Kotihoito, quo vadis?

Kotihoito on ollut suuressa alennustilassa vuosikymmenten ajan. Suurissa kaupungeissa kotihoidon tilanne on ollut katastrofaalinen jo pitkään ja kotihoito on koettanut tehdä hyvää ja laadukasta työtä niukkenevien resurssien kuristuksessa. Hoitajat ja ikäihmiset ovat hyvin väsyneitä tähän vallitsevaan tilanteeseen. Hoitajat uupuvat, jäävät sairaslomalle tai sairaseläkkeelle. Vaihtavat alaa eivätkä enää palaa takaisin. Ikäihmiset ja omaiset ovat ihmeissään kun heidän kotiinsa tulevat hoitajat vaihtuvat saman päivän aikana jopa neljä eri kertaa. Kun viimein sinne kotiin joku tulee, niin aikaa kunnolliseen kohtaamiseen ja riittävään hoitoon ei vain yksinkertaisesti ole. Hoitajat pettyvät ja väsyvät kun eivät voi tehdä työtään niin kuin sitä kuuluisi tehdä. Hoitajat tekevät työtään antaumuksella ja sydämellään. He ovat hakeutuneet nimenomaan hoitoalalle voidakseen toteuttaa laadukasta hoitotyötä mihin liittyy aina lämmin ja inhimillinen kohtaaminen missä voi kohdata ja nähdä ihmisen ainutlaatuisena ja arvokkaana oman elämänsä yksilönä, ei vain suorituksena mitä mitataan ajassa.

Ikäihmiset ansaitsevat parempaa, me pystymme parempaan. Ihmiset, jotka ovat olleet rakentamassa tätä hienoa yhteiskuntaamme, ansaitsevat turvallisen ja hyvän vanhuuden. Kun ikäännymme, osa voimistamme tai toimintakyvystämme alenee. Se tapahtuu ihan meille kaikille. Sairauksia tulee vähitellen. Harva meistä terveenä kuolee. Tarvitsemme vähitellen tukea enemmän kun toimintakykymme alenee. Olemme silti samalla tavalla tuntevia kuin kaikki muutkin. Sairautemme ei muuta meitä mitenkään oman elämämme sivustakatsojiksi. Haluamme elää, vaikuttaa ja kokea niin kuin olemme koko elämämme tehneet.

Kotihoito, quo vadis?, kotihoito, minne menet?

Nykytilanteeseen johtaneita syitä on tietysti useita. Olen ollut sote-alalla yli 30-vuotta ja nähnyt läheltä mm. asumispalveluiden suositusten asteittaisen kiristämisen hyvin läheltä. Tarkoitus on toki ollut hyvä mutta se on kääntynyt itseään vastaan. Nykysuosituksella hoivakodin rakentaminen on äärimmäisen kallista ja rakentamisen hinta jyvittyy vuorokausihintaan. Vuorokausihinnat nousivat vähitellen kestämättömälle tasolle. Samaan aikaan kuntien talous rapautui ja kunnat alkoivat etsimään säästökeinoja. Säästötoimet kohdistuivat valitettavasti myös ikäihmisten palveluihin. Kunnat alkoivat lanseeraamaan ajatusta; ” koti on paras paikka kaikille viimeiseen saakka.” Koti on koti, se on totta. Jossain tulee kuitenkin raja missä kotona asuminen ei ole enää turvallista tai omaishoitajan taakka muuttuu kestämättömäksi. Säästötoimien ansiosta kotihoitoon kohdistui koko ajan lisää painetta ja resursseja ei lisätty lähimainkaan riittävästi. Kotihoito ajautui vähitellen nykyiseen kriisiinsä. Kotihoidon piirissä on paljon ihmisiä joiden tosiasiallinen paikka olisi hoivakodissa.

Mikä keinoksi?

Palautetaan ongelma sinne missä se on syntynyt. Ministeri Saarikko kutsui Teso ry:n mukaan työryhmään 2018 missä kehitettiin parempaa vanhushoitoa. Edustin Teso ry:tä puheenjohtaja työryhmässä. Tutustuin työryhmässä Valviran ylijohtaja Henrikssoniin. Ehdotin Henriksonille asumispalvelusuositusten madaltamista. Suositukset kohdistuvat pitkälti ulkoisiin puitteisiin esim. huonekokoihin, saniteettitilojen kokoihin, huoneiden keittonurkkauksiin jne. Henriksson vastasi; ”mutta nehän on Pekka vain suosituksia.” Kyllä, mutta kunnat noudattavat suosituksia kuin lakia. Suositukset betonoi raja-arvot kunnissa. Henrikssonin sanominenhan avaa kuitenkin sen, että kunnat voivat tehdä erillispäätöksiä näihin suosituksiin. En tiedä onko keskitytty oikeisiin asioihin jos on neliöitä mutta ei hoitajia? Suosituksia alentamalla saataisiin vähemmällä rahalla enemmän laatua ja käsipareja hoitokoteihin. Tämä madaltaisi myös tilaajien ( kuntien ) kynnystä käyttää hoivakotien asumispaikkoja. Tämä taas vapauttaisi kotihoidon älytöntä painetta ja katastrofaalista tilannetta voitaisiin purkaa. Tämä nostaisi laatua, luo turvallisuutta ja jatkuvuutta. Se auttaa henkilökuntaa jaksamaan ja he voivat toteuttaa työtään niin kuin ovat unelmoineet alalle hakeutuessaan.

Mitä nyt pitää tehdä?

Asumissuositusten rajoja tulee tarkastella Espoon tasolla uudelleen. Espoon kaupunki voi tehdä erillispäätöksiä asumispalvelusuosituksissa. Esimerkiksi huonekoot voivat hyvinkin olla nykyisiä pienempiä. Pääasia, että huoneet täyttävät paloturvallisuusvaatimukset, esteettömyyden ja ja toiminnallisuuden vaatimukset. Näitäkin neliöitä voi käyttää lisäämällä osan neliöistä yhteisiin tiloihin mikä palvelee paremmin asukkaita. Hyvinvointia lisäävä asia on yhteisöllisyys. Osa tästä vapautuvasta kustannuksesta voidaan ohjata henkilöstöön ja erilaisiin palveluihin, Uskoisin, että jokaiselle asukkaalle on tärkeämpää turvallisuuden tunne ja laadukas, kiireetön hoito kuin betoni ja lasi. Suositusten alentaminen pudottaa vuorokausihintoja ja tämä taas vapauttaa kotihoitoon lisää resursseja kun jokainen apua tarvitseva saa asianmukaisessa paikassa hoitoa ja huolenpitoa.

Pekka Riihimäki
Kokoomus Espoo
Ehdolla kuntavaaleissa

54 vuotias kouluttajapsykoterapeutti. Espoon sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen. Teso ry:n puheenjohtaja neljättä kaksivuotiskautta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu