Monikielisyys on voimavara.

Suomalaisen koulutuspoliittisen keskustelun ikuinen aihe on varmasti niin kutsuttu pakkoruotsi. Kukapa meistä ei olisi äreänä murkkuna manannut ruotsinkielen tehtävien vaikeutta. Itse olin ainakin nuorena todella äkäinen ruotsinkielen vastustaja, vaikka samaan aikaan koulussa oli vaikkapa pakkomatematiikkaa, pakkoenglantia, pakkobiologiaa ja vaikkapa mitä muuta. Siksi minusta tuntuukin ihmeelliselle, että juuri kielten opiskelusta on tehty valtaisia pelinappula koulutuspolitiikassa. esimerkiksi ruotsi on kieli, jota puhuu kymmenen miljoonaa ihmistä skandinaavian alueella ja se tarjoaa pohjan, jonka kautta voi tulla ymmärretyksi kahdenkymmenen miljoonan ihmisen kanssa. Onkin nähdäkseni surullista, että tästä huolimatta nykyään panostamme vain englanninkielen opiskeluun siitäkin huolimatta, että Euroopan ainoa englantia puhuva maa on ilmaissut halunsa olla kansainvälisen yhteisömme ulkopuolella.

Nähdäkseni kielten opettelu alkaa nykyään aivan liian myöhään. Englannin opetus alkaa ala-asteen puolessa välissä ja ruotsin opetus yleensä kuudennelta luokalta alkaen. Kuitenkin kaikista parhaimpiin oppimistuloksiin päästään, mikäli kielten opettaminen aloitettaisiin jo varhaiskasvatuksen tai esikoulun piirissä. Olisi suotavaa, että kunnat tarjoaisivat enemmän mahdollisuuksia kielikylpy-opetukseen ja monikielisiin päiväkoteihin. Kielten opiskelu ei ole koskaan ollut haitaksi: Päinvastoin umpisurkea saksankieleni ja vain hieman parempi ruotsinkieleni ovat tuoneet minulle paljon positiivisia ihmiskohtaamisia ja laajentaneet ymmärrystäni kulttuureiden välillä.

Keskustelin vaaliteltalla erään maahanmuuttajanaisen kanssa, joka harmitteli minulle sitä, miten Suomessa tällä hetkellä ei oikeastaan haluta edes kunnolla opettaa suomenkieltä maahantulijoille. Tilanne on suorastaan kestämätön: hyvää työvoimaa pysyy työelämän ulkopuolella työttöminä, koska vaadittavaa kielitaitoa ei yksinkertaisesti haluta opettaa. Kysynkin siis, että miksi me olemme niin huolissamme nuorten englanninkielen opiskelusta, kun emme halua aidosti opettaa omaa kieltämme maahamme muuttaneille? Kielten opiskelu aktivoi aivojamme ja tarjoaa meille konkreettisen kurkistuksen toisenlaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Nykymaailma on globaali, siksi kielitaidon kartuttaminen tulisikin aloittaa mahdollisimman varhain. Lisäksi kielen opetus maahanmuuttajien kohdalla on tärkeä osa kotouttamispolitiikkaa, ymmärtämättä kieltä ei voi aidosti ymmärtää myöskään kulttuuria.

Näen, että Suomessa tuleekin lisätä opetussuunnitelmaan pakolliseksi vielä yksi kieli, joka olisi jokaisen opiskelijan vapaasti valittavissa. Espanja, Ranska ja Saksa ovat kaikki suuria talousmahteja Euroopan alueella ja nyt Iso-Britannian jättäytyessä ulkopuolelle, tulee englanninkielen tarve Euroopassa vähentymään huomattavasti. Suomalainen nuori kohtaa englanninkielistä mediaa elämässään päivittäin ja siksi resrusseja tulisikin suunnata muiden kielten opiskeluun englanninkielen porautuessa alitajuntaan muutenkin. Suomen koulukielet ovat suomi ja ruotsi, niiden opiskelu ei mene koskaan hukkaan ja tuleekin säilyttää ns. pakollisena osana opetussuunnitelmaa, mutta niiden rinnalle ja lisäksi meidän tulee lisätä muita kieliä. Ennustan, että euroopassa ei enää kauhean pitkään englannilla selvitä.  Samoin meidän tulee lisätä mahdollisuuksia maahanmuuttajien kieltenopiskelulle. Tällä hetkellä opetusta tarjotaan lähinnä kansalaisopistoissa, vaikka nähdäkseni olisi yleinen etu, että jokainen töitä hakeva maahanmuuttaja saisi jatkuvaa koulutusta kielen opiskeluun.

Kielten opiskelu ei mene koskaan hukkaan, mitä enemmän osaamme kieliä, sitä laajemmat voivat olla piirimme ja sitä tehokkaammin saamme vietyä suomalaista osaamista ulkomaille ja saamme vastavuoroisesti ulkomaista osaamista Suomeen. Monikielisyys on voimavara ja kaikkien etu. Siksi minä kannatan ”pakkoruotsia” ja kielten opiskelua nyt ja aina.

+2
Peetu Luiro
Kokoomus Jyväskylä
Ehdolla kuntavaaleissa

Keski-Suomalainen kaupallisen alan aloittelija, yhteiskunnallinen optimisti ja Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden hallituksen jäsen.

Ehdolla Jyväskylän Kaupunginvaltuustoon numerolla 528

Olen kuntavaaleissa ehdolla, koska päätöksenteko kaipaa lisää nuorta verta. Minulle tärkeää päätöksen teossa on päätösten järkiperäisyys. Haluan toimia syrjäytymistä ja vastakkainasettelua ehkäisten omakohtaisten kokemuksieni myötä.

Vaaliteemani: Ei kiusaamiselle (koulussa, töissä, politiikassa)
Kyllä pragmaattiselle, asiakeskeiselle politiikalle.
Ei jähmeälle byrokratialle
Kyllä yhteistyölle ja keskustelulle poliittisten rajojen ylitse.

Haluan tehdä politiikkaa, jossa asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Lupaan istua alas ja keskustella kaikkien muiden kanssa, olivat poliittiset rintamalinjat mitä ikinä ovatkaan. En usko Twitter-politiikkaan, enkä sitä saatikka Facebookia näinollen myöskään käytä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu