Autoilun verotus tulisi hoitaa ratkaisukeskeisesti, ei politiikkakeskeisesti

Suomen valtio järjesti ammoin ammattimaisen liikenteen polttoaineiden saannin dieselin käyttövoimaverolla ja alennetulla litraverolla diesel -polttoaineelta. Silloisessa Suomessa tämä oli pragmaattinen ja yksinkertainen ratkaisu, joka leikkasi paljon ajavan kustannuksia. Ammattimaisella (paljon ajavalla) oli mahdollisuus saavuttaa kilpailukykyä käyttämällä kalustoaan tehokkaasti. Vuosikymmenet on dieselveron taso ollut sellainen, että 20 000 – 25 000 km on johtanut nollatulokseen verrattuna bensiinikäyttöiseen autoon. Tämän tason ylitse menevät kilometrit ovat pitäneet suomen teollisuuden pyörät pyörimässä kohtuullistettujen logistiikkakustannusten voimin. Järjestelmä on ollut äärimmäisen toimiva, ja antanut armoa myös syrjäseuduilla asuvien elinehtoihin: kun julkinen liikenne ei toimi, pakollisten matkojen kilometrikertymä on voitu kuitata pieniruokaisella, kevyellä dieselautolla.

Ajat ovat muuttuneet. Dieselpolttoaineiden tukkuhinta on noussut ylitse bensiinin hinnan. Dieselvero-kepillä ei voida enää ojentaa ammatinharjoittajille porkkanaa tehokkaaseen kaluston käyttöön: valtion pitäisi maksaa ammatinharjoittajille, jotta Diesel muodostuisi bensiiniä edullisemmaksi. Kun tähän sekoitetaan ideologinen viherhumppa täyssähköautoineen ja polttomoottorin syyllistämisineen, soppa on valmis. Rationaaliset faktaratkaisut hukkuvat poliittisten irtopisteiden suhmuroimiseen. Milloin polttomoottoriautojen käyttäjiä kiusataan hilaamalla hintoja ylös biopolttoaineiden jakeluvelvoitteella, milloin otetaan puheeksi epärealistinen ”ammattilaisdiesel”; kenelle? Diesel on lähtökohtaisesti ”ammattilaispolttoainetta” jo aiempien verotusratkaisujen perusteella. Keneltäkään ei voida rajoittaa ammatin harjoittamisen edellytystä esim. jollakin ammattilaisdiesel-kortilla. Ammatti voi olla esim. maatalouslomittaja, tai joku muu vastaava. Itse asiassa kuka tahansa syrjässä asuva tarvitsee ”ammattilaispolttoaineen” päästäkseen töihin.

Nyt valtiovallan on tunnustettava tosiasia, että käyttövoimavero -työkalu on rikki, ja se on korjattava. Dieselin hinnalle pitäisi tehdä jotakin. On otettava huomioon jatkumo dieselveron alkuperäisestä tarkoituksesta, myös kauppaedustajien ja syrjäseutujen ihmisten kilometrien tarpeet on otettava huomioon. Ratkaisu ei löydy satelliittiseurannasta, tai muillakaan ”big brother -kilkkeillä”, vaan yksinkertaisilla tilastoilla ja taloussosiologian tiedontuotannolla: löytyy valmisteveroin säädettävissä oleva dieselin rajahinta, joka turvaa sekä syrjäseudun ropposten että myyntitykkiaudien liikkumisen hamaaseen romutukseen asti. Myös raskaan liikenteen yrittäjät elävät samoilla reunaehdoilla kuin edellä mainitut pieneläjät. Miksi hallituksen pitää mikromanageroida tässä asiassa, kun työkalu on olemassa, kun sitä vähän korjataan – samoin, kuin syrjäkylillä korjataan dieselropposia, kun ei ole varaa uudempaan.

Jo viime vuosituhannella oli olemassa ratkaisu fossiilisten polttoaineiden ongelmaan: moni muistaa E85-Saabit ja jenkkiautot. Päästöt näissä vehkeissä ovat olemattomat verrattuna uusimpiinkin hybridiautoihin. Kuitenkin tätä kalustoa pidetään syntisäkkinä, kun niissä on polttomoottori. Nyt ehdotetaan MM-rallin ajamista vedyllä ja polttomoottoriautoilla 0-päästöin. Tulevaisuudessa polttokennovety ajaa ylitse ”vihreän” kaivannaissaastuttajan, ”täyssähköauton”.

Olisi hyvä huomioida politiikan eturintaman taistelujen sijaan kokonaisstrategia: ideologisen taistelun tuoksinassa esimerkiksi E85 hinta seuraa tarkasti fossiilisten hintaa: pirtuautoilija maksaa polttoaineestaan juuri sen verran, mikä antaa nimellisen siivun enemmän kannattavuutta vihreälle ajamiselle. E85 tuotantokustannukset eivät seuraa fossiilisten hintoja, kuten mittareilla näyttää. Pari öljy-yhtiötä kelaa näin katteet kotiin, eikä E85 yleisty. Jos yleistyisi, biopolttoaineiden biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta ei tarvittaisi, ja dieselkin olisi halvempaa. Vihreät eivät tuolloin voisi syyllistää polttomoottoria, polttomoottorihan on nopein tie päästövähennyksiin.

Poliitikoiden puheet eivät auta logistiikkakustannusten hallinnassa, pitää rakentaa kokonaan uusi ekosysteemi autoiluun, ja käyttää hyväksi teknologian tuomat uudet mahdollisuudet. Täyssähköauto voi olla helsinkiläishipsterin ratkaisu, mutta muuttuva polttomoottoriteknologia tuo elinmahdollisuudet myös teollisuudelle ja syrjäseudun vähäväkisellekin, ilman hallituksen verottavaa, paapovaa ja valvovaa otetta.

+2
PekkaReiman
Kokoomus Lahti

Antaa lahjakkuuden loistaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu