Talouden elvytyskeinot

 

Korona on nyt monin tavoin pysäyttänyt globaalia maailmantaloutta. Sille emme mitään voi juuri nyt.

Mutta nyt olisi aikaa valmistautua uuteen tulevaisuuteen, jotta kun talous taas koronan jälkeen lähtee kovaa vauhtia nousemaan, Suomen pitäisi olla valmiina siihen nousuun.

Mitä voisimme tai mitä pitäisi tehdä, jotta olisimme valmiina?

Ongelma yksi: Tarvitsemme tulevaisuudessa paljon lisää hoitajia vanhustenhoitoon ja kotipalveluun. Tämän ratkaiseminen lienee helppoa. Me järjestämme ns. oppisopimus pikakoulutuksella hoiva-avustaja koulutuksen, jossa työssä oppimalla koulutetaan kymmeniä tuhansia hoiva-avustajia parin kuukauden pituisella aloitusjaksolla. Vanhustenhoito ei ole rakettitiedettä. Vanhuksen pesu, kuivitus, ruokkiminen ja siivous ja apteekin pussittamien lääkkeiden anto on opeteltavissa käytännön työssä varsin lyhyellä koulutuksella käytännön työssä. Tämän pikakoulutuksen jälkeen meillä on kaikki tarvittavat työresurssit vanhustenhoitoon ja kotihoitoon, jossa käytännön työssä oppimisella päästään kiinni oikeaan työhön.

Jokainen hoiva-avustaja voi sitten jatkaa työhön soveltuvalla oppisopimusjatko koulutuksella perushoitajaksi. joko vanhusten hoitoon tai kotihoitoon erikoistuen.

Tällä tavalla työllistettäisiin jo kymmeniätuhansia uusia työntekijöitä, jotta tuo hallituksen hyväksymä minimihoitajamitoitus saadaan täytettyä ja kotihoidosta ei menetetä resursseja.

Ongelma kaksi: Joillekin aloille tai joillekin paikkakunnille ei saada osaavaa työvoimaa. Tämä pahimmillaan taitaa koskea Helsingin seutua. Jokaisen yrityksen tarpeet kartoitetaan ja järjestetään soveltuvin osin myös pikakoulutus niihin tehtäviin, joihin pikakoulutuksella saadaan ammattitaito niihin tehtäviin, joihin ei ole löytynyt työntekijöitä. Meillä on valtavasti hyvin koulutettua reserviä työttöminä, jotka mielellään lähtevät tällaiseen tilaisuuteen, jos heille se järjestetään. Tällä voidaan ehkä poistaa osa noista työvoimapula ongelmista. Vaativiin tehtäviin tarvitaan sitten pitempiaikainen koulutus ja on kartoitettava tulevaisuuden tarpeet ja lisättävä koulutuksiin tarvittavat aloituspaikat ja resurssit.

Helsingin seudun ongelma on myös, että on vaikea työntekijöiden saada asuntoja, jos he tulevat toiselta paikkakunnalta. Tämä pitää vain ratkaista, mutta en nyt käsittele tämän ongelman ratkaisuvaihtoehtoja.

Ongelma kolme:  MITEN SAADA VIENTIÄ LISÄTTYÄ?

On perustettava uusi yliopisto tai korkeakoulu ’Luovuuden yliopisto’, jossa koulutetaan luovia ihmisiä keksimään, kehittämään, ideoimaan, löytämään uusia menestystuotteita ja löytämään uusia jalostusmahdollisuuksia erilaisille materiaaleille ja raaka-aineille ja etsimään ja löytämään uusia ratkaisuja energiantuotantoon, ilmastonsuojeluun. Pitää pyrkiä mahdollisimman pitkälle jalostettuihin tuotteisiin ja palveluihin, jotta hinta ei ole se ratkaiseva tekijä, vaan tuotteen tai palvelun laatu ja erinomaisuus.

Ei pidä pyrkiä jääräpäisesti pois mistään, vaan yrittää löytää ja kehittää uusia tapoja ja ratkaisuja, joilla käyttö on ilmastonsuojelun kannalta erinomainen tai energiantuotannon tapoja, jotka ovat ilmastoystävällisiä ja ympäristöystävällisiä ja tuottavat energiaa edullisesti ja saasteettomasti. Entäs jo raakaöljystä voidaankin kehittää aivan uusi saasteeton polttoaine – kuka tietää – onko edes yritystä siihen.

Nuo yliopiston kehittämät tuote- tai palveluideat voidaan yhdessä suomalaisten yritysten kanssa jalostaa sitten lopputuotteiksi, joille on maailmanlaajuiset markkinat.

Luovuuden yliopiston opiskelijat kiertävät koulutuksen osana kaikkialla maailmassa etsien tarpeita ja ideoita, joihin voidaan kehittää erinomainen ratkaisu, joka sitten jalostetaan Suomessa myyntituotteeksi tai palveluksi.

Luovuus pitäisi myös saada opetusaineeksi jo peruskoulusta alkaen, jotta ihmisistä kehittyisi luovia ja innovatiivisia. Lapsesta alkaen heille annettaisiin haasteita, joita he oppivat ratkomaan luovasti etsien ratkaisuja, joita kirjoissa ei ole olemassa.

On myös perustettava ns. robotiikan kehityskeskus, joka kehittää robotiikkaa pidemmälle ja saattaa tuon robotiikan palvelemaan uusia tuotannon aloja, joissa sitä ei vielä paljoa ole käytössä. Robotiikan kehittyessä voidaan Suomeen tuoda monia niistä tuotteiden valmistuksesta, jotka vaativat nyt paljon työvoimaa ja jotka sen tähden ovat siirtyneet halpamaihin.

On perustettava valtion vientiyritys, joka auttaa pieniä innovatiivisia yrityksiä aloittamaan viennin, auttaa yhteyksien luomisessa ostajiin, luo valmiin logistiikan yrityksille, jolla ne voivat toimittaa tavarat ulkomaisille ostajille. Tuo osaaminen sitten luovutetaan yritykselle itselleen, kun se on pystynyt vientituloillaan palkkaamaan sitä varten henkilöstön. Tällainen vientiyritys voi yhdistää monen pienen yrityksen logistiikan ja markkinoinnin, jolloin pienet vientiyritykset voivat muodostaa yhteisen organisaation hoitamaan viennin markkinoinnin, myynnin ja logistiikan. Valtion vientiyritys voi esim. kolme vuotta auttaa pieniä yrityksiä veloituksetta, jotta yrityksillä on aikaa saada vientitoiminta alkuun ja menestykseen.

Meillä on paljon aloja, joissa meillä on valtavia mahdollisuuksia lisätä vientiä, mutta monet hyvät ideat ja ajatukset hautautuvat rahoituksen ja osaamisen puutteeseen, jonka tuo valtion vientiyritys voisi korvata ja ottaa tavallaan riskiäkin siitä, tuleeko tuotteesta tai palvelusta menestystuote vai ei. Pienten yritysten on aika mahdoton lähteä tekemään ulkomaisiin kohteisiin markkinointitutkimusta uusien tuotteiden osalta, siihen he tarvitsisivat valtion vientiyrityksen apua. IT alalla on rajattomat mahdollisuudet, miten valtio voisi sitä alaa auttaa – ainakin pitää turvata koulutuksella tarvittava työvoiman saanti.

Viennissä Suomi ei voi kilpailla hinnalla, meidän on pystyttävä kilpailemaan tuotteen laadulla, toimitusten varmuudella, huollon toimivuudella, koulutuksen järjestämisellä kohdemaissa.

Emme voi vain opetella tekemään jotain, meidän on pystyttävä luomaan jotain uutta ja ainutlaatuista, jolla valloittaa maailmaa ja lisätä vientiä.

Valtion pitäisi myös huolehtia, että uudet vientiyritykset löytävät tarvittavan rahoituksen edullisesti, jopa niin pitkälle, että jos on kannattavaa perustaa toinen tehdas johonkin kohdemaahan, siihen löytyisi tarvittavat rahoituskanavat.

Valtio voisi myös olla osarahoittajana ja rahoituksen järjestäjänä uusien yritysten perustamiseen Suomeen, joilla aloilla Suomessa ei ole yritystoimintaa. Valtio sitten myisi sijoituksensa pois, kun yritys on alkanut menestyä.

Valtion pitäisi myös markkinoida Suomea. Nythän sitä ei juurikaan tehdä. Meillä on paljon mahdollisuuksia, tilaa ja osaavaa työvoimaa monille yrityksille, mutta monissa maissa maailmalla ei tiedetä Suomesta mitään, ei edes sitä, missä Suomi on!

YRITYSELÄMÄN PARANTAMINEN

Suomen pitäisi myös kehittää ns. henkilöstöomistusta, jolla tarkoitan sitä, että yritykset antavat osakeannin henkilöstön ostettavaksi, jolloin heistä tulee omistajia, vaikka se olisi vain pieni osuus. Omistajuus ja mahdollisuus sitä kautta saada osinkotuottoja yrityksen tuloksesta motivoi  erinomaisesti.

Voisi myös kehittää ns. palkan siirtomahdollisuutta, jolloin tilapäisessä vaikeudessa yritys voisi sopia, että osa palkasta maksetaan vasta, kun yrityksen tekemättömistä tilauksista saadaan tuotot yrityksen kassaan. Lisäksi olisi mahdollisuus sopia joustavista työajoista silloin, kun tilauskanta on tilapäisesti alentunut, jottei yrityksen tarvitsisi lomauttaa tai irtisanoa työntekijöitä. Samaa tietysti voisi työntekijä käyttää tarvittaessa. Myös  voitaisiin sopia lomien siirroista. Nämä tietysti olisivat niitä yksimielisiä yrityksen ja palkansaajan välisiä sopimusasioita. Yritys ei pakottaisi ketään tällaisiin järjestelyihin.

Tuolla edellä oli jo maininta siitä, että yrityksiä autetaan tarvittavan työvoiman saannissa nopeallakin pikakoulutuksella tarvittaessa. Yritys on valitsemassa heille koulutettavat hakijat. Byrokratia pois ja nopean toiminnan mahdollisuus käyttöön.

Valtio voisi myös antaa kolmen vuoden verovapauden uusille yrityksille, jolloin niiden ei tarvitsisi maksaa yrityksen voitosta veroa kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Mutta yritysten pitäisi olla todella uusia, ne eivät saisi olla jo olemassa olevan yrityksen perustamia, vaan nimenomaan aloittavan yrittäjän ensimmäisiä yrityksiä.

Kuntien pitäisi myös kehittää palvelujaan niin, että yritysten on helppo sijoittua kuntaan. Mahdollisimman nopeasti saadaan tarvittava kaavoitus tehtyä ja hoidettua sitten tarvittavat liitynnät yritystä varten. Vuosien odotus on aivan mahdotonta yrityksen sijaintipaikkaa etsivälle.

TYÖTTÖMIEN AUTTAMINEN JA KANNUSTAMINEN

Aikuisten ihmisten paimentaminen on  lopetettava ja karenssit lopetettava. Kontrollointi ja karenssit antavat mielikuvan, että sinä et ole vastuullinen, vaan sinua on tarkasti kontrolloitava. Eivät yritykset tarvitse tuollaista mielikuvaa itsestään kantavia työntekijöitä – miksi me TE keskusten kautta ihmisiä halvennamme!

Ihminen ilmoittautuu työttömäksi jouduttuaan omaan työttömyyskassaansa tai sitten Kelalle ja lähettää hakemuksensa liitteensä jäljennöksen irtisanomisilmoituksesta (työtodistuksesta). Kannattaisi todella myös harkita, että ansiosidonnainen olisi aina mahdollista saada. Helpottaisi erilaisten avustusten hakurumpaa, joka tulee aina siitä, jos putoaa Kelan peruspäivärahalle.

TE keskukset eivät enää kontrolloi työnhakijoita, vaan auttavat heitä tarpeen mukaan. Työnhakijan tarpeet kartoitetaan, laaditaan ns. uraputki eteenpäin. Kartoitetaan ammattitaito ja tarvitaanko lisäkoulutusta ammattitaidon parantamiseen. Kartoitetaan työkokemus ja katsotaan mitä mahdollisuuksia paikkakunnalla on saada työtä. Tarvittaessa selvitetään työnhakijan halukkuus muuttaa toiselle paikkakunnalle.

Mikäli tarvitaan kokonaan uudelle alalle koulutusta, mahdollisuudet siihen kartoitetaan yhdessä työnhakijan kanssa. Kartoitetaan myös ns. vapaaehtoistyön mahdollisuudet odottaessa sitä työpaikkaa tai koulutuspaikkaa. Vapaaehtoistyöhön pitää antaa täydet mahdollisuudet työttömille ja suorastaan kannustaa heitä siihen. Sillä tavalla he voivat jopa löytää uuden uran itselleen, kun havaitsevat ja voivat käyttää kykyjään uudella tavalla.

Erilaisia tukimuotoja voidaan edelleen käyttää ja kehittää, mutta niiden päämäärä pitäisi olla aina työpaikka, ei vain jonkun tahon saama ilmainen työ. Ilmainen työ tukien avulla voi toki olla hyväksi, jos se lisää tai ylläpitää työttömän ammattitaitoa tai uuden uran löytymistä. Vaikka se ei löytyisikään siinä paikassa, jossa tukien aikana työskentelee.

TE keskusten täytyy myös palvella työnantajia tarjoamalla parhaita hakijoita työnantajille. Paras hakija pitää olla aina peruste, muita perusteita ei saa olla. TE keskusten täytyisi myös kartoittaa koko ajan, millaista työvoimaa TE keskuksen alueella toimivat yritykset tarvitsevat ja huolehtia siitä, että tarvittavaa koulutusta tai lisäkoulutusta on alueella tarjolla. Tarvittaessa TE keskukset järjestävät lisäkoulutusmahdollisuuden yhdessä yritysten kanssa. He myös pitävät yhteyttä paikallisiin ammatti- ym. kouluihin, jotta nämä tietävät paikkakunnan yritysten tarpeet. Koulutusten nopeakin muuttaminen ja lisääminen pitäisi olla koulutusten järjestäjille mahdollista ilman suurta ja pitkäaikaista byrokratiaa. Kuntienkin pitäisi antaa paljon mahdollisuuksia ns. vapaaehtoistyöhön halukkaille työttömille.

Ikääntyneiden ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen voitaisiin antaa yrityksille ns. työllistämisrahaa määrätyksi ajaksi. Heille pitäisi myös järjestää työkykyä ja ammattitaitoa ylläpitävää koulutusta ja työharjoittelua tukiperusteisena. (Kaikenlaistahan on jo nyt, joten en ole toki tietoinen kaikista tuista ja mahdollisuuksista mitä työttömille tarjotaan.)

TE keskukset tarvitsevat näitä varten tarvittavat lisäresurssit!

Tässä joitakin ajatuksia näin äkkiseltään. Ehdotelkaa lisää!

PekkaLehtinen1

vanha ukkopaha, joka tarkkailee maailmanmenoa sivusta, puolueisiin sitoutumaton, mutta useimmiten löytää ehdokkaansa demareista, mutta ei aina

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu