Mikä on elämäsi suola?
Veikkaan, että yleisimpiä elämän suoloja ovat perhe, mielenkiintoinen työ, hyvät ystävät tai intohimoinen harrastaminen. Ehkäpä hedonismikin voi olla joillekin elämän suola kuten hyvä ruoka, viini, saunominen, hieronta ja seksi. Tiedä vaikka viina olisi joillekin juopoille mitä mainioin elämän tarkoitus. Myöskin valta vaikuttaa tuovan joillekin ihmisille niin suuren hyvänolon tunteen, että he käyttävät koko elämänsä sen haalimiseen (esim. Hillary Clinton, Mao Zedong, Nicholas Sarkozy?).
Joskus elämä voi olla myös pelon ohjaamaa. Ihminen ei tavoittele mitään, vaan pakenee ikäviä asioita. Tällöin elämän suolaa ovat pelon lähteen välttämisestä seuranneet helpotuksen tunteet. En välttämättä itse haluaisi sellaista elämää elää, vaikka mistäs sitä tietää, vaikka sellainen elämä olisi hyvääkin.
Voisin kuvitella, että hienointa elämää olisi hengellinen elämä, jossa ei ainoastaan usko korkeampaan, vaan kokee korkeamman voiman. Sellaisessa elämässä ei tarvitsisi pelätä edes kuolemaa. Tämä on yksi syy, miksi psykedeelisten aineiden tuomat kokemukset vaikuttavat kiehtovilta, kuten tässä videossa.
Mikä on sinun elämäsi suola, joka tekee elämästäsi mielekkään ja haluttavan? Toisin sanoen, mitä ilman elämäsi olisi arvotonta ja tyhjää sinulle?
Jos miettii, miten ilman minkäänlaista suuntaa sitä tuli säntäiltyä, niin pakko sanoa, että tämä nykyinen emäntä ja sittemmin tuo lapsi. En ole läheskään niin äkäinen nykyään ja hyvin harvat asiat minua oikeasti haittaa. En sano, että olisin hengiltä ilman heitä, mutta jossain paljon synkemmässä paikassa polkemassa paikallani.
Toisinaan on ikäväkin sitä kaaosta, mutta luulen että aika kultaa muistot.
Sanoisin, että perhe.
Jos pitää sen ulkopuolelta hakea, niin kuolemanpelko, niin kummalliselta kuin se ehkä kuulostaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Jännä kyllä tuo perheen tyytyväiseksi tekevä vaikutus.
Siltikään ei taida toimia kaikilla. On olemassa miehiä ja naisia, jotka vähät välittävät puolisostaan tai lapsistaan. Työ, syrjähypyt tai dokaaminen ajavat ohi. Haetaan nopeampia ja intensiivisempiä nautintoja.
Sinun kohdallasi perhe-elämä on ilmeisesti laittanut serotoniinitasot kohdilleen. Serotoniini vaikuttaa tuovan onnea ja tyytyväisyyttä. Jos taas ei ole onnea ja tyytyväisyyttä, niin silloin pyöritään dopamiiniympyröissä eli jahdataan sitä sun tätä addiktionkaltaisella tavalla. Esim. Silvio Berlusconi ja Nicholas Sarkozy vaikuttavat vieläkin pyörivän dopamiinivaihteellaan. Ehkä vähän pitkälle menevä yksinkertaistus, mutta mielestäni kohtalainen sellainen.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä kuvaamasi kaltaisia ihmisiä. Voi johtua osin siitäkin, etten ole koskaan itselleni laskenut kovin suurta arvoa ja siten ne pienetkin jutut on arvokkaita. Pidän tavallisesta elämästä. Ei sekään vaan onnistu kaikkien kanssa. Satuin törmäämään hyvään ihmiseen kaiken sen sivussa. Ovat käyneet melko harvinaisiksi.
Yksinkertaistuksesi ei kuulosta lainkaan älyttömältä.
Ilmoita asiaton viesti
Samankaltaiset tunnelmat tääläkin, tuota kuolemanpelkoa lukuunottamatta. Eikä sitäkaaostakaan juurikaan ole ikävä. Joskus harvoin tulee vietettyä pientä ”kaaosta” viikonloppureissuilla nuoruuden kavereiden kanssa, mutta koti-ikävä iskee jo ekan päivän jälkeen.
Ilmoita asiaton viesti
Näin tahattomasti lapsettomana olen juuri tuossa Ukkosen mainitsemassa synkässä paikassa polkemassa paikallani. Elämä tuntuu tällä hetkellä varsin pöljältä, mutta pitää ny yrittää elellä jotenkuten.
Piristystä saan hyvästä ruoasta, treenaamisesta ja hyvistä kirjoista. Lisäksi olen ajatellut opiskella vielä vähän lisää, niin jospa sitä sais sitten sen mielenkiintoisen työnkin, vaikka yrittäjäksi jos rupeis, kun näin perheettömänä ois tuota aikaa törsätä vaikkapa 14 tunnin työpäiviin. Tai sitten haalin valtaa, muahhahahaa 😛
Ilmoita asiaton viesti
Pidän elämää,luontoa ja ihmistä itseään suurena mysteerinä joten se kiehtoo kovasti. Ehkä mysteerit ovat elämäni suola.
Varsinkin nyt,kun olen päässyt vähän mukaan luettuani Kallisen kirjat ja kuunneltuani Krishnamurtin sanomaa.Sitten olen todennut itsestäni paljonkin ihmeellisiä asioita..olen lähipäivät koittanut miettiä ajattelenko jonkun ideologian pohjalta asioita vai en ja mikä lasketaan ideologiaksi todellisuuden rinnalla. Siinäpä sitä mysteeriä.
Ilmoita asiaton viesti
Magnesium ja kalium.
Ilmoita asiaton viesti
Ai niitä kun on tarpeeksi, niin pysyy mieli selkeänä ja tyytyväisenä?
Ilmoita asiaton viesti
Periaatteeni on uljas taisto ja varma voitto. Tieteessä, en siis tarkoita liikevoittoa. Sellaista ei kyllä tipu eikä lirise, eikä sellaiseen ole aikaakaan.
Ilmoita asiaton viesti