Anteeksi vai olenko pahoillani
Saatan olla väärässä, ja usein olenkin, mutta siitä huolimatta rohkenen lähes väittää että Suomi on nöyryytettyjen anteeksipyytäjien maa, jossa harvemmin vilpittömästi ollaan pahoillaan. Pyydän anteeksi, jos olen väärässä, mutta mietin vakavasti pahoittelisinko sittenkään.
Missään muussa maassa en ole törmännyt samanlaiseen anteeksi pyytämisen kulttuuriin. Ken taitaa kertoa mistä tämä anteeksi pyytämisen pakko tulee? Anteeksi pyytäminen muuten ei ole aivan sama asia kuin se, että on pahoillaan jostain sanomastaan tai tekemästään.
Viimeistään koulussa se opittiin, keinotekoinen teennäinen ja pakotettu anteeksi pyytäminen. Koin sen perin epämiellyttäväksi ja osin jopa perverssiksi. Etten sanoisi nöyryyttämiseksi ja kyykyttämiseksi.
Minulla oli kohtuullisen pitkä koulumatka, silloin muinoin, ja eräänä aamuna bussikuski töräytti pöpelikköön. Myöhästyin koulusta, kuinkas muuten.
Mutta arvovaltainen opettaja pakotti minut pyytämään anteeksi. Erinäisten uhkailujen jälkeen suostuin:
”Onko opettaja hyvä ja antaa anteeksi että myöhästyin”
Vältyin muilta rangaistuksilta. Sellaisessa maassa elämme. Pyydän anteeksi ja kovasti aidosti pahoittelen, jos joku tästä tekstistä mielensä pahoittaa.
Minä muuten en usko pätkän vertaa poliitikkojen anteeksipyyntöihin. Vielä vähemmän arvostan sitä että aikuiset poliitikot vaativat aikuisilta poliitikoilta anteeksi pyytämistä.
Ei anteeksi pyytäminen pakon edessä mitään pyhitä.
Et saa anteeksi. Pyydä uudestaan anteeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi voi pyydellä vaikka polvillaan toisen kenkiä suudellen ja silti vilpillisellä mielellä.
Ollaan sellaisen tunnepitoisen asian edessä ettei toisen vilpittömyyttä voi pakottaa uhkauksilla tai selkäsaunalla. Nyrkkiä puristetaan vaikka taskussa.
Luottamusta ei saavuteta uhkailemalla vaan keskinäisellä luottamuksella, mikä vatii oman aikansa ja kärsivällisyttä rakentaa. Avain voi olla vastavuoroisuus käytännön toimissa.
Anteeksianto vapauttaa sekä antajan että saajan henkisestä painolastista.
Ilmoita asiaton viesti
Ei riitä, et saa anteeksi. Pyydä uudelleen.
Tälläinen ”show” menossa juuri eduskunnassa. Älkää vaan lapset ottako oppia näistä …
Ilmoita asiaton viesti
Jaksoin katsoa puolisen tuntia, ja sitten päätin ryhtyä tunkemaan hehkuvia neuloja varpaankynsieni alle koska se tuottaa vähemmän kärsimystä.
Onko toi porukka tosiaan se, joka lait meillä säätää?
Ilmoita asiaton viesti
Ei tämä show lopu ennen kuin meillä taas on (rahaa on) punavihervassarihallitus.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko toi porukka tosiaan se, joka lait meillä säätää?”
– Jos ja kun maailmaa hallitaan vähällä järjellä, ei pienen kansakunnan johtamiseen tarvita älliä senkään vertaa.
– Lentäväksi lauseeksi ovat muodostuneet Oxenstiernan sanat: ”Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan.” Alun perin lainaus kuuluu latinaksi: ”An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur.” (Wikipedia)
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksipyyntösi oli vilpillinen.
Ilmoita asiaton viesti
Noinhan se menee. Ja kun vauhtiin päästään, vastapuolta vaaditaan pyytämään anteeksi jo pelkkää olemassaoloaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Homma menee niin, että jos itse mokaa, niin silloin se pitää tunnustaa heti ja pyytää anteeksi ja pahoitella asiaa. Jos taas selittelee ja vasta pakon edessä pyytää anteeksi, niin uskottavuus on vähissä. Jälkimmäisellä tavalla tuntuu moni poliitikko toimivan, enkä ymmärrä miksi.
Ilmoita asiaton viesti
Koska ne saavat siten anteeksi, ainakin omiltaan-
Tulee Al-Taee nyt hakematta ääriesimerkkinä mieleen, mutta onhan niitä vino pino.
Ilmoita asiaton viesti
Tåtå en ymmårrå al -taee on viaton ja vain kaikkien lehtien uhri joka toimii vain oman perseen säilyttämiseksi . joten mikä vika ja miksi minua aina kytätään – poliisivaltio ja väärät ihmiset — en kyllä ala ….
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on tapana pyytää anteeksi tehtyä virhettä ja se kai jatkuu mutta nämä asia ovat vääriä – miksi pitää pyytää anteeksi, väärää mielipidettä – tai väärää puoluetta—– emmekö eläkään demokratiassa….
Ilmoita asiaton viesti
Anteeksi, mutta et ymmärtänyt olennaista: Jos aikoo pysyä hallituksessa ja edustaa väärää puoluetta ja väärää mielipidettä niin on ehdottomasti pyydettävä anteeksi, vaikka hampaat irvessä, jos haluaa edelleen pysyä hallituksessa ja ehkä kenties peräti ministerinä.
Mielipiteitäänhän ei tarvitse muuttaa. Kun on pyytänyt anteeksi, ainakin melkein, rehtori, siis ei kun pääministeri on tyytyväinen, samoin ruotsin opettaja.
Kaikki saavat pitää jakkaransa. Olen pahoillani, mutta juuri näin yksinkertaista se on.
Ilmoita asiaton viesti
Olihan se jo silloin nähtävissä,kun vihreiden Pirkka-Pekka pyysi ”rasismiaan” anteeksi,ettei hommassa ole tolkkua edes nimeksi.
Putosi eduskunnasta katumisesta huolimatta. Eihän se noin voi mennä.
Ilmoita asiaton viesti
Ei pudonnut. Ei jatkanut on oikea muoto. Eli se siitä. Ei kyllä ollut äänessäkään, eli parempi näin.
Pirkka-Pekka Petelius jättää eduskunnan – puoluesihteeri: ”Harmillinen asia” https://www.is.fi/politiikka/art-2000009409235.html
Ilmoita asiaton viesti
Äitini pelkäsi noin 70 v.sitten mustalaisia eikä pyytänyt anteeks pisti vaan oven lukkoon kun näki niiden tulevan.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan pikkupoikana pelkäsin minäkin, koska kovasti oli peloteltu. Myöhemmin en ole romaneja pelännyt, mutta en tiedä pitäisikö minun sitä anteeksi pyytää, vai riittääkö pelkkä pahoittelu…
Ilmoita asiaton viesti
Myös rattijuoppo pyytää anteeksi.
https://www.hs.fi/urheilu/art-2000009840830.html
Ilmoita asiaton viesti