Kestävää kehitystä kunnallisella tasolla

Ilmastokriisi, ilmastohätätila, Koululakko ilmaston puolesta ja viimeisimpänä Elokapina. Ilmastokysymykset ovat olleet tapetilla niin pitkään, kun mitä itse oman vaatimattoman elintaipaleeni ajalta muistan. Vihreämmistä arvoista keskustellaan jatkuvasti ja ompa niiden ympärille muodostunut jopa oma puolueensakin. Näinollen on varsin selvää, että kestävä kehitys ja vihreät arvot ovat muuttuneet osaksi identiteettipolitiikkaa. Vastakkainasettelua me vastaan muut -periaatteella. Nähdäkseni tällainen kehitys on valitettavaa, koska peruslähtökohtahan olisi se, että jättäisimme jälkipolville hyvän ja puhtaan maailman, jossa asua.  Näinollen haluaisinkin pohtia, mitä voisimme kunnallisessa päätöksenteossa tehdä ilmaston hyväksi ilman ideologista vastakkainasettelua.

Mikäli tarkastelemme Suomen päästöjä, voidaan todeta, että globaalissa mittakaavassa ne ovat varsin pieniä. Yksityisautoja on esimerkiksi Kiinan pääkaupungissa Pekingissä enemmän kuin koko Suomessa. Mutta voimme silti pyrkiä päästöjen vähentämisessä toimimaan suunnanäyttäjinä ja jos ei muuta, niin ainakin pitämään oman pesän puhtaana. Liikenteen päästöjä vastaan on kamppailtu valtiollisella tasolla romutuskampanjoilla ja tukirahalla ajoneuvon muuntamiseen etanolilla käyväksi. Nämä ovat mielestäni hyviä keinoja molemmat, vaikkakin romutuskampanja on sinäänsä vaikea, että se ei poista kaikista vanhimpia autoja liikenteestä, sillä pakon edestä sellaisella ajavalla ei olisi alennuksesta huolimatta varaa uuteen autoon. Näen, että kunnallisella tasolla voitaisiin tukea vähäpäästöistä autoilua tarjoamalla esimerkiksi verohelpotusta kunnallisverotuksessa tai valtiollisen tuen päälle pientä lisäbonusta, mikäli asukas muuntaa autonsa etanoli, tai kaasukäyttöiseksi. Liikenteen päästöjä ei ratkaista sillä, että keskustoista tehdään autottomia. Sillä ainoastaan aiheutetaan se, että syrjäseutujen asukkaat eivät enää asioi keskustoissa. Mutta mikäli autojen päästöjä saadaan vähennettyä, ilmanlaatu paranee ja ympäristö kiittää.

Uusia tuulivoimalapuistoja kaavoitetaan ympäri Suomea ja se on todella hyvä asia, lisää ympäristöystävällisiä sähköntuotantolaitoksia mahdollistaa aina fossiilisten polttoaineiden vähenemisen sähköntuotannossa, mutta lisäksi on mielestäni todella tärkeää, että kunnissa ja kaupungeissa alettaisiin katsomaan jo lähemmin mahdollisuuksia rakennuttaa pienydinvoimaloita. Pienreaktorit ovat sarjavalmisteisia alle 300 MW:n ydinvoimalaitoksia. Ydinvoima on, kuten tiedämme, päästötön energiantuotantomuoto. Piipusta kohoaa vain vesihöyryä ja Suomessa riittää syvää peruskalliota syntyvän ydinjätteen säilyttämiseen. Näen, että sarjatuotanteisella, kotimaisella pienydinvoimalalla voisimme vähentää päästöjen määrää, joka aiheutuu esimerkiksi lämmityksestä, todella paljon. Lisäksi miltei ilmaista energiaa olisi taivaan täydeltä aurinkovoimassa. Mielestäni kunnat ja kaupungit voisivat antaa rahallista tukea yksityishenkilöille, yrityksille ja yhdistyksille, jotka hankkisivat tietyn määrän aurinkopaneeleita käyttöönsä. Aurinkovoimaloita tarjoavat Suomessa muunmuassa sähköyritykset, joiden omistajista löytyy kunnallisia toimijoita. Esimerkiksi Väre Oy:n omistajia ovat Alva, Savon Voima, Lappeenrannan Energia ja Kuopion energia. Helen Oy:n puolestaan omistaa Helsingin kaupunki. Pelkästään nämä kaksi kunnallisesti omistettua yritystä kattavat todella runsaan pinta-alan Suomen maasta ja nämä molemmat myös tarjoavat aurinkovoimaloita. Näen, että kunnallisen päätöksenteon vipuvoimalla voitaisiin aurinkopaneeleiden määrää lisätä runsaasti.

Viimeinen keino, jolla autamme ympäristöä ja myös lähialueen yrittäjiä olisi lähellä tuotetun ruoan suosiminen kuntien järjestämässä ruokailussa. Tällä hetkellä useat elintarvikkeet keskuskeittiöille tulevat ulkomailta, jolloin niiden kuljetukseen itseensä sisältyy jo huomattavasti päästöjä. Kaikista pahimpana lienee kaikkien kasvisruokailijoiden suosikki, soija. Sitä tuotetaan lähinnä Yhdysvalloissa, Brasiliassa ja Argentiinassa. Tällöin argumentti sen ympäristöystävällisyydestä Suomen oloissa murenee alta aikayksikön. Ratkaisuna Puolalaisiin pottuihin ja kaukomaiden kasviksiin näen lähellä tuotetun ruoan. Soijan korvikkeeksi voitaisiin käyttää herneproteiinia tai härkäpapua. Näitä molempia voidaan kasvattaa hyvällä menestyksellä Suomessa.  Kunnallisella tasolla voitaisiin tarjota verohelpotusta viljelijöille, jotka ottavat kasvattaakseen tällaisia ruokakasveja viljan ja rehujen rinnalle. Itse en usko, että ihminen voi korvata kokonaan proteiinitarpeensa kasvipohjaisilla ravinnoilla, vaikka tällä hetkellä syömme helposti epäterveellisiä määriä punaista lihaa, mutta tarjottavassa lihassa ja kalassakin voitaisiin tehdä paikallisia tuottajia tukevia ratkaisuja. Tuhansien järvien maassa elää huomattavat määrät hyviä paikallisia järvikaloja, joilla voidaan korvata esimerkiksi tonnikala. Lisäksi paikallinen possu on jo lähtökohtaisesti paljon ekologisempi vaihtoehto, kuin ulkomailta tuotu.

Voidaan todeta, että meillä olisi rutkasti hyviä keinoja tehdä ympäristötietoisia ratkaisuja sortumatta tappelemiseen ja kränään. Minä en usko siihen, että ilmastohätätilan julistaminen ja autoilun kieltäminen tai lihansyönnin kieltäminen auttaa juuri yhtään mihinkään. Kaikki mikä tulee ulkoa päin pakolla on pahasta. Meidän tulee luottaa ihmiseen ja antaa valinnanvapaus. Mikäli tuemme kunnallisella tasolla kansalaisia muuntamaan autojaan pois bensiinistä ja tuemme heitä hankkimaan aurinkopaneeleja, voimme oikeasti vaikuttaa ympäristön puhtauteen. Kun jokaiselle kansalaiselle annetaan mahdollisuus kantaa oma kortensa kekoon, mahdollistamme sen, että jokainen voi olla mukana rakentamassa puhdasta maailmaa juuri sen verran kuin tämä itse haluaa ja kykenee. Ei pakottamalla, vaan kannustamalla ja tarjoamalla mahdollisuuksia.

0
Peetu Luiro
Kokoomus Jyväskylä
Ehdolla kuntavaaleissa

Keski-Suomalainen kaupallisen alan aloittelija, yhteiskunnallinen optimisti ja Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden hallituksen jäsen.

Olen kuntavaaleissa ehdolla, koska päätöksenteko kaipaa lisää nuorta verta. Minulle tärkeää päätöksen teossa on päätösten järkiperäisyys. Haluan toimia syrjäytymistä ja vastakkainasettelua ehkäisten omakohtaisten kokemuksieni myötä.

Vaaliteemani: Ei kiusaamiselle (koulussa, töissä, politiikassa)
Kyllä pragmaattiselle, asiakeskeiselle politiikalle.
Ei jähmeälle byrokratialle
Kyllä yhteistyölle ja keskustelulle poliittisten rajojen ylitse.

Haluan tehdä politiikkaa, jossa asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Lupaan istua alas ja keskustella kaikkien muiden kanssa, olivat poliittiset rintamalinjat mitä ikinä ovatkaan. En usko Twitter-politiikkaan, enkä sitä saatikka Facebookia näinollen myöskään käytä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu