Ovatko tehohoitopaikat todella loppumassa, miksi ja mitä väliä?

Julkisuudessa on ollut jatkuvasti puhetta tehohoitopaikkojen riittävyydestä. Lähes päivittäin toistuu sama mantra: rajoitustoimenpiteiden tarkoitus on varmistaa tehohoitopaikkojen riittävyys. Mikäli tartuntakäyrän kulmakerroin osoittaa ylöspäin, aletaan puhua rajoitusten lisäämisestä. Alaspäin mentäessä sanotaan perisuomalaiseen tapaan, ettei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Joka päivä miljoonat suomalaiset tarkastelevat kiinnostuneina päivän tunnuslukuja. Itse olen taas seuraillut melko huolestuneena, miten tehohoitopaikkojen riittävyyttä voi näköjään käyttää perusteena melkeinpä mille tahansa kansalaisvapauksia rajoittavalle toimenpiteelle. Dataa on kertynyt jo reilun vuoden ajalta. Tehohoito on kuitenkin etsijälle yllättävän kova pala. Raakaa dataa ei meinaa löytää mistään, mitenkään. Yksittäisen kansalaisen on siis hieman hankala selvitellä, ovatko häntä ja yhteiskuntaa koskevien rajoitustoimenpiteiden perusteet varmasti niin kuin uutisotsikoissa sanotaan.

Onneksi Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri tekee raporttia [2], jonka graafeista näkee tilanteen silmämääräisesti, vaikka käytettyä dataa ei tarjota.

Raportin mukaan Suomessa oli hoidettu 28.3.2021 mennessä teho-osastoilla yhteensä 678 potilasta, joille tehty PCR-testi oli positiivinen. Kuvaajana esitettynä se näyttää tältä [2]:


Kuvaaja 1: COVID-19-potilaiden ja muiden potilaiden lukumäärä sekä vapaiden paikkojen määrä suomalaisilla teho-osastoilla.[2]

Paikkoja näyttää olevan yhteensä suunnilleen 250-280. Paikkojen määrä luultavasti vaihtelee hieman sen vuoksi, ettei kaikkia huoneita pidetä tyhjillään vaan otetaan välillä muuhun käyttöön. Joka tapauksessa, kuvaajasta nähdään, että koronapotilaiden määrä kasvoi kevään edetessä ja saavutti huippunsa viime kuun (maaliskuu) loppupuolella ollen noin 60 potilasta. Paljonko jäi varaa? Graafista tulkittuna noin 80 paikkaa eli hätävaraa koronapotilaiden varalle oli 130%. Selvä, todetaan tässä vaiheessa, että mikäli koronatartunnat olisivat jotenkin erikoisesti yhtäkkiä lähteneet kasvamaan eksponentiaalisesti, olisi teoriassa voinut tulla kapasiteetti vastaan. Mutta eikö kapasiteettia pitänyt nostaa? Ylen uutisessa mainitaan, että tehohoitopaikkoja nostettiin vuosi sitten huhtikuussa reiluun 500:n paikkaan. Siinä tapauksessa hätävaraa olisi hiljattaisena huippuaikana ollut 300 paikkaa eli 500%. Täytyy sanoa, että tuo luku kuulostaa jo isolta, eikä moinen nousu tehohoitopaikkaa tarvitsevissa koronapotilaissa voi tapahtua kovin nopeasti, kun tarkastelee mennyttä dataa. On harmittavan yleistä terveydenhuollon viranomaisten suunnalta, että julkisuuteen levitettyjä ennusteita tehdään käyttäen rajusti eksponentiaalista laskutapaa, kun todellisuus ei selvästikään moista tue.

 
Kuvaaja 2: COVID-19-tehohoitopotilaiden ikäjakauma koko epidemian ajalta sekä 31.8.2020 mennessä, 1.9.-31.12.2020 ja 1.1.-29.3.2021hoitoon tulleilla potilailla. Epidemian ensimmäisen aallon aikana 50-59-vuotiaat muodostivat suurimman ikäluokan; syksystä 2020 lähtien suurin ikäluokka on ollut 60-69-vuotiaat. [2]

Siirrytään tarkastelemaan tehohoidon ikäjakaumaa. Havaitaan kuvaajasta 2, että alle nelikymppisten osuus tehohoitopotilaista on suhteellisen pieni, 10%. Siitä se lähtee kasvamaan, kunnes taas vanhemmiten laskee. Tehohoitoa ei resurssien säästämiseksi juuri anneta, mikäli henkilön ikä on korkea tai hänellä ei ole yleisen terveydentilansa puolesta ole hyviä edellytyksiä elää kovin pitkää aikaa, vaikka selviäisikin sillä kertaa. Kuvaajasta 3 nähdään tilanne selkeästi: nuoremmat selviävät tehohoidon avulla hengissä huomattavasti paremmin kuin iäkkäämmät. Varsinkin alle 50-vuotiaiden selviäminen on todella hyvällä tasolla, joten tehohoito pelastaa paljon henkiä.


Kuvaaja 3: Tehohoidossa olleiden COVID-19-potilaiden kuolleisuus teho-osastolla ja saman sai-raalahoitojakson aikana ikäryhmittäin. Sairaalakuolleisuus sisältää sekä teho-osastolla meneh-tyneet että tehohoidon jälkeen sairaalassa menehtyneet. [2]

Nyt kun tehohoitoasia on selvillä, käsitellään hieman muita lukuja. Minua kiinnostaa erityisesti se, miksi yhteiskunnan normaalia toimintaa on koronan vuoksi rajoitettu ja rajoitetaan edelleen (!) niin vahvasti. Normaalin toiminnan kannalta tärkein ikäryhmä ovat työikäiset eli alle 70-vuotiaat. Pahoittelut loukkauksesta niille yli 70-vuotiaille, jotka tekevät vielä töitä rakkaudesta lajiin, mutta yleistyksiä on pakko tehdä.

Taulukosta 1 nähdään, että PCR-testillä todettuja tartuntoja on 76900 ja tilastoituja kuolemia 114. Tähän voisi huomauttaa, että PCR-testin positiivinen tulos ei suoraan tarkoita kliinistä tautia. Kuolemien tilastointi puolestaan on tehty siten, että koronakuolemaksi tulkitaan henkilö, joka on kuollut kuolinsyystä riippumatta positiivisen PCR-testituloksen jälkeen. [5] En löytänyt enää lähdettä, mutta käsitykseni on, että aikaikkuna on kuukausi tuloksen jälkeen. Tilasto tarkastetaan kuolisyiden suhteen tänä vuonna ja valmistuu loppuvuodesta. Tällä hetkellä toimitaan siis tilastointitavaltaan hieman kyseenalaisen tilaston perusteella. Välihuomautuksen jälkeen tehdään pieni laskutoimitus ja todetaan, että tilastollinen todennäköisyys kuolla koronaan tartunnan saatuaan on ikäryhmittäin taulukon 2 mukainen:

Todetaan, että riski kasvaa 60 ikävuoden jälkeen, mutta on sitä nuoremmilla pieni tai olematon. Lisäksi tiedetään, että THL:n mukaan 95 prosentilla koronaan kuolleista on yksi tai useampi pitkäaikaissairaus (THL tilannekatsaus koronaviruksesta). Mitä tapahtuu todennäköisyyksille, jos puhutaan perusterveistä eli sellaisista ihmisistä, joilla ei ole pitkäaikaissairauksia? Todennäköisyyden voi kertoa luvulla 0.05, jolloin saadaan taulukon 3 tulos.

Voidaan todeta, että prosentit alkavat näyttää melko pieniltä. Esimerkiksi perusterveen 40-49 -vuotiaan tilastollinen todennäköisyys kuolla koronaan on noin 1/30 000. Vertailun vuoksi, kaikkien positiivisten PCR-testien kokonaismäärä kyseiselle ikäryhmälle on 12 200 (Taulukko 1) eli puhtaasti tilastollisesti pyöristäen, ikäryhmästä 40-49 ei ole kuollut yhtään perustervettä ihmistä. Tämä pätee myös nuorempiin ikäryhmiin.

Nyt päästään vihdoin tehohoitokysymykseen. Mitä tapahtuu tilastollisille todennäköisyyksille, jos tehohoitoa ei ole saatavilla? Oletetaan ääriskenaariona, että tehohoitoa priorisoidaan siten, että yhtään alle 70-vuotiasta koronapotilasta ei hoideta teholla ja kaikki menehtyvät ilman tehohoitoa. Saadaan taulukon 4 mukainen tulos, kun tehohoitopotilaita tiedetään koko korona-aikana olleen yhteensä 678. Taulukossa näkyy siis käsitellyn ikäryhmän osuus.

 

Perusterveelle riskit ovat pienet jopa tällaisessa ääriesimerkissä. Alle 40-vuotias perusterve selviää koronasta ilman tehohoitoa tilastollisesti 99,992% todennäköisyydellä. Tehohoitotilaston vuoksi tähän on laskettu mukaan kaikki tartunnat ikäryhmässä 0-39, joten eroa ikäryhmään 30-39 tulee jonkin verran. Edellä oleva esimerkki on kuitenkin siitä epärealistinen, että ensinnäkään kaikki eivät varmastikaan kuolisi ilman tehohoitoa. Toisekseen, Suomessa on useita tuhansia hengityslaitteita. [4] Vakavassa tilassa olevat koronapotilaat kärsivät usein nimenomaan hengitysvaikeuksista, joten oletettavasti usean tuhannen laitteen avulla voitaisiin selvitä suurestakin potilasmäärästä suhteellisen hyvällä menestyksellä varsinkin nuorempien potilaiden kohdalla. Tähän mennessä 69 prosentissa tehohoitojaksoja on tarvittu hengityslaitehoitoa. [2] Kolmannekseen, tehohoidossa tilastojen mukaan kuolleita ei ole otettu laskelmassa huomioon. Osuudet on esitetty kuvaajassa 3.

Tämän katsauksen pohjana on kuolleisuus. En käsittele COVID-19 -taudista mahdollisesti seuraavia pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Mikä tahansa vakava infektiotila on koettelemus heikkokuntoiselle ihmiselle, joten vain määrältään sekä laadultaan riittävä data mahdollistaisi luotettavan vertailun koronan ja muiden kiertävien virusten aiheuttamien infektiotilojen välillä. Pitkällisestä etsinnästä huolimatta en tällaista julkista dataa tai vertailututkimusta löytänyt. Oletukseni tekstissä on, että kuolleisuus riittää kuvaamaan taudin yleistä vakavuusastetta suhteellisen selkeästi. Koronasta voi seurata pitkäaikaisia vaikutuksia, se on totta. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tietävän asiaa lukujen muodossa: mitä (tarkat kliinisessä tutkimuksessa määritellyt ja lääkärin toteamat oireet), montako prosenttia (varmistetut tilastot), kuinka kauan (pitkäaikainen seuranta) ja ennen kaikkea, onko tässä koronaviruksessa eroa vaikkapa muihin koronaviruksiin tai influenssaviruksiin? COVID19 näyttää noudattavan vahvaa kausivaihtelua, muiden koronavirusten ja influenssavirusten tapaan (Kuvaaja 4). Kesää kohden tartunnat ovat jo lähteneet laskuun ja ihmettelisin suuresti, mikäli lasku ei jatku siihen asti, että tapauksia on enää muutamia kymmeniä vuorokaudessa, jos sitäkään. Tällä ei ole rajoitusten kanssa juuri mitään tekemistä!

 
Kuvaaja 4: päiväkohtaiset tartuntatapaukset

Koronalla on ollut ja tulee olemaan huomattavia sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Koko kansakuntaa koskevassa keskustelussa on mielestäni syytä tarkastella faktoja ja dataa kokonaisuudessaan, ei median uutisotsikoita yksittäisistä potilaskertomuksista, vaikka yksilötasolla kokemukset voivatkin kiistämättä olla ikäviä. Jokainen voi tässä tekstissä esitetyn tilastoanalyysin perusteella tehdä omat tulkintansa, mutta mielestäni vaikuttaa siltä, ettei korona ole lainkaan yleisvaarallinen tauti perusterveille ja työikäisille. Tehohoidon täydellisesti puuttuessakin kuolleisuus jää tilastojen perusteella suhteellisen pieneksi. Muistelen, että aikana ennen koronaa epidemiastrategia on yleisesti ollut antaa taudin levitä suhteellisen vapaasti, pitää yhteiskunnan pyörät pyörimässä niin hyvin kuin ajoittaisten sairaslomien puitteissa mahdollista ja suojella tautikauden aikana tarkasti riskiryhmiä, joiden riskit ovat tämänkin analyysin perusteella oikeasti paljon suuremmat. Mitä tapahtui tuolle ajatusmallille? Miksi esimerkiksi monia yrityksiä toistuvasti estetään pyörimästä normaalisti, kun tilastojen valossa perusterveeseen/työikäiseen väestöön kohdistuva riski on niin pieni, että he voisivat aivan hyvin tehdä töitä ja käyttää kaikkia palveluja entiseen malliin?

Voi lisäksi kysyä, mitä tapahtui niille parillesadalle ylimääräiselle tehohoitopaikalle? Laskennallisestihan niiden avulla tehohoitokapasiteetti olisi riittänyt, vaikka koronapotilaiden määrä olisi kasvanut huippuhetkestä vielä 500%. Mitä jos paikkoja olisi nostettu vielä vaikkapa 700:aan? Silloin ylimääräistä kapasiteettia olisi ollut 1000%. Kustannuksia siitä olisi toki syntynyt siitäkin. Yksi tehohoitopaikka maksaa n. 3000 euroa päivässä [6]. Tällöin 400 ylimääräistä tehohoitopaikkaa maksaisivat täydellä kuormalla 438 miljoonaa vuodessa. Vertailun vuoksi, HUS:n tekemä koronatesti maksaa 145 euroa. [7] Testejä on tehty 4 145 000 kappaletta, joten kustannus on vähintään 640 miljoonaa. Yksityisellä kappalehinta voi olla kaksinkertainen. Pelkästään testeihin meni siis enemmän rahaa kuin olisi nopeasti laskettuna teoriassa mennyt 400:aan ylimääräiseen, täydessä käytössä olevaan tehohoitopaikkaan. On totta, että olisi tarvittu vielä henkilökunta noille ylimääräisille paikoille, mutta on hankala kuvitella, että paikkojen määrän lisäys vaikkapa tuolla 400:lla olisi ollut mahdoton tehtävä. Viime keväällä lupailtiin tuhannen paikan olevan mahdollista.

Ottaen huomioon koronarajoitusten kokonaisvaikutuksen, ylimääräisten tehohoitopaikkojen kustannus vaikuttaa suhteellisesti varsin pieneltä. Sen sijaan paikkoja ei ole lisätty, mutta rajoitustoimia perustellaan kuitenkin jatkuvasti paikkojen riittävyydellä ja luodaan uhkakuvia niiden loppumisen katastrofaalisilla seurauksilla. Mitään kauheata katastrofia ei kuitenkaan numeroita tarkastellessa ole näkyvissä. Kaikki viralliset ennusteet ovat olleet aivan käsittämättömän paljon väärässä, mutta se ei tunnu ketään kiinnostavan. Asia kuitataan jossittelulla. Tehohoitopaikkojen lisääminen entisestään olisi kaikin puolin järkevin tapa toimia monista eri näkökulmista. On ollut vuosi aikaa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Näyttää siltä, että tilanteen halutaan jatkuvan tällaisenaan ja vapauksiamme rajoitetaan sekä aiotaan rajoittaa vielä lisää terveysturvallisuuden nimissä. Miksi?!

P.S. Mikäli laskemistani, tekstistä tai tekemistäni päätelmistä löytyy virheitä, korjaan ne ja lisään merkinnän aikaisemmasta virheestä täysin avoimesti. Vielä muistutuksena: kaikki laskemani todennäköisyydet perustuvat siihen, että tartunta on jo saatu. Tartunnan saannin todennäköisyys ei vaikuta näihin laskelmiin.

 

Artikkelin kansikuva: vapaa kaupallinen käyttö

Kuvaajat: Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, THL Koronakartta

 

Lähteet:

[1] Varmistetut koronatapaukset Suomessa (COVID-19), Koronakartta, THL

https://experience.arcgis.com/experience/d40b2aaf08be4b9c8ec38de30b714f26

[2] Tilannekuvaraportti, Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri, 31.3.2021

https://www.psshp.fi/documents/7796350/8536307/Tehohoidon+tilannekuva+-+Koordinoivan+toimiston+raportti+2021_03_31.pdf/1cc74a6f-c7a8-4052-b40a-923d86fd0a7e

[3] Koronan piti täyttää teho-osastot, mutta ne jäivätkin tyhjilleen: ”On isomman arvioinnin paikka”, sanoo perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, Yle

https://yle.fi/uutiset/3-11558435

[4] Tehohoidon ylilääkäri Ylelle: Tehohoitoa joudutaan rajaamaan raskaasti, jos synkimmät ennusteet toteutuvat – 11 tärkeää kysymystä tehohoidosta, Yle

https://yle.fi/uutiset/3-11265359

[5] THL:n Twitter-tiedotuskanava, https://twitter.com/thlorg/status/1248173025536684032?lang=fi

[6] Professori Lasse Lehtonen: Jos koronaan sairastuneita on 35 prosenttia, tehohoitoa voidaan antaa 15 prosentille sitä tarvitsevista, Iltalehti, 17.3.2020

https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/ef9d8f81-ab6d-4ac4-92e1-8b59bdad5702

[7] Koronatesti kestää muutaman sekunnin, mutta se maksaa yksityisellä lähes 300 euroa – miksi?, Aamulehti, 26.8.2020

https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000006708686.html

+7
Paulus Kaipainen

Puuseppä, konetekniikan DI, tapahtumien tarkkailija

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu