Karu raportti

Nelisenkymmentä prosenttia oikeuslaitoksen tuomareista kokee joutuneensa epäasiallisten vaikutusyritysten kohteeksi. Tämä tieto löytyy tuomariliiton julkaisemasta tutkimuksesta oikeusistuinten työolosuhteista (https://yle.fi/uutiset/3-12395967). Karua luettavaa on myös tuomioistuinlaitoksen työn järjestelyjä ja olosuhteita koskevat analyysit.

Jos kohdistaa tilastollista spekulaatiota epäasiallisiin vaikutusyrityksiin, voidaan olettaa, että 40% tuomareista saattaa olla korruptoimattomia. 60% tuomareista ei ole havainnut epäasiallisia vaikutusyrityksiä. Tässä ryhmässä on noviisituomareita, jotka eivät vielä ole nähneet maailman pahuutta. Tuomioistuimissa ei kuitenkaan ole 60% noviiseja. Toimintahan perustuu lakeihin ja elämänkokemukseen. En uskalla edes arvailla kuinka moni tästä 60% tuomarijoukosta kuuluu ryhmään ”osui ja upposi”, kun puhutaan epäasiallisesta vaikuttamisesta. ”Osui ja upposi”-henkilöhän vaikenee tästä asiasta.

Oikeuslaitoksen tehtävä on tuottaa oikeusvarmuutta. YLE:n esittelemät tuomariliiton raportin luvut ja indikaattorit luovat epävarmuuden varjon suomalaiseen oikeusjärjestelmään. Jos epäasiallinen vaikuttaminen on saanut aikaan epäasiallisia päätöksiä, siitä joko vaietaan, tai tapaus lähtee työllistämään kaikkia muita oikeustoimijoita. Samaisen raportin kertoma katastrofaalinen kiire ja työvoimapula saattaa olla yhteydessä epäasialliseen vaikuttamiseen.

Yrityselämässä oli 1990-luvulla laaja laatukampanja. Oli nimittäin todettu, etteivät laatukustannukset rajoitu yksittäisen poikkeavan tuotteen valmistuskustannuksiin. Paljon suurempi juttu on poikkeaman aiheuttamat muut sekaannukset ja inhimillisen työn määrä. Esim Wärtsilä Dieselissä moottorin seisottaminen kokoonpanolinjalla maksoi 1990-luvun alussa n. 500 mk/tunti. Jos tämä johtui poikkeamassa kympin maksavassa putkenpätkässä, joka saadaan korvattua vuorokauden sisällä, voi ymmärtää, että Dieselin johto oli äärimmäisen kiinnostunut (ja menestyksekäs) laatuasioissa. Itse, näissä laatuasioissa sisällä olleena olen todennut, että laadun kehittäminen on  tarkkaa ja kovaa työtä. Silloin ei kuljeta pitkin oikeussaleja runokirja kourassa.

Tuomioistuimilla on omat valvontaorganisaationsa. Niiden tehtävänä on puuttua epäilyihin poikkeamista oikeuskäytännöissä. Kuinka tuomarit suhtautuvat epäasiallisiin vaikutusyrityksiin, onko 40% tuomareista raportoinut valvontaviranomaisille epäasiallisista vaikutusyrityksistä. Epäasiallinen vaikutusyritys on poikkeama oikeusjärjestelmässä, josta on päästävä eroon. Mikäli yrityksistä raportoineiden tuomarien määrä on pienempi, kuin 40%, löydämme tuomarien osuuden, joka ”harkitsee asiaa”. Laaturiskien kirjaaminen ja korjaaminen on keskeinen osa laatutyötä.

Tuomariliiton raportin merkittävä tieto on asioita valmistelevan henkilökunnan puute ja yletön kiire. Yritysmaailmassa on todettu, että laaduton toiminta synnyttää kiireen. Tuomioistuinten asiat ovat rönsyilleet monimutkaisiksi ja käsittely on painottunut tunnepitoiseksi. Onko tuomioistuinten kiire lopulta resursointiasia vai laatuasia? …vai korruptioasia. Oikeuslaitoksen ulkopuolelta löytyy monenlaista virkavaikuttajaa, joiden taustaa ja sidosryhmiä ei aina voida selvittää. Sidosryhmissä on elokapinaa, Oodinin veljeskuntaa, Animaliaa, moottoripyöräkerhoja ja muuta – sekä ”hard- että soft core” – ryhmiä. Kuinka paljon tunneperäistä vaikuttamista suodattuu esim. hallinnon valvontajärjestelmien lävitse oikeuslaitokseen? Onko tämä vaikuttanut tuomioistuinten toimintakuormaan? Työkuorman alle sortuu helposti, mikäli selkänojana ei ole jämerää laatujärjestelmää.

Hallinnossa ei puhuta laatujärjestelmästä, vaan valitusoikeudesta. Tämä on tsaarinaikaista ajattelua, joka on hylätty laatuajattelussa: on olemassa jatkuvan parantamisen malli, jossa on neljä  vaihetta: 1. poikkeamahavainto (reklamaatio tai muu havainto) 2.  poikkeaman korjaus, 3. poikkeaman analyysi 4. korjaavat toimet organisaatiossa. Näin ei toimita valtionhallinnossa. Laatumekanismien johtporras keskittyy runokirjoihin ja taivaanrannan taivasteluun, ja pyrkii minimoimaan oman vastuunsa. Usein käy niin, että varsinainen työntekijä, eli viranhaltija, joka ottaa vastaan asiakaskontakteja, turhautuu ja flegmatisoituu. Kun johto ei kannusta korjaamaan asioita, toimita ajautuu ”kirjaa ja mapita” malliin. Näyttää siltä, että suurin osa valvontaelimistä kärsii tästä oireesta.

Itse olen käyn lävitse prosessia, joka työllistää paljon oikeusviranomaisia. Se on poikinut minulle yhteydenottoja kohtalotovereilta. En tiedä, mitä voimme ajatella erään jutun valituksenhakukirjelmässä korkeimmalle oikeudelle nostetusta ”Standardinormista”. Kirjelmän tekstiä: ”Standardinormi tarkoittaa , että valtiolla ja muillakin julkisyhteisöillä on ”lupa töpätä” toisin, kuin muilla oikeusalamaisilla, joiden on toimittava normaalihuolellisuuden puitteissa…” ”Lupa töpätä” ja standardinormi on oikeusvarmuuden kannalta hyvin mielenkiintoinen normi. Kun pirulle antaa pikkusormen, se vie koko käden… ja pian noudatamme SuPo:n kommentteja vientiyrityksille jälkineuvostoliittolaiseen elämään: konfliktitilanteissa pärjää se, jolla on korkeampi viranomainen taskussaan..

0
PekkaReiman
Kokoomus Lahti

Työelämässä kokemusta nelisenkymmentä vuotta monenlaisista riennoista, ja kokemus kartuu yhä...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu