Liikenneturva byrokratian lumoissa.

Yleisradio uutisoi 12.4. että Liikenneturva on ehdottanut ajokortin porrastamista. Syynä on perusteltu ”kasvanutta huolta nuorten liikennekäyttäytymisestä” Vaikuttaa, että koko keskustelun pohjalla on tyytymättömyys ajokorttien 17-vuotiaiden poikkeuslupia kohtaan, sillä viimeaikoina on ollut piikkiä tilastoiden osalta nuorten ajamissa onnettomuuksissa, joita tottakai syntyy, kun nuori liikenteessä itsensä loukatessaan ajaakin autolla kevarin sijaan. Näinollen väitän, että kysymyksessä on tilastoinnin kautta syntynyt harhakuva, että 17-vuotiaat olisivat nyt liikenteessä jotenkin enemmän vaarassa loukata itsensä, tai ajaa ylinopeutta kuin aikaisemmin.

Ratkaisuksi liikenneturva on esittänyt varmasti jokaisen virkamiehen mieltä hivelevää ratkaisua: Täydet ajo-oikeudet voimaan porrastetusti. Ensimmäisten kuukausien aikana tuore kuljettaja saisi ajaa ainoastaan aikuinen kyydissään ja päiväsaikaan. Perusteluna tähän käytetään sitä, että sama malli on Tanskassa ja se toimii. Tuntuu absurdilta, että byrokratiaa ja valvontaa lisäävää, elämää vaikeuttavaa järjestelmää haluttaisiin lisätä käyttöön vain sen takia, että jossakin muualla se ”toimii”. Tämä Liikenneturvan malli on auttamattoman kaupunkilainen näkemys asiasta. Itse kun ajokortin ajoin, oli se sitä varten, että pääsin liikkumaan lukioon ja harrastuksiin. Aamulla ajoin kouluun ja illalla pimeän tullen harrastusten jälkeen kotiin. Tuolla Liikenneturvan uudella mallilla se ei siis olisi mahdollista. Vaikuttaa, että Liikenneturvan Helsinkiläinen johto on vieraantunut muun Suomen elämästä. Meillä ei välttämättä ole sellaista vaihtoehtoa, että nuori ajaisi aikuinen mukanaan joka paikkaan, tai ei ajaisi pimeällä. Lisäksi koen halventavana ajatuksen, että 18-vuotias ei yhtäkkiä olisikaan jokaisessa asiassa tasaveroinen aikuinen, vaan ”nuori”. On aivan totta, että ihmisen aivot ovat vielä kehitysvaiheessa, mutta 18-vuotias on lain edessä aikuinen ja tällä hyvä. Sitä ei tule alkaa muuttelemaan, koska virkamies haluaa lisää bryokratiaa. Valtaosa nuorista, jotka ajokortin ajavat, hankkivat sen, että he voivat liikkua kouluihin ja harrastuksiin. Ei sen takia, että he voisivat terrorisoida kotikaupunkinsa raittia kytkinpommittamalla aamukolmelta.

Samaisessa artikkelissä Yle muisti myös mehustella sillä, miten nuorten poikkeuslupaa Liikenneturvan kyselyssä kannatti vain 26% vastaajista. Liikenneturvan artikkelissa pohditaan -jälleen kerran- lisää byrokratiaa ratkaisuksi ongelmaan. Esimerkiksi lista kuljetuksista, joita nuori saa ajaa ennen täysi-ikäistymistä. Tarkoittaisiko tämä esimerkiksi sitä, että 17-vuotias lukiolainen saisi ajaa lukioon itsekseen, mutta samalla ei voi viedä samaa koulumatkaa käyvää sisarustaan kouluun? Liikenneturva perustelee tätä ehdotusta sillä, että vahvistettaisiin poikkeusluvan olevan poikkeuslupa. Mielestäni keskustelu tämän poikkeusluvan ympärillä on mennyt jotenkin erikoiseen suuntaan. Yleisiä argumentteja vaikuttaa olevan se, miten prosessista on tullut kumileimasin. Luin taannoin pitkän artikkelin Tuulilasista, jossa tätä poikkeuslupaa kovin sanoin ruodittiin ja kritisoitiin. Mutta eikö se, että poikkeuslupahakemukset menevät läpi kerro enemmin siitä, että niille on tarvetta? On outo ajatus, että tietty prosentuaalinen määrä hakemuksista pitäisi aina hylätä. Tosielämä ei mene gaussin käyrän mukaan, vaikka virkamiehet ja toimittajat sitä kovasti toivovatkin.

Nähdäkseni voidaan todeta, että keskustelu nuorten liikennekäyttäytymisen ympärillä on tällä hetkellä ottanut outoja kukkahattutätimäisiä, byrokratiaa rakastavia piirteitä. On täysin selvää, että poikkeuslupien lisääntyessä myös onnettomuudet ovat lisääntyneet, eivät sen takia, että nuori hölmöilisi liikenteessä, vaan sen takia, että mitä enemmän väkeä liikenteessä, sitä todennäköisemmin jollekin sattuu haaveri. Lisäksi mielestäni on päivän selvää, että nuorten onnettomuudet liikenteessä eivät tosiasiallisesti ole kasvaneet, vaan autolla tieltä suistumisesta jää todennäköisemmin merkintä tilastoihin, kuin mopolla tai kevarilla kaatumisesta. Meillä on tällä hetkellä hyvä ja joustava koulutusjärjestelmä ajokorttiin ja hyvin toimiva poikkeuslupajärjestelmä, joka mahdollistaa sen, että maalla asuvien nuorien ei tarvitse muuttaa lukio- tai amisikäisinä pois kotoa asuntoloihin, tai hylätä kaikkia harrastuksia julkisen liikenteen vähyyden vuoksi. Joten järki käteen liikenneturva. Nämä muutokset ovat ihan syystä tehty, älkää vesittäkö sitä nyt turhalla byrokratialla.

0
Peetu Luiro
Kokoomus Jyväskylä
Ehdolla kuntavaaleissa

Keski-Suomalainen kaupallisen alan aloittelija, yhteiskunnallinen optimisti ja Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden hallituksen jäsen.

Olen kuntavaaleissa ehdolla, koska päätöksenteko kaipaa lisää nuorta verta. Minulle tärkeää päätöksen teossa on päätösten järkiperäisyys. Haluan toimia syrjäytymistä ja vastakkainasettelua ehkäisten omakohtaisten kokemuksieni myötä.

Vaaliteemani: Ei kiusaamiselle (koulussa, töissä, politiikassa)
Kyllä pragmaattiselle, asiakeskeiselle politiikalle.
Ei jähmeälle byrokratialle
Kyllä yhteistyölle ja keskustelulle poliittisten rajojen ylitse.

Haluan tehdä politiikkaa, jossa asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Lupaan istua alas ja keskustella kaikkien muiden kanssa, olivat poliittiset rintamalinjat mitä ikinä ovatkaan. En usko Twitter-politiikkaan, enkä sitä saatikka Facebookia näinollen myöskään käytä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu