Leskeneläke on uudistettava vastaamaan nykypäivää

Kun työeläkelakeja sorvattiin 1950-luvun lopussa, maailma oli varsin erinäköinen kuin nykyisin. Sanaa avoliitto ei edes tunnettu vaan puhuttiin "susipareista". Ja melko harvinaista oli, että "susiparille" syntyi lapsia.

Lasten saaminen ei yleensä aiheuttanut työstä poisoloa, sillä naimisissa olevien naisten palkkatyö oli melko harvinaista. Ja kun päiväkotijärjestelmä oli sosiaaliperustainen, tuntui luonnolliselta, että aviovaimo jäi pois töistä, kunnes lapset olivat sikäläisen ajattelutavan mukaisesti kyllin vanhoja (eli kouluikäisiä). Naisten kotonaolo katsottiin välttämättömäksi ja siksi luotiin käsite "naisleskeneläke" korvaamaan edes osittain naisten lastenhoitoa kotona.

Asiat selviävät lain valmistelupapereista, mutta lakiin asiaa ei kirjattu perusteluita vaan työeläkejärjestelmän mukaan kaikki avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevat naiset saivat aviomiehen kuoltua noin puolet miehen ja naisen eläkkeiden erosta, toki lapseton avioliitto piti olla solmittu ennen ikävuotta 50.

Naisleskeneläkkeen katsottiin olevan korvausta aviopuolisolle siitä, että tämä on hoitanut kotia ja lapsia mahdollistaen aviomiehelle esteettömän työssäolon. Aviomiehen kuolema ei saanut pudottaa leskeksi jääneen aviovaimon toimeentuloa kohtuuttomasti.

Miehillekin alettiin maksaa leskeneläkettä monta vuosikymmentä myöhemmin, vasta 1990-luvulla tasa-arvovaltuutettu Paavo Nikulan ajamana.

Leskeneläkkeen mediaani oli vuonna 2017 noin 600 euroa naisille ja noin 200 euroa miehille. Ja se oli tietysti veronalaista tuloa, eli nyrkkisäännön mukaan liki puolet siitä meni veroihin.

Kuka maksaa leskeneläkkeen kustannukset?

Vastaus: Miehet, etenkin aviomiehet. Työssä käyvistä miehistä yli 90 % elää parisuhteessa ja verotietojen mukaan aviomiehet ovat parhaiten ansaitsevia. Kun miehiltä kerätään työeläkemaksuja noin 2,5 miljardia enemmän kuin mitä miehille maksetaan eläkkeitä, yli jää tarpeeksi, että niistä maksetaan leskeneläkkeet, vuonna 2017 noin 1,6 miljardia euroa.

Helsingin Sanomissa Maria-Lisa Rodhin kirjoittaa suunnilleen kerran vuodessa "epäoikeudenmukaisesta" leskeneläkkeestä sanoen mm: "Järjestelmä on epäoikeudenmukainen yksin jääneitä ja eronneita kohtaan." Ei se ole epäoikeudenmukainen yksin jääneitä kohtaan, sillä heidän rahojaan ei tässä käytetä mihinkään. Leskeneläkkeiden rahoitus peritään parisuhteessa eläviltä miehiltä. Tietysti sinkut haluaisivat päästä käsiksi noihin parisuhteessa eläviltä miehiltä kerättyihin rahoihin, mutta sitä minä sanoisin epäoikeudenmukaiseksi ryöstöksi.

Mikä mättää leskeneläkkeessä nyt?

Ensinnäkin se, ettei avoliitossa olevalla ole leskeneläkeoikeutta. Lapsilla on toki aina perhe-eläkeoikeus.
Toiseksi se, että avioeron sattuessa leski menettää oikeutensa leskeneläkkeeseen, poikkeuksena se, että jos eronnut saa elatusapua ja elatusavun maksaminen perustuu tuomioistuimen lainvoimaiseen päätökseen tai tuomioon tai sosiaalilautakunnan vahvistamaan sopimukseen, leski voi saada työeläkejärjestelmästä osan ex-puolisonsa ansioeläkkeestä leskeneläkkeenä.

Miten asiat korjataan helposti:

Siirrytään eräistä Euroopan maista tutun "parisuhde-eläkekertymän" käytäntöön.
Parisuhteessa elävät voivat ilmoittaa eläkeyhtiölle, että haluavat jakaa eläkertymänsä puoliksi. Yhteisiä lapsia omaaville yhteiseläkekertymä olisi pakollista. Eläkeyhtiö laskee parin kertyneet eläkemaksut yhteen ja molemmat parisuhteessa elävät kerryttävät eläkettä yhtä paljon, yhteenlaskun puolikkaan verran. Voidaanpa puolikas eläkekertymä laskea taannehtivastikin yhteisestä sopimuksesta, jos niin lakiin halutaan kirjata. Muuten entiset eläkekertymät jäävät voimaan.

Yksinkertaista ja halvalla tietokoneella hoidettavaa.

Kerran tasajakoiseen eläkekertymään siirryttyään siitä pääsisi eroon vain eroamalla kumppanistaan ja ilmoittamalla erosta Eläketurvakeskukselle. Sovussa eroavat kumppanit voivat toki jatkaa yhteistä puolikasta eläkekertymää, jos kumpikin osapuoli niin haluaa.

Noin 90-100 vuoden päästä, kun kaikki nykyiseen leskeneläkkeeseen oikeutetut ovat kuolleet, leskeneläkettä ei enää olisi. Olisi vain pakollinen tasakertymä eläkkeelle niille, joilla on yhteisiä lapsia ja vapaaehtoinen muille, jotka elävät parisuhteessa. Kun meillä tunnetaan käsite avioehto, pareille, joilla ei ole yhteisiä lapsia, sallittakoon yhteinen eläkekertymä vain vapaaehtoisesti otettuna.

Parisuhteen ulkopuolella elävät kerryttävät yksin eläkettään niin kuin nytkin.

Kysyttekö, ketkä elävät parisuhteessa? Kysykää Kelasta, siellä näitä ratkotaan joka ikinen arkipäivä.

Ja olen sitä mieltä, että tästä parisuhde-eläkekertymästä olisi apua myös nykyiseen syntyvyysongelmaan. Ei se ainakaan alenna syntyvyyttä, kun nainen tietää eläkeasiansa olevan kunnossa joka hetki.

 

paulisumanen

Työaika- ja palkkatutkija. Myyttien murtaja. Miehen biologisessa ruumiissa. Gender oli aluksi "nainen", kunnes petyin feminismiin ja vaihdoin genderikseni "mies". “The greatest enemy of knowledge is not ignorance, it is the illusion of knowledge.” ― Stephen Hawking - "Menschen, die recht haben, stehen meistens allein" & "Je mehr Leute es sind, die eine Sache glauben, desto größer ist die Wahrscheinlichkeit, dass die Ansicht falsch ist" - Kierkegaard - "On parempi laskea summittain oikein kuin tarkasti väärin" - Eino Saarinen (1932-2014), kolmessa eri yrityksessä esimieheni.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu