 16,9 prosenttia alle miesten keskiansioiden. (Tilastokeskus Ansiotasoindeksi 2012)" (s. 12).

Näistä kahdesta kappaleesta ilmenee päivänselvästi, etteivät suomalaiset palkkaerotutkijat erota palkkatasoa ja ansiotasoa toisistaan. Se on heille sama asia, niin suloisesti sanat palkka ja ansio sekoittuvat eri lauseissa keskenään.

Samalla sivulla kerrotaan tutkimusaineistosta näin: "Käytämme analyyseissämme kahta ansiokäsitettä; 1) säännöllisen työajan tuntiansioita ja 2) säännöllisen työajan kuukausiansioita."

Miksi Reija Liljan tutkimuksessa käytetään juuri "naisen euro on 80 senttiä" – aineistoa, jos Reija Lilja on itse sitä mieltä, että tällainen tutkimustapa "ei saa  tutkimusmaailmasta minkäänlaista tukea." Miksi Reija Lilja sanoo yhtä, mutta tekee toista.

Tätä tutkijoiden epärehellisyyttä minä juuri arvostelen. Kaikki palkkaerotutkijat tietävät, että heidän tutkimuksensa on tasa-arvon vastaisesti tehtyä, mutta feministeillä on Suomen palkkaerotutkimuksessa niin suuri monopoli, ettei tätä yhden totuuden politiikkaa yksikään tutkija emeritustutkijaa lukuunottamatta uskalla kritisoida. Siltä, joka arvostelee, jää tutkimusavustukset saamatta.

"Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt", sanoi entinen renkikin.

Siksi allekirjoitan omat tutkimukseni usein näin:

Pauli Sumanen
Riippumaton työaika- ja palkkatutkija, eläkkeellä.
Independent Working Time and Wage Researcher, retired

paulisumanen

Työaika- ja palkkatutkija. Myyttien murtaja. Miehen biologisessa ruumiissa. Gender oli aluksi "nainen", kunnes petyin feminismiin ja vaihdoin genderikseni "mies". “The greatest enemy of knowledge is not ignorance, it is the illusion of knowledge.” ― Stephen Hawking - "Menschen, die recht haben, stehen meistens allein" & "Je mehr Leute es sind, die eine Sache glauben, desto größer ist die Wahrscheinlichkeit, dass die Ansicht falsch ist" - Kierkegaard - "On parempi laskea summittain oikein kuin tarkasti väärin" - Eino Saarinen (1932-2014), kolmessa eri yrityksessä esimieheni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu