Sananen maskimaniasta

Kasvomaskien hyödyllisyydestä koronaa vastaan on liikkunut julkisuudessa monenlaista arviota, suositusta ja mielipidettä. Aluksi kasvomaskia ei suositeltu, todeten sen hyödyn olevan suhteellisen pieni. Sitten asiasta tuli poliittinen ja tunnepitoinen. Tieteellisempi näkökulma jäi mediassa täysin paitsioon. Perustelu tuntui olevan, että kasvomaskeista voi mahdollisesti olla jotain hyötyä, joten parempi siis edistää niiden käyttöä. Lopputuloksena lähes kaikilla on julkisilla paikoilla ja tiloissa, työpaikoilla yms. kasvoillaan jonkinlainen maski. Sillä, millainen kyseinen maski on, ei näytä olevan mitään merkitystä. Kasvomaskeihin aihepiirinä liittyy niin paljon perustelemattomia, tunnepitoisia mielikuvia, että keskusteluun olisi syytä tuoda valtamediankin puolella enemmän asiapohjaista informaatiota. Suurin osa uutisoinnista ja asiantuntijakommenteista näyttää koskevan vain hallituksen sekä viranomaisten ulostuloja ja niiden käytännön vaikutusten spekulaatiota. Aivan liian vähän kiinnitetään huomiota perusasioihin: onko ulostuloissa ja toimenpiteissä mitään logiikkaa tunnettujen faktojen perusteella?

Voisi kuvitella, että mikäli annetaan valtakunnallinen maskinkäyttösuositus tai alueellinen pakko, maskin tyyppi määritettäisiin edes jotenkin. Suora lainaus THL:n sivuilta (Suositus kasvomaskien käytöstä kansalaisille): ”Kasvomaskeja on monenlaisia: erilaisia itse valmistettuja tai kaupoista hankittavia, kankaasta tai muista materiaaleista valmistettuja maskeja. Kasvomaski ei ole varsinainen hengityksensuojain, eikä se suojaa tehokkaasti käyttäjäänsä. Kasvomaskien teho perustuu osittain siihen, että mahdollisimman moni käyttää niitä asianmukaisesti.” Toisin sanoen, mikä tahansa lasketaan suojaksi, joka ei tosin ”tehokkaasti” suojaa käyttäjäänsä. Koko maskikavalkadin teho perustuu ”osittain” siihen, että niitä käytetään laajasti ja ohjeiden mukaan. Näin hatarin perustein ohjeistaan kansalaisia käyttämään maskia. Paljonko se maski sitten suojaa? Mihin muihin asioihin oletettu teho perustuu?

Todellisuudessa maskin/suojaimen tyypillä on oleellinen merkitys. Termit maski ja hengityssuojain tuntuvat menevän julkisuudessa iloisesti sekaisin, tahattomasti tai tahallisesti. Tavallisesta kankaasta tehdyllä maskilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä oikeiden hengityssuojainten kanssa. Varsinkin teollisuuden tarpeisiin suojaimille on kehitetty standardeja, jotta voidaan todentaa ja valvoa suojaimen oikeasti toimivan ja toteuttavan tarkoituksensa: sisäänhengitysilman puhdistamisen riittävällä, ennalta sovitulla tavalla. Käyttäjä voi luottaa siihen, että suojain vähentää hengitysilman epäpuhtauksia, kuten pölyhiukkasia tai erilaisia kaasuja, suodattimen tyypin mukaisesti. Koronan tapauksessa tarkastelun kohteena ovat kaksi tekijää: pisarat ja aerosolit. Aikaisemman käsityksen mukaan useimmat tartuntataudit leviävät lähinnä pisaroiden avulla, joten minkä tahansa pisarat pysäyttävän suojaimen käyttö olisi hyödyllistä. Uudemman tiedon valossa on kuitenkin selvää, että virukset kulkeutuvat myös uloshengitysilman sisältämien pienenpienien vesipartikkeleiden eli aerosolin mukana. [1]

 


Kuvaaja 1: influenssa-aerosolihiukkasten osuus yskinnästä sekä uloshengityksestä kerätyissä näyteissä [1]

Kuvaajassa 1 havainnollistetaan influenssaviruksen saastuttamien partikkeleiden jakaumaa. Punainen palkki kuvaa yskimällä tuotettuja virusta sisältäviä partikkeleita, sininen puolestaan normaalin uloshengityksen mukana tulevia virusta sisältäviä partikkeleita. Kuvaaja siis kertoo, että suurin osa eli 87% uloshengityksessä tuotetuista, virusta sisältävistä hiukkasista on alle yhden mikrometrin kokoisia. Viruksia ei havaittu lainkaan kooltaan yli neljän mikrometrin hiukkasissa. Yskinnän tapauksessa jakauma on tasaisempi. Virusainesta löytyi kuitenkin 8.8 kertaa todennäköisemmin pienistä (alle viiden mikrometrin) hiukkasista kuin suuremmista. [1] Mitä tulos tarkoittaa? Sitä, että virusta kulkeutuu ulkomaailmaan todella pienissä hiukkasissa. Toisen ihmisen sisäänhengitykseen joutuessaan nämä pienimmät hiukkaset voivat kulkeutua syvälle keuhkoihin.

Kertakäyttöisten hengityssuojainten tapauksessa Euroopassa käytetään yleisesti hiukkassuojausluokkia FFP1, FFP2 ja FFP3 standardin EN 149 mukaisesti. Luokitus kertoo, kuinka monta prosenttia testihiukkasista hengityssuojain suodattaa testijärjestelyssä. Testissä käytetään suola-aerosolia, jonka hiukkasten kokojakauma on 0.02 – 2 mikrometriä, keskiarvoltaan 0.6 mikrometriä. Tämän tekstin kannalta oleellista on tarkastella partikkeleiden suodatuskykyä. Se riippuu suodatinmateriaalista sekä suojaimen reunoilla tapahtuvasta vuodosta. Kokonaisvuoto tutkitaan tilanteessa, jossa henkilö kävelee 6 km/h. Vaatimus tulee täyttyä 46:ssa tapauksessa 50:stä. [2]

FFP1:n materiaali suodattaa yli 80% hiukkasista ja suojaimen kokonaisvuoto on alle 25%.

FFP2:n materiaali suodattaa yli 94% hiukkasista ja suojaimen kokonaisvuoto on alle 11%.

FFP3:n materiaali suodattaa yli 99% hiukkasista ja suojaimen kokonaisvuoto on alle 5%.

Mitä ylläoleva tarkoittaa?

  • Mitä suurempi luokitus, sitä tarkemmin suojain suodattaa hengitysilmaa.
  • Keskimäärin suojaimen reunoilta tapahtuu ja standardin mukaan myös saa tapahtua ohivuotoa 4-6%. Sen verran keuhkoihin pääsee suodattamatonta ilmaa, joka voi sisältää aerosolissa kulkeutuvia viruksia.
  • Koronavirusperheen virusten halkaisija on noin 0.125 mikrometriä. [3] Periaatteessa se mahtuu siis melkeinpä samankokoiseen aerosolipartikkeliin. FFP-luokitellut maskit pystyvät suodattamaan sen standardin vaatimalla varmuudella. Itse asiassa kokoluokka 0.3 mikrometriä on vaikeimmin suodatettavissa.
  • FFP-suojaimetkin vuotavat myös ulospäin, vaikka venttiiliä ei olisi. Esimerkiksi silmälasien huurtuminen on ilmiselvästi merkki siitä, että aerosolia vuotaa nenän tienoilta ulos suodattamatta.

Entä kirurginmaskit? Niitä koskee eri standardi, EN 14683, jonka vaatimassa testissä aerosolipartikkelin keskiarvokoko on 3 mikrometriä ja puhutaan bakteereiden suodatuskyvystä. Luku on huomattavasti suurempi kuin FFP-testin keskiarvokoko 0.6 mikrometriä, kuten on loogistakin, sillä bakteerit ovat paljon suurempia kuin virukset. Ohivuotoon sivuilta ei oteta testissä kantaa, koska ohivuodon estäminen ei ole suojaimen käyttötarkoituksen kannalta oleellista. Kirurginmaskit tai muut nenä-suusuojaimet eivät suojaa aerosoleilta kumpaankaan suuntaan. [2] FFP-luokan suojaimet on pakko tehdä muotoutumaan käyttäjän kasvoihin mahdollisimman tiiviisti, koska muuten aerosolia vuotaa ohi liikaa. Suu-nenäsuojaimissa tiiveys ei ole edes millään lailla tavoitteena, koska sillä ei ole merkitystä: aerosolit läpäisevät suodatinmateriaalin kuitenkin. Kirurginmaskien ensisijainen tarkoitus on suodattaa bakteereja eli esimerkiksi leikkaustilanteessa estää bakteerien pääsyä leikkaushenkilöstön suusta potilaan avohaavaan. Lisäksi on huomioitava erilaisten kirurginmaskilta näyttävien suojainten valtava määrä. Se, että pakettiin on Kiinassa printattu ”EN14683” ei tarkoita, että se täyttää kaikki standardin asettamat määräykset. Tämän osoitti karulla tavalla taannoinen Huoltovarmuuskeskuksen maskisekoilu.

Entä kangasmaskit? Niille ei ole minkäänlaista standardointia. Otetaanpa esimerkiksi hyvälaatuinen kangas, jossa on 180 kuitua per tuuma. Sanotaan, että kuitu on yhden denierin polyesteria, jonka halkaisija on 10 mikrometriä. [4] Yksi tuuma on 25400 mikrometriä eli kuitujen keskipisteväli on 141 mikrometriä. Vähennetään siitä puolet ja puolet langan paksuudesta, saadaan kuitujen väliin jääväksi tilaksi 131 mikrometriä. Mietitään lukua hieman. Esimerkiksi yskinnässä muodostuvan hengitystiepisaran koko on 5-10 mikrometriä tai suurempi. [1] Pieni pisara läpäisee kankaan lähestulkoon yhtä helposti kuin jalkapalloilija laukoo pallon tyhjään maaliin. Maalin leveys on jalkapalloon nähden 33-kertainen, kankaan kuituväli suhteessa viiden mikrometrin pisaraan on 26-kertainen. Ero standardoinnin piirissä olevaan kirurginmaskiinkin on aivan valtava. Kangasmaskista ei kerta kaikkiaan ole lainkaan hyötyä, paitsi jos tapana on sylkeä ohikulkijoiden päälle.

Kuva: jathornton1 from Pixabay (free domain)

Kirjoitin aiemmin (Uusi Suomi, 29.3.2021) tunnepitoisen propagandan alitajuisesta vaikutuksesta ajatteluun ja käyttäytymiseen. Julkisuudessa on puhuttu ns. signaalivaikutuksesta täysin avoimestikin Maskin käytöstä on tullut sosiaalinen ilmiö, jolla ei ole järjen kanssa mitään tekemistä. Viranomaiset, poliitikot ja media tukevat kyseistä ilmiötä erilaisilla käsittämättömän epäloogisilla mielikuvilla. Lopputuloksena ihmiset kulkevat kaduilla ja kaupoissa käyttäen mitä tahansa maskeja ja luulevat niistä olevan apua. Tämä on aivan valtavaa harhaanjohtamista. Todellisuudessa kirurginmaskista on jonkinlaista hyötyä ainoastaan siinä tapauksessa, että maskin käyttäjä on sairas ja yskii tai aivastelee ympäriinsä suuria pisaroita. Silloinkin täytyy muistaa, että ohivuotoa jokaiseen sivusuuntaan tapahtuu väistämättä. Jos pitää suunsa kiinni eikä yski tai aivastele, kirurginmaskista ei ole, eikä voi edes teoriassa olla, mitään hyötyä ympäröiville ihmisille! Sairaanhoitohenkilökunnan tapauksessa käyttöä voi perustella jollain tasolla, koska he ovat jatkuvasti tekemisissä kontrolloimattomasti päin kasvoja yskivien henkilöiden kanssa. Maski ei suojaa heitä lainkaan aerosoleilta, vaan ratkaisevassa asemassa on tehokas ilmanvaihto, joka poistaa ilmassa leijuvat aerosolit nopeasti huoneesta. Kangasmaskista ei ole mitään hyötyä edes yskimisen tapauksessa. Se on sivullisten kannalta sama kuin yskisi ilman maskia. Ainoa selkeästi hyödyllinen maski on FFP-tason suojain. Se ei poista riskiä, mutta pienentää sitä varsinkin FFP3:n tapauksessa ehkä paljonkin. Omakohtainen kokemus puuseppänä kuitenkin on, että kertakäyttöisen FFP3-suojaimen läpi hengittäminen käy päivän mittaan työlääksi, vaikka suojaimessa olisi uloshengitysventtiili. Ilman venttiiliä maskin sisään kertyy helposti vettä, koska aerosoli ei läpäise materiaalia. Hintakin on korkea, ja yhtä suojainta saisi käyttää valmistajan ohjeiden mukaan vain yhden työvuoron ajan.

Voidaan siis todeta, että teknisesti FFP-luokan suojaimet ovat virusta sisältävää aerosolia vastaan suhteellisen toimivia, mutta pitkäaikaisesta käytöstä seuraa kustannusongelma ja mahdollisesti myös hengitysongelmia, kuten subjektiivisesti esitin, tai muita terveysongelmia. On myös erittäin todennäköistä, että FFP-luokan suojaimia ei millään pystyttäisi edes valmistamaan riittävästi, mikäli niitä käytettäisiin yleisesti väestötasolla. Onko käyttö järkevää edes yksilötasolla? Mielestäni se riippuu täysin yksilöstä. Mikäli koronan ja muiden tartuntatautien suhteen riskiryhmään kuuluva ihminen pystyy hankkimaan ja käyttämään tarvittavan ajan FFP-maskia oikeaoppisesti sekä suojaa silmänsä, hyötyä on varmasti vähintään jonkin verran. Toki täytyy vielä lisäksi muistaa heittää altistumistilanteessa käytetyt vaatteet pyykkiin heti kotiin tultuaan, poistaa ja hävittää/desinfioida suojaimet varovasti ja pestä sen jälkeen kätensä huolellisesti, jolloin suojautumisella voi vähentää merkittävästi riskiä saada taudinaiheuttajia limakalvoilleen. Kuten jokainen varmaan ymmärtää, tämä on käytännössä melko vaikeaa.

Edellä on esitetty perusteita sille, miksi kirurginmaskin ja etenkin kangasmaskin hyöty sekä käyttäjälleen että ympäröiville ihmisille on sangen kyseenalainen tai suorastaan olematon. FFP-maskin käyttö koko väestön tasolla on puolestaan epätarkoituksenmukaista ja kenties jopa mahdotontakin, mutta niistä voisi olla riskiryhmäläiselle edes jonkinlaista todellista hyötyä, toisin kuin kahdesta edellämainitusta. Kysymys kuuluu, miksi meille suositellaan mitä tahansa maskia ja väitetään, että niistä on hyötyä, kun asia ei selvästikään ole niin yksinkertainen?

+11
Paulus Kaipainen

Puuseppä, konetekniikan DI, tapahtumien tarkkailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu