Kuka tekisi korjausliikkeen oikeuskanslerinvirastossa

Suhtaudun skeptisesti Sanna Marinista (10 kpl) tehtyjen kantelujen käsittelyyn oikeuskanslerinvirastossa. Asenne virastossa on ”kunhan viranhaltijat ja luottamushenkilöt tappelevat keskenään…politiikkaa.” Näin saattaakin olla, tässä tapauksessa. Olen kuitenkin saanut empiiristä kokemusta matalamman profiilin asioissa: oikeuskanslerinvirasto on kuin Springfieldin poliisiasema Simpsonit sarjassa. Chuck Berry -käännöstä mukaillen ”Luku- ja kirjoitustaito on vähän niin ja näin…” Esitän jäljempänä oikeuskanslerinviraston hölmöilyn, jonka vaikuttavuudessa Kittiläkin kalpenee. Jos joltakin journalistilta liikenee aikaa, voimme käydä aineistoa lävitse, ja käyttää neljättä valtiovaltaa tässä asiassa. Kirjoituksiani on sensuroitu näissä asioissa: mm. Uusi Suomi asetti Parikkala-kirjoitukseni faktatarkistukseen, ja julkaisi ne uudelleen, kun moitittavaa ei löytynyt. Sensuuriin ovat törmänneet myös ammattiaan harjoittavat journalistit.

Oikeuskanslerinvirasto määritti saamassani kirjeessä (OKV/609/10/2022, 2.8.2022) roolinsa seuraavasti: ”Perustuslain 108 §:n 1 momentin mukaan oikeuskanslerin tehtävänä on valvoa valtioneuvoston ja tasavallan presidentin virkatointen lainmukaisuutta. Oikeuskanslerin tulee myös valvoa, että tuomioistuimet ja muut viranomaiset sekä virkamiehet, julkisyhteisön työntekijät ja muutkin julkista tehtävää hoitaessaan noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa.” Presidentistä ja valtioneuvostosta en tiedä, mutta ainakin matalamman profiilin asiat on laiminlyöty. Blogissani ”Karu Raportti” ja Parikkalaa käsittelevissä teksteissäni sivuan oikeuskanslerinviraston työn vaikuttavuutta julkisyhteisöjen laillisuuden tukemisessa. Eräs asianajaja kiteytti oikeuskanslerinviraston roolin: ”ajanhukkaa”.

Parikkalassa on ainakin aikavälillä 2014 – 2021 jätetty systemaattisesti kirjaamatta kunnan toimintaan liittyviä asiakirjoja. Huomasin tämän ilmiön välittömästi aloittaessani elinkeinojohtajan tehtävät v. 2016: mm. homeongelmista kärsineeltä alaisorganisaatioltani (maatalouslomittajat, n. 50 hlö) pimitettiin uudet tilat. Tilat olivat samassa talossa, kuin kunnan eläinlääkäripalvelut. Sen sijaan maatalouslomittajat heitettiin Saaren kunnantalolle (onneksi sekin oli homeeton). Ensitapaamiseni alaisteni kanssa sisälsi kunnanjohtajan ja hallintojohtajan vaatimuksen siirtyä uusiin tiloihin (mieron tielle, en saanut tietoa jo varatuista tiloista). Tästä on kirjaus mm. AVI:n tarkastusraportin aineistossa Dnro ESAVI/16975/2019. Raportti koski Parikkalassa kokemaani työpaikkakiusaamista. Se on kauhukertomus alkaen työaikakirjanpidon manipuloinnista ja palkkarahojen kavalluksesta (aika uskomatonta, mutta asia on valaehtoisesti näytetty toteen hallinto-oikeudessa, Itä-Suomen hallinto-oikeus dnro 01072/20/2207 ja 01156/20/2207). Tietenkään en aluksi pitänyt ahdistavaa tilannetta työpaikkakiusaamisena, vaan kommunikaatiokatkoksena tai jonakin muuna sekaannuksena. Systematiikka paljastui kuitenkin nopeasti, ja ryhdyin hakemaan organisaation sisäisesti korjaavia toimia. Hyvin nopeasti totesin, että aloitteeni toiminnan kehittämiseksi siten, että dokumentitkin olisivat lain mukaisia, menivät suoraan roskikseen.

Loppuvuodesta 2017 oli aivan selvää, että olin painostuksen kohteena ja minut haluttiin savustaa ulos Parikkalasta. Hoidin kuitenkin tehtäväni, jopa siten, että valtuusto kirjasi kokouksissaan kiitoksia hyvin tehdystä työstä. Parikkalassa oli 20 vuotta kestänyt ponnistus rajanylityspaikan kansainvälistämisestä. Avasin asiaan uuden näkökulman, jolloin nykyinen hallitus otti asian hallitusohjelmaansa: ratkaisin siis kunnan isoimman ongelman vajaassa kolmessa vuodessa. Vuonna 2018 totesin tilanteen niin patologiseksi, että ryhdyin jättämään tapahtumista mahdollisimman leveätä digitaalista muistijälkeä. Lähes kaikilla Parikkalan kunnanvaltuutetuilla on kanssani sähköpostinvaihtoa, missä käy ilmi kohtaamani ongelmat.

Kun laittoman asiakirjahallinnon varjossa toteutettu kiusaaminen vei voimani, ja totesin, että Parikkalan ongelmat ratkeavat vain ulkopuolisella avulla. Henkilökohtaisesti asiaa hoiti AVI, joka vaati keväällä 2020 toimenpiteitä työolosuhteitteni turvaamiseksi. Kunnan toimenpide oli laiton irtisanomiseni.

Puuttuvaan asiakirjahallintoon puutuin kantelulla oikeuskanslerinvirastoon 2.12.2019. Oikeuskanslerinvirasto vastasi ”diipadaapaa” (dnro OKV/1934/1/2019) ilman toimenpiteitä. Surkuhupaisaa oli, että kanteluni, ja oikeuskanslerinviraston vastauksen välillä  käsiteltiin valtuustossa (16.12.2019) erityistilintarkastus kunnan lämpölaitoksen miljoonakaupasta. Tilintarkastajan lausunto oli, ettei voida tehdä tilintarkastusta, koska ei löytynyt kauppaa koskevia asiapapereita! Sen sijaan löytyi dokumentit, jossa kunta osti n. 30% ylihintaan pitkillä sopimuksilla haketta. Kun lämpölaitoksen ostaja, Adven Oy sanoi kyseiset sopimukset irti, kunta jäi korvausvelvolliseksi sitovien, ylihintaisten sopimusten takia. Näiden korvausasioiden käsittelystä löytyy kunnanhallituksen dokumentteja.

Perimmäinen syy kanteluuni oikeuskanslerinvirastolle oli rahanpesu (https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/pekkareiman/hyvaa-tyota-mot/). Blogin sivuamassa asiassa rahanpesujutun syyttäjä oli yhteydessä kanssani. Hän halusi ”edes jonkin” paperin, joka kytkisi syytetyt Parikkalan kuntaan. En löytänyt. Kuitenkin MOT-jutussa kunnanhallituksen puheenjohtaja Ari Berg puhui ummet ja lammet neuvottelumatkoista Venäjälle. Neuvottelumatka Venäjälle ei onnistu ilman matkamääräystä, joka on asiakirjahallinnossa. Matkamääräyksestä käy myös ilmi neuvottelukumppanit. Se olisi ollut rahanpesusyyttäjän kaipaama puuttuva linkki. Matkustamista ulkomaille ilman matkamääräystä näissä asioissa kutsutaan korruptioksi.

Valvontaviranomaisilla on pääsy kuntien asiakirjahallintoon. He voivat yksinkertaisin toimin saada aukottomasti selville, onko esim. 2.12.2019 jättämässäni kantelussa perää: asiahaulla (esim. työsuojeluasiat) olisi käynyt ilmi, ettei minun(kaan) työsuojeluasiaa (mm. sisäinen työsuojeluilmoitukseni) ollut kirjattu kunnan asiakirjahallintoon. Irtisanomisasiassani tämä olisi ollut selkeä indikaattori irtisanojan esteellisyydestä. Kaikki oikeudelliset sotkut olisivat olleet estettävissä ryhdikkäällä toiminnalla oikeuskanslerinvirastossa. Faktatarkistus olisi vaatinut n. 15 minuutin työn oikeuskanslerinvirastossa, tai mikäli heillä ei ole asiantuntemusta, miltä tahansa (AVI, VTV jne) organisaatiolta, jolla on vastaavankaltaisia valvontavelvoitteita. Oman asiani hoitamiseksi minulla on vielä käytettävissä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Oikeuskanslerinviraston toimimattomuus on maksanut minulle tähän mennessä kuusinumeroisen rahasumman. Skeptisyyteni Sanna Marinin suhteen OKV:ssa on ymmärrettävää.

+4
PekkaReiman
Kokoomus Lahti

Antaa lahjakkuuden loistaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu