Kansanäänestystä Natoon liittymisestä vaativien todelliset motiivit

Kun Venäjä aloitti suurhyökkäyksen Ukrainaan 24.2. vaimenivat puolueiden, poliitikkojen ja mm. presidentti Niinistön aikaisemmat vaatimukset siitä, että Suomen liittyminen Natoon vaatisi neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä. Päättäjät tajusivat, että kansanäänestyksen järjestämisen ja sen vaatiman kampanjoinnin aikana maamme olisi altis Venäjän voimakkaille vaikutusyrityksille ja manipuloinnille. Viime viikkoina on kuitenkin erilaisilla keskustelupalstoilla, myös täällä Puheenvuorossa, edelleen vaadittu neuvoa-antavan kansanäänestyksen järjestämistä siitä, tuleeko Suomen liittyä Naton jäseneksi vai ei. Vaatijat ovat lähes poikkeuksetta ilmoittaneet vastustavansa Suomen natojäsenyyttä.

Kuitenkin heidän on pakko tietää, että kansanäänestyksessä kyllä-äänet Natolle tulisivat voittamaan. Useiden mielipidetiedustelujen tulokset kertovat tämän vastaansanomattomasti, olkoonkin että he ovat kyseenalaistaneet niiden luotettavuutta mm. otannan osalta. Useiden -väitän että useimpien-  kansanäänestystä vaativien motiivina ei ensisijaisesti olekaan se, että kansalaisten ääni tulisi näin kuulluksi, vaan että Natoon liittymisprosessi pitkittyisi ja vaikeutuisi. Puhutaan jopa jarrutuksesta eduskuntakäsittelyssä. Ei voi välttää edes ajatusta, että he toivovat Suomen natojäsenyyttä ehdottomasti vastustavan Venäjän pääsevän laittamaan pukinsorkkansa väliin ja pystyvän torppaamaan Suomen natojäsenyyden, jos prosessi hidastuu ja Venäjä saa aikaa siirtääkseen huomiotaan Ukrainasta meihin.

Kun Suomi on EU:n jäsenenä ja sivistysmaana aivan oikein tuominnut Venäjän raakalaismaisen hyökkäyksen ja yhtynyt Venäjää vastaan suunnattuihin pakotteisiin sekä antanut apua Ukrainalle, on Venäjä lukenut meidät muiden EU:n jäsenmaiden tavoin itselleen vihamielisten valtioiden joukkoon. Venäjä on tuhonnut maidemme väliset ”hyvät ja luottamukselliset” suhteet, jos niitä on aidosti koskaan ollutkaan. Kun Ukrainan sota jossain vaiheessa päättyy joko jonkinlaiseen rauhantekoon tai jähmettyy jäätyneeksi konfliktiksi, Venäjän rikollisella hallinnolla on aikaa myös miettiä mitä se tekee Suomen kanssa. Mikäli Suomi on onnistunut pääsemään Naton jäseneksi, meillä on Naton 5. artiklan suomat turvatakuut ja asemamme on suunnilleen sama kuin toisen Venäjän naapurimaan Norjan, eikä meidän tarvitse pelätä Venäjän aggressioiden uhkaavan kansallista olemassaoloamme .

Mutta mikäli hakemuksemme Naton jäsenmaaksi ei toteudu, emme suinkaan ole samassa asemassa kuin ennen sotaa. Venäjän tarkoitusperät imperiumin kasvattamiseksi ovat nyt nähtävillä ja myös Suomi tulisi olemaan sen kohteena. Venäjä pyrkisi saamaan meidät etupiiriinsä eri keinoja käyttäen eikä EU:n jäsenyys ja solmitut puolustusyhteistyökuviot suojaisi meitä riittävästi siltä. Lopputulemana olisi vähintäänkin paluu suomettuneelle 70-luvulle, mahdollisesti jopa vielä tiukempaan karhun syleilyyn.

Ja kun meille sitten aikanaan ehdotettaisiin YYA-sopimusta Venäjän kanssa, niin ei sen hyväksymisestä tultaisi järjestämään mitään kansanäänestystä. Ei järjestetty edellisestäkään vuonna 1948.

+24

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu