Normalisoidaan mielipiteen muuttuminen.

Nykyaikaisessa keskustelukulttuurissa jätämme kokoajan digitaalisia jalanjälkiä ympärillemme, jotka tulevat pysymään kaikkien löydettävissä ja luettavissa, kunnes tämä internet joskus tulevaisuudessa tulee kaatumaan todennäköisesti siihen, että hait syövät nettikaapelit. Kun kaikki mitä kirjoitamme, jää muistiin on entistä vaikeampaa muuttaa näkemystään tiedon ja kokemuksen karttuessa. Tästä pitää huolen nykyaikainen cancel-kulttuuri, jossa hyvästä aikomuksesta huolimatta hypätään liian nopeasti johtopäätöksiin ”Kerran mulkero, aina mulkero.”

Suomalaisista esimerkeistä tulee ensimmäisenä mieleen kansanedustaja Hussein al-Taeen tapaus. al-Taee nousi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa SDP:n listalta. Kansanedustaja al-Taee oli ennen poliittista uraansa tehnyt töitä konfliktinratkaisujärjestö CMI:n neuvonantajana ja Irak-hankkeen projektipäällikkönä. Hyviä ja yleisen edun mukaisia tehtäviä siis. Kuitenkin pian paljastui, että kansanedustaja al-Taee oli aikaisemmin vajaa kymmenen vuotta ennen eduskuntaan nousemistaan ja noin neljä vuotta ennen työuraansa CMI:ssä kirjoitellut somessa todella sopimatonta tavaraa mm. juutalaisista, somaleista ja homoseksuaaleista.  Hämmästyttävän nopeasti julkinen näkemys kääntyi: rauhantaee olikin tekopyhä ja suvaitsematon hirviö. Muttakun hän ei ollut. Näen, että ainoa virhe, minkä al-Taee teki asian noustessa esiin, oli se, että hän häpeänsä vuoksi pyrki ensin kiistämään kirjoitukset. Sillä ei nykymaailmassa selviä. Kun me katsomme al-Taeen teesejä ja työhistoriaa, on selvää, että vanhat kirjoittelut olivat nimenomaan vanhoja kirjoitteluita nuorelta vihaiselta mieheltä, eivätkä ne edustaneet hänen ajankohtaisia näkemyksiään. Tästä huolimatta hänet hyllytettiin CMI:n osalta ja asiasta kohistiin aina Israelissa asti.

Miten voisimme jatkossa välttää sen, että cancel-kulttuurin kiistämättä aika-ajoin hyödyllisen toiminnankin takia jatkossa ei menisi lapsi pesuveden mukana? Näen itse, että kaikista tärkeintä on se, että julkisessa keskustelussa ja politiikassa pyrkisimme lähtemään liikkeelle perusolettamuksesta, että toinen osapuoli ei ole paha suljetuissa kabaaleissa verta juova kannibaali, vaan ihminen, jolla on omat elämänkokemuksensa ja oma historiansa, joka muovaa hänen ajattelutapaansa. Sosiaalisen median kärjistynyt ja terävä keskustelutyyli ohjaa kuitenkin ilmapiiriä suuntaan, jossa ihminen on joko me tai muut. Lisäksi mielestäni vaikeistakin asioista tulisi keskustella avoimemmin. Hankala henkilöhistoria kasvattaa ihmisen omaa arvomaailmaa ja näkemystä maailmasta. Itse pohjaan omat näkemykseni tasa-arvon ajamisesta ja pragmaattisesta päätöksenteosta siihen, että olin teini-ikäisenä todella radikaali naisten ja vähemmistöjen vihaaja. Kadun suunnattomasti kaikkea, mitä sanoin ja kirjoitin nettiin päässeenä yläkoululaisena. Mutta vanhoista ajatuksistaan voi kasvaa. Tapasin erilaisia ihmisiä ja kuulin huolestuttavan määrän kertomuksia siitä, mitä naiset saattavat edelleen kohdata. Kun sitä reflektoi omiin käsityksiinsä, niin asia alkoi hahmottumaan itselleni. Kun tunnekasvatusta ei tapahdu, näkemykset kieroutuvat ja näin syntyy lisää pieniä misogynistejä.

Oleellinen teesini siis onkin, että keskustelukulttuuri kaipaa lisää olettamusta hyvästä tahdosta. Kun ihminen elää suomessa noin 81-vuotiaaksi, on siinä rutkasti aikaa oppia uutta ja mielipiteitä muuttaa. Julkisessa keskustelussa tulisi aina lähteä siitä, että politiikkaa tehdään sen takia, että halutaan luoda hyvää. Kukapa nyt tietentahtoen haluaisi tehdä pahaa. Lähtökohtaisesti, vaikka henkilökohtaisessa elämässäni kristitty olenkin, en kannata uskonnon käyttämistä poliittisten puheenvuorojen työkaluna, mutta näin Pääsiäisen aikaan haluan huomauttaa, että jo 2000-vuotta sitten uskottiin anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen voimaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa mielipidettään ja siihen tulisi suhtautua ehkä jopa hieman sinisilmäisesti. Vielä ristiinnaulittaessa ryöväri pelastui, hän tunnusti pahat tekonsa ja kärsivänsä niiden myötä, mutta hänellä oli usko Jumalaan ja Jeesukseen. Hänen ajatuksiaan ei kyseenalaistettu, ei kovisteltu pahoista teoistaan. Jeesus armahti hänet ”Totisesti, jo tänään olet minun kanssani paratiisissa”. Nähdäkseni tuosta pätkästä voisimme kaikki ottaa opiksemme aivan uskontokunnista ja katsontokannoista riippumatta. Ihminen, joka on aikaisemmin toiminut väärin ei ole automaattisesti paha tai epärehellisesti toimiva siinä vaiheessa kun hänet kohdataan ja asiat nousevat esille. Ihminen on usein harhaan johdettu, ei tietoisesti, vaan oman pahan olon ja ahdistuksen kautta. Ja sitä meillä riittää: Tyhjenevä maaseutu, ilmastonmuutos, suomalaisen kulttuurin kriisi, eläinten oikeudet, kumppanin löytämisen vaikeus…. Lista ihmisiä ahdistavista asioista on aivan loputon, joten ei ole mikään ihme, että paha olo aika-ajoin purskahtaa esiin vihaisena kommentointina ja raivona. Meidän pitää ymmärtää, että se ei tee ihmisestä pahaa tai toisen vihollista.

Ihmisen elämän taival on uuden oppimista alusta loppuun. Elämänkokemukset ja koettelemukset muovaavat arvomaailmaamme. Tältä pohjalta on yksinkertaisesti kestämätöntä, että alamme ”peruuttamaan” ihmisiä sen takia, että he ovat nuorina tai juovuspäissään sanoneet, kirjoittaneet tai jopa tehneet tyhmyyksiä. Meidän tulisi olla anteeksiantavaisia niille, jotka ovat hölmöilleet ja luoda ympäristö, jossa on turvallista muuttaa mielipiteitään tiedon ja kokemuksen karttuessa, eikä takertua vain siihen, mitä ihminen on kerran ollut. Mielipiteiden ja arvojen muuttuminen on inhimillistä. Minulla muuttui mielipide viimeksi toissapäivänä. Olin ollut sitä mieltä, että kotikaupunkini ei tarvitse erillistä konserttisalia, mutta sitten minulle ystävällisesti selitettiin klassisen musiikin vaatima erilainen akustiikka ja nyt näen lähtökohtaisesti, että konserttisali voisi olla ihan asiaa. Kun annamme tilaa mielipiteiden kasvamiselle ja muuttumiselle, annamme tilaa aidolle dialogille, jossa voimme kohdata toisemme ja luoda aidosti parempaa maailmaa meille kaikille.

+4
Peetu Luiro
Kokoomus Jyväskylä
Ehdolla kuntavaaleissa

Keski-Suomalainen kaupallisen alan aloittelija, yhteiskunnallinen optimisti ja Jyväskylän kokoomusopiskelijoiden hallituksen jäsen.

Olen kuntavaaleissa ehdolla, koska päätöksenteko kaipaa lisää nuorta verta. Minulle tärkeää päätöksen teossa on päätösten järkiperäisyys. Haluan toimia syrjäytymistä ja vastakkainasettelua ehkäisten omakohtaisten kokemuksieni myötä.

Vaaliteemani: Ei kiusaamiselle (koulussa, töissä, politiikassa)
Kyllä pragmaattiselle, asiakeskeiselle politiikalle.
Ei jähmeälle byrokratialle
Kyllä yhteistyölle ja keskustelulle poliittisten rajojen ylitse.

Haluan tehdä politiikkaa, jossa asiat otetaan asioina ja ihmiset ihmisinä. Lupaan istua alas ja keskustella kaikkien muiden kanssa, olivat poliittiset rintamalinjat mitä ikinä ovatkaan. En usko Twitter-politiikkaan, enkä sitä saatikka Facebookia näinollen myöskään käytä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu