Propaganda ympärillämme

Väestön mielipiteiden sekä tapojen tietoinen manipulointi on tärkeä tekijä demokraattisessa yhteiskunnassa. Ne, jotka manipuloivat tätä näkymätöntä yhteiskunnan mekanismia, muodostavat näkymättömän hallituksen, joka on maamme todellinen hallitseva voima. Meitä hallitsevat, mieliämme muokkaavat, mieltymyksiämme muodostavat ja meihin ajatuksia syöttävät pitkälti ihmiset, joista emme ole kuulleetkaan. Elämämme lähes jokaisella osa-alueella, oli se sitten politiikka, liike-elämä, sosiaalinen kanssakäyminen tai eettinen ajattelumme, meitä hallitsee suhteellisen pieni määrä ihmisiä, jotka ymmärtävät ihmismassojen psyykkiset prosessit sekä sosiaaliset kaavat. Tuo ryhmä vetelee langoista, jotka ohjaavat yleistä mielipidettä.

~ Edward Bernays, kirjassaan Propaganda, 1928 (vapaa käännös)

Itävaltalais-yhdysvaltalaista Bernays’ta kutsutaan tiedotus- ja suhdetoiminnan eli pr:n isäksi. Hän teki pitkän uran teollisuusyritysten, valtion virastojen, poliitikkojen sekä järjestöjen palveluksessa. Kirjan kirjoittamisesta on yli 90 vuotta. Maailma on muuttunut siinä ajassa valtavasti, mutta entä ihmiset? Pitääkö Bernays’n kuuluisa, ehkä jopa raflaava lausahdus vielä paikkansa?

Lähestytään aihetta ensin yritysten harjoittaman pr:n (Public Relations) kannalta. Nykyään yritysten viestintää ympäröivään maailmaan kuvataan salonkikelpoisilla termeillä, kuten viestintä, julkiset suhteet ja markkinointi. Propagandalla on sangen negatiivinen stigma, mutta käytännössä yritysten viestintä on propagandaa. Propaganda on tiedon, ajatusten tai huhujen tarkoituksellista, laajaa levittämistä henkilön, ryhmän, liikkeen, instituution, valtion yms. auttamiseksi tai vahingoittamiseksi (dictionary.com). Yritys siis omaksi hyödykseen levittää tietoa ja mielikuvia tuotteistaan ja palveluistaan mahdollisimman laajasti kohderyhmän tavoittavan viestinnän avulla, mikä täsmää propagandan määritelmään. Nykymaailmassa yrityksillä on käytössään monia kanavia propagandansa levitykseen. Kuka voisi välttyä siltä? Lehdissä, radiossa, tv:ssä, sosiaalisessa, internetsivuilla, videopalveluissa on paljon mainoksia. Sähköpostiin ja tekstiviestitse tulee jatkuvasti mainoksia. Jopa ”ilmaisjakelu kielletty” -tekstillä varustetusta postiluukusta kolahtaa mainoksia säännöllisen epäsäännöllisesti.

Onko se sitten huono asia? Enenevissä määrin kyllä. Nykyihminen on valtavan informaatiotulvan kohteena. Kaiken informaation tietoinen käsittely ei ole millään mahdollista. Niinpä aivot oppivat suodattamaan asioita siten, että esimerkiksi mainoksen havaitseminen ei välttämättä koskaan saavuta tietoisuutta. Ongelma piilee siinä, että informaatio kuitenkin menee alitajuntaan, joka prosessoi sitä huomaamatta. On hyvin tunnettu fakta (mm. Packard: Hidden Persuaders), että mainokset vaikuttavat alitajuisesti ja niitä myös pyritään tekemään tämä seikka huomioiden. Itse asiassa mitä enemmän mainoksia yrittää olla huomioimatta, sen enemmän ne vaikuttavat (Heath: Seducing the Subconscious: The Psychology of Emotional Influence in Advertising). Heathin mukaan on parempi käsitellä tietoisesti mahdollisimman paljon havaittuja mainoksia, jotta suhtautuminen ja samalla tunnepohjainen vaikutus ja reaktio on mahdollista kääntää haluamakseen. Valitettavasti kaikki ymmärtävät jo aivan subjektiivisen kokemuksenkin pohjalta, ettei se ole yksinkertaisesti mahdollista. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Moni varmaan kuvittelee, että hänen tekemänsä ostopäätökset ovat rationaalisia. Väärin! On mahdollista, että olet nähnyt tuotetta koskevan mainoksen asiaa tiedostamatta. Alitajuntasi on kuitenkin käsitellyt sen sisältämän tunnepitoisen informaation. Kun näet tuotteen kaupassa, se aiheuttaa sinussa mainoksesta peräisin olevan myönteisen tunnepohjaisen reaktion, vaikket absoluuttisesti muista koko mainosta. Hymyilevät kasvot brändin logon vieressä toistuvasti nähtynä ovat kuitenkin saaneet sinut ostamaan tietyn tuotteen muiden vastaavien joukosta. Meihin vaikutetaan jatkuvasti yritysten levittämällä propagandalla ilman, että meillä on edes mahdollisuutta huomata sitä.

Laajennetaan näkökulmaa. Monilla on varmaankin mielikuva propagandasta lähinnä valtioiden sota-aikaisena vaikutusvälineenä. Pitää paikkansa, propagandaa alettiin laajamittaisesti hyödyntää ensimmäisessä maailmansodassa ja edellämainittu herra Bernays oli siinä huomattavassa roolissa. Maailmansotien aikainen propaganda on varsinkin nykyään elävälle verrattain helposti tunnistettavaa: se pyrki usein joko esittämään oman maan kansalaiset sankareina edistääkseen rekrytointia ja sotaponnisteluja tai vaihtoehtoisesti mustamaalaamaan vihollista samassa tarkoituksessa. Sanavalinnat olivat liioitellun mahtipontisia, kuvakieli ja symboliikka vahvaa. Entä nyt? Millaista propagandaa valtiolliset tahot levittävät? On nimittäin älyllistä epärehellisyyttä väittää, että valtiot eivät käyttäisi näin tehokasta vaikutustapaa lainkaan. Aina löytyy hankkeita ja agendoja, joille täytyy saada hankittua yleistä kannatusta.

Mikäli pysytään sota-aiheessa, esimerkkien löytäminen vaikkapa yhdysvaltalaisesta elokuvateollisuudesta on helppoa. Monet elokuvat suorastaan glorifioivat sotaa, esittäen sodankäynnin jännittävänä seikkailuna ja sotilaat kunniallisina sankareina. Nämä elokuvat voi tulkita propagandaksi, jonka tavoitteena on edistää armeijan rekrytointia ja kaunistella sodankäynnin todellisuutta poliittisen hyväksynnän saamiseksi. Myös vastapropagandalla on vaikutusta. Voisi argumentoida, että esimerkiksi Yhdysvaltojen vetäytyminen Vietnamista johtui huomattavilta osin sodan siviiliuhreista levitetyistä kuvista ja videoista. Ne saivat yleisen mielipiteen kääntymään sodan jatkamista vastaan, joten vetäytyminen oli ainoa poliittisesti mahdollinen ratkaisu.

Tällä hetkellä maailmasta löytyy kuitenkin asia, joka peittää volyymillaan alleen kaiken muun: korona. Ilmiö on laajuudessaan täysin ennennäkemätön. Analysoidaan sitä hieman propagandan psykologisten vaikutusten näkökulmasta, ottamatta sinällään mitään kantaa asiakysymyksiin ja informaation paikkansa pitävyyteen. Kuten sanottu, informaation määrä on aivan valtava. Jokaisessa lehdessä ja niiden verkkojulkaisuissa on joka päivä useita koronaa ja sen lieveilmiöitä koskevia artikkeleita. Monilla sivustoilla on reaaliaikaiset tilastot tartuntaluvuista ja kuolemista. Yleisradion ja yksityisten toimijoiden tuottamissa tv- ja radiouutisissa puhutaan koronasta jokaisena kellonlyömänä. Sitä koskevia ohjelmia on paljon vielä tasatuntiuutisten lisäksi. Yritykset ovat niin ikään kunnostautuneet informaation levittämisessä. Useimmilla on oma koronaohjeistuksensa, joka monesti hyppää silmille verkkosivuja selatessa. Hakukoneet tuovat automaattisesti silmien eteen erilaista informaatiota ja varoituksia. Kauppojen ja tilojen ovissa on erilaisia kylttejä ja lappuja. Lattiassa on turvavälisymboleja. Kaiuttimista kuuluu tasaisin väliajoin muistutus kasvomaskin käytöstä, käsihygieniasta jne. Työpaikoillakin erilaiset tunnusluvut tuntuvat olevan päivittäisenä puheenaiheena. Keskiverto ihminen ei voi siis käytännössä välttää koronainformaatiota. Samat asiat toistetaan aina vain uudestaan. Joka päivä, päivästä toiseen, jo yli vuoden ajan.

Edellä jo mainittiin, että mainokset tehoavat, vaikkei niitä tietoisesti tiedosta. Se pätee kaikkeen tunnepohjaiseen informaatioon (Heath). Koronainformaatiota on liian paljon aktiivisesti tiedostettavaksi, joten vähintään osan informaatiosta käsittelee alitajunta. Oletetaan, että koronainformaatio vaikuttaa ihmiseen alitajuisesti samalla mekanismilla kuin mainokset ja sotapropaganda. Tietoisesti käsittelemättä jäänyt informaatio voi aiheuttaa jälkeenpäin tunnepohjaisen reaktion ja vaikuttaa ajatteluun sekä toimintaan. Koronainformaation tapauksessa aiheutunut alitajuinen tunnereaktio on selvä: pelko. Toki ihminen kykenee käsittelemään osan informaatiosta tietoisesti ja rationaalisemmin, mutta suurin osa informaatiosta itse asiassa tukee pelkoreaktiota. Täytyy myös muistaa, että pelko on jo alitajuisesti assosioitunut aihepiiriin. Ihminen tarkastelee asioita aina jonkinlaisen subjektiivisen linssin läpi. Pelko on kaikille eläimille yhteinen tunnetila, jonka tarkoituksena on edistää hengissä selviytymistä (taistele tai pakene). Se on hyvin perustavanlaatuinen tunne, ja sen aiheuttama reaktio on nopeampi kuin tietoinen mieli. Toisin sanoen, pelko tulee ensin, rationaalinen ajattelu sitten, ehkä. On nimittäin mahdollista pelätä asioita muistamatta lainkaan, mistä fobia sai alkunsa. Huomioidaan myös volyymin toinen vaikutus: mm. eräs Goebbels tiesi hyvin, että toisto on tehokeino. Mitä useammin asian toistaa, sen todennäköisemmin ihmiset hyväksyvät sen totuutena. Mikä sai aivan tuikitavalliset kansalaiset panemaan toisiaan keskitys- ja työleireille natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa vain muutama sukupolvi sitten? Vastaus on propaganda. Koronakampanjan näkeminen olisi varmaankin herättänyt Goebbelsissa ihailunsekaista kateutta.

Edelleenkään ottamatta kantaa koronainformaation oikeellisuuteen, voidaan todeta, että tämän laajuisella propagandalla on mahdollista saada ihmiset uskomaan lähes mitä tahansa. Menneisyydessä vähempikin on riittänyt aiheuttamaan valtavia tragedioita. Kukaan ihminen ei ole täysin rationaalinen. Pelkäävä yksilö voi olla normaalitilaansa nähden vielä huomattavasti irrationaalisempi ja siten helpommin vaikutettavissa ja ohjailtavissa. Tämä sisältää myös muiden ihmisten puolesta pelkäämisen. Pelko saa ulkoistamaan vastuun auktoriteeteille, kuten poliitikoille, terveysviranomaisille sekä terveysalan asiantuntijoille ja noudattamaan heidän kehotuksiaan jopa kyseenalaistamatta niitä lainkaan. On lienee sanomattakin selvää, etteivät suinkaan kaikki ihmiset toimi pelkästään pelon pohjalta vaan kykenevät ajattelemaan asioita objektiivisemmin. Valitettavasti kukaan ei kuitenkaan ole propagandan vaikutusvallan yläpuolella, mikäli sille altistuu. Eivät edes toimittajat. Harvempi pystyy myöskään vastustamaan yleistä mielipidettä. Eivät ainakaan poliitikot.

Samaa dataa voi katsoa monien eri linssien läpi. Propaganda ja sen aikaansaama pelko sekä yleinen mielipide vaikuttavat em. linsseihin huomattavasti.

Historiaa miettien on huolestuttavaa seurata, miten ihmiset suorastaan vaativat kansalaisoikeuksiensa rajoittamista ja miten osa pelosta on kääntymässä vihaksi skeptistä kansanosaa kohtaan, ruokkien lisää vihaa. Vastakkainasettelun aika ei mitä ilmeisimmin olekaan ohi.

+5
Paulus Kaipainen

Puuseppä, konetekniikan DI, tapahtumien tarkkailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu