Välttämättä ei tarvitse sekoilla edes autoilukustannuksissa tai polttoaineverossa

Autoilukustannukset ja erityisesti polttoaineen verotus on noussut viime aikoina poliittiseen polttopisteeseen. Sekoilua on ollut monenmoista, alkaen autoilijoiden satelliittivalvonnasta tullimaksuihin, kun joku hallintoalamainen kauempaa uskaltautuu hoitamaan asioitaan autokyydillä tapulikaupunkiin.

Kaikki nämä ovat täysin turhia ja kalliita järjestelyjä. Meillä on jo tarvittava infra esimerkiksi polttoaineverotuksen järjestämiseen siten, ettei hallituksen tarvitse mennä jakelemaan parin kympin almuja syrjäseutujen asukkaille mukamas kompensaationa “vaikean verotusjärjestelmän aiheuttamasta kaltoin kohtelusta”.  Se haiskahtaa äänten ostelulta. Hallituksen tulee keskittyä tukkuportaaseen, se on kansalaisten kannalta tasapuolisempi, yksinkertaisempi, ja kilpailukykyvaikutuksiltaan vain positiivinen ja ennustettava. Ei tule mitään ”nippuromutusongelmia” kun asiat käsitellään valmiiksi tukkuportaassa.

Polttoaineverotuksen toteuttamiseen on helppo tapa, joka olisi vaikka huomenna toteutettavissa pienin kustannuksin: otetaan 0-pisteeksi eduskuntatalo. Vedetään sadan kilometrin välein harpilla ympyröitä. Polttaineen tukkuhinnasta kannettava vero on origon ympärillä 100 % päätetystä verokannasta, seuraavalla vyöhykkeellä 90 % jne, jossakin Kainuussa ehkä 50 %. Lisäksi tukkuhintaan voisi liittää erityisen pääkaupunkiseutu -lisän: kymmenkunta prosenttia lisää kehäkolmosen sisäpuolelle, jotta akkuautoliikenne edistyy siellä, missä se on muutenkin kilpailukykyinen, ilman että Kainuun korpikansaa kurkutetaan siirtymään sähköautoon. Ei se Kainuussa kuitenkaan toimi.

Infra on valmiina, tietääkseni kaikki polttoainerekat on GPS-valvottuja ja jakeluasemien laskutus on automatisoitu gps-koordinaattien ja litramittarien kautta. Jakeluasemien GPS-koordinaattien perusteella voidaan hyvin yksinkertaisesti määrittää jakeluaseman polttoaineen tukkuverokanta. Kilpailija siinä vieressä toimii samalla verokannalla, joten kilpailu ei vääristy. Tämä menettely tappaa myös suurelta osin aluekehitykseen liittyvät nillityksen aiheet: kun polttoaine on jossakin alueella halvempaa, kulutusaktiivisuus ja teollinen kehitys saavat lisää virtaa ilman erityisavustuksia. Pääkaupunkiseudulla taas taloudellisen ylikuumenemisen sivuvaikutukset lieventyvät ilman suuria panostuksia esim. asumistukeen. Aikaa myöden asumis- ja tonttiongelmat helpottavat pääkaupunkiseudulla, kun paine muuttaa sinne ei ole niin kova: työpaikka löytyy lähempääkin.

Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, mistä tässä esityksessä on kyse, käydään lävitse poliittisen kisailun peruselementtejä: politiikassa pyritään omimaan erilaisia “hyväntekijän” rooleja riippumatta siitä, onko “hyvänteko” oikeasti hyväksi kenellekään. Rakenteisiin ja todellisiin markkinavoimiin puuttuminen on politiikassa monesta syystä vaikeata (esimerkkinä vaikkapa sote). Kun ei uskalleta oikoa rakenteita, päädytään monimutkaisiin kompensaatiomalleihin. Parempi on noudattaa markkinatalouden lainalaisuuksia: otetaan raha sieltä, mistä se on otettavissa, eli suuresta asiakasvirrasta. Suuri asiakasvirta on pääkaupunkiseudulla, sen on todennut monikin kaupallinen toimija. Verottajankin taakka vähenee, kun tulovirtaa kasvatetaan suunnassa, missä se onnistuu helposti, ja varaa on. Ei sieltä korvesta, mistä veronmaksajan huuto ei kuulu tapulikaupunkiin, verorahaakaan ole paljoa kannettavissa.

+3
PekkaReiman
Kokoomus Lahti
Ehdolla kuntavaaleissa

Työelämässä kokemusta nelisenkymmentä vuotta monenlaisista riennoista, ja kokemus kartuu yhä...

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu