Palveluseteli, miten sitä pitäisi käyttää?
Olen työskennellyt sote-alalla viimeiset 33-vuotta. Näistä vuosista julkisella 16 vuotta ja 17 vuotta yksityisellä ja näistä 17 vuodesta yrittäjänä viimeiset 12 vuotta.
Kaikkien näiden vuosien aikaan mitä olen ollut mukana on palveluseteli puhuttanut tavalla tai toisella. Kunnat ovat käyttäneet seteliä hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan se on tuonut kuntalaisille todellisia vaihtoehtoja kun he ovat voineet valita itse parhaaksi katsomansa palveluntuottajan ja saaneet tarvitsemansa nopealla aikataululla. Taas siellä toisessa päässä kunnat ovat rakentaneet palvelusetelistä uuden säästöinstrumentin missä setelin hinta ei ole vastannut edes yrittäjän välittömiä kuluja. Suurena ongelmana on kaikkien näiden vuosien ajan ollut kuntien osaamattomuus/haluttomuus hinnoitella omaa palveluntuotantoaan näkyväksi. Usein näissä laskelmissa mitä on julkisuuteen saakka saatu puuttunut jotain oleellista kustannuksista.
Yksityinen palveluntuottaja sote-alalla on syntynyt vain ja ainoastaan tarpeeseen. Sinä päivänä kun sitä ei enää tarvita, se katoaa kartalta. Tietoisuus tästä laittaa yrittäjän toimimaan laadukkaasti, kustannustehokkaasti ja koko ajan toimintaa kehittäen. Yrittäjä vastaa toiminnasta kunnalle ja kuntalaisille omilla kasvoillaan ja omalla nimellään. Palvelu mitä yrittäjä tarjoaa, on täytettävä joka päivä sille asetetut odotukset ja tehtävät. Mitään ei voi yksinkertaisesti tehdä puolivillaisella.
Kunnan oma tuotanto vs yksityinen palveluntuottaja?
Kunnissa tehdään laadukasta työtä monin paikoin. Ongelmana julkisella puolella on ns. isännätön raha. Kun koetaan ettei raha ole ”kenenkään” niin monin paikoin päätöksenteko hidastuu, piilokustannusten ja byrokratian määrä lisääntyy ja toiminnan kustannukset nousevat ja toiminta hidastuu.
Yksityisellä toimijalla on se sijaan äärimmäisen ohut hallinto. Usein yrittäjä on itse ”kädet savessa” mukana yrityksen toiminnassa. Yrittäjä on koko ajan kuulolla mitä yrityksessä tapahtuu ja puuttuu nopeasti epäkohtiin. Nopea reagointi on yrittäjän elinehto. Byrokratian uupuminen tuo myös mahdollisuuden innovoida uusia toimintatapoja ja hyväksi havaittuja käytänteitä ketterästi. Näistä em. syistä yksityinen on edullisempaa. On myös hyvä tarkastella kokonaiskuvaa ja kokonaishintaa. Yrittäjät toivoisivatkin kuntiin enemmän vaikuttavuusarviointia jolloin nähtäisiin mikä on lopullinen hinta. Aina halvin hinta ei ole se edullisin hinta.
Miten palveluseteliä tulisi käyttää?
Palveluseteleitä rakentaessa olisi hyvä ottaa samaan pöytään niin tilaajat kuin tuottajat. Tällä tavalla saadaan heti realistinen kuva palvelutarpeesta, sen muodoista ja hinnan muodostumisesta. Näin saadaan palveluseteli kohdennettua ja oikein hinnoiteltua. Oikein rakennettu seteli luo monituottajamallia ja antaa kuntalaisille päätöksenteon valtaa missä he saavat joko itse tai heidän läheisensä palveluita nopeasti. Ei siihen tarvita virkamiestä kertomaan mikä heille on parhaaksi. Palvelusetelithän eivät tuo kustannuksia euroakaan lisää, päinvastoin. Seteli säästää hallinnon kuluja. Kunnan ( maakunnan ) on joka tapauksessa huolehdittava lakisääteisistä palveluista. Näin ollen seteli ei muodosta mitään uutta palvelua eikä näin ollen mitään uutta kustannusta.
> seteli ei muodosta mitään uutta palvelua
> eikä näin ollen mitään uutta kustannusta
Setelin ”ongelma” on, että yksityinen sektori voi tarjota palveluita niin paljon kuin niille on kysyntää. Julkinen puoli voi kaventaa tarjontaa alle kysynnän, jolloin muodostuu jono, ja rahan meno hidastuu.
Ilmoita asiaton viesti
Väitteet yksityisen palvelutuotannon suuremmasta kustannustehokkuudesta pitäisi yksiselitteisesti vahvistaa. Sitä ei kuitenkaan voida tehdä vain väittelemällä mielikuvista, jotka voivat olla esittäjiltään rehellisiä, mutta kuitenkin vääristyneitä. Vahvistaminen voitaisiin tehdä hyvin yksinkertaisesti panemalla yksityiset ja julkiset palvelut aidosti samalle viivalle. Tarkoitan tällä, että kumpikin puoli saisi vapaasti käyttää kaikki mahdolliset etunsa.
Julkinen terveydenhuolto saataisiin nykyistä erittäin paljon kustannustehokkaammaksi, jos asioita tarkasteltaisiin kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi ei tarvittaisi monikanavaista rahoitusta eikä laskutusta siihen liittyvine korvaus- ja sääntelyjärjestelmineen. Kun kaikki rahaliikenne hoituisi verotuksen kautta, saavutettaisiin miljardiluokan vuotuinen säästö. Valtakunnallinen ylähallinto maakuntien sijaan antaisi myös merkittäviä mittakaava- ja synergiaetuja. Vastaavia mahdollisuuksia ei yksityisellä puolella ole.
Maksuttomuus tarkoittaisi yksityisissä palveluissa, että asiakas saisi suorakorvauksen, joka olisi mitoitettu julkisen puolen omakustannushinnan mukaan. Siirtymävaiheessa vastaava tapahtuisi palvelusetelien avulla.
Edellä kuvatussa järjestelmässä markkinaosuudet yksityisten ja julkisten palvelujen suhteen jakautuisivat automaattisesti kansalaisten tarpeita parhaiten vastaaviksi. Julkinen terveydenhuolto siis toimisi yksityisen puolen kirittäjänä ja kokonaisuus muodostuisi sekä valtiolle että kansalaisille edullisimmaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koko Saksan terveydenhuolto on lähes vain ja ainoastaan yhtä palveluseteliä.
Yksi sen välttämättömistä edellytyksistä on toimiva omavalvonta.Tästä yksistään voi päätellä että koko juttu kannattaa unohtaa Suomessa.
Ilmoita asiaton viesti
Eräs palvelusetelin muoto on ollut kesäseteli, mikä on hieno kädenojennus nuorille saada muutamaksi viikoksi kesäharjoittelua. Työnantajan sitoutuu hoitamaan seteliin liittyvän byrokratian sähköisesti, Espoossa ’parastapalvelua fi’ -järjestelmän kautta. Jos yritys on yhden 1-2 hengen firma, jossa päällimmäisenä ei ole modernin digi-tekniikan hyväksikäyttö, voi suomenkielen sanavarasto kertyä muillakin sanoilla kuin hallinto- ja atk-alan kapulakielisillä termeillä, jotka tosin ovat suomea, mutta niiden merkityksen hahmottamiseen menee helposti kymmeniä ellei satoja tunteja.
Jos arvata saa, niin moni pienyrittäjä jätti viime vuonna 300 € kesäsetelin lunastamatta, kun huomasi, miten raskaaseen yleisjärjestelmään se oli istutettu puoliväkisin. Jo se, että sai yrityksensä rekisteröityä järjestelmään, saattaa tarkoittaa muutaman kymmenen sivun ohjeistuksen lukemista ja kaiken lisäksi ymmärtämistä. Esimerkki minimiprosessista olisi ollut varmaan monelle työnantajalle kova sana.
Etäältä sivusta seuranneen neuvo onkin, että ottakaa kesäharjoittelija ja unohtakaa sähköiseen asiointiin liittyvä kesäseteli.
Ilmoita asiaton viesti