Kuolemasta tuli arkea – Kohta jo 1000 uhria

Tässä lyhyessä tekstissä ei käsitellä kenenkään muroja, veroja eikä etuisuuksia. Esillä on kuolema ja kuinka helposti siihen totumme. Voidaan myös itsekkyydestä ja tyhmyydestä jotain lausua.

Heti alkuun huomautan ettei minulla ole mitään kantaa mihinkään, joten ihan on turha vaivautua inttämään. Mutta jos joutilasta aikaa on, ja monien tapaan inttämisestä pitää, niin mikäs siinä. Kyllä tänne sopii, ja vaikka itse en muroista puhukaan niin toki murot ja verot esillä kommenteissa olla saavat.

Kun Korona eli Covid-19 Suomeen männä vuoden tammikuussa (todetusti) saapui niin jokainen siihen menehtynyt oli suuri uutinen. Kuolinlukuja seurattiin kuin jääkiekon MM-kisoja konsanaan.

Ei niistä enää piitata.

Piitataan tai ei, niin ehkä kannattaa panna merkille, että ankarien rajoitusten aikana ja niitä seuranneen leppoisan kesän loppuun mennessä, tarkalleen lokakuun loppuun 2020 mennessä, Covid-19 tautiin oli Suomessa kuollut 359 henkilöä.

Tuon lokakuun lopun jälkeen tautiin on menehtynyt 600 ihmistä. Se ei enää juuri ketään jaksa hetkauttaa, koska kulttuuri, tapahtumat, festarit ja ravintolat.

Nyt kuolemat ovat vain tylsiä taulukoita. THL niitä julkaisee.

Kuten tarkkaavainen lukija huomaa en itsekkyydestä ja tyhmyydestä tainnut mitään tässä yhteydessä kirjoittaa. Ettei kukaan pahastu. Eikä siinä vielä kaikki, sillä tyhmyydestä ja itsekkyydestä puhuminen voisi johtaa innokkaaseen inttämiseen. Ellei peräti jankkaamiseen, joka joskus muinoin oli täällä kiellettyä.

Epäilemättä kuolemaan tottuu. Silloin kun sitä paljon esiintyy, ja silloin kun se osuu omalle kohdalle.

 

 

 

 

 

0
pekkasiikala1
Orimattila

1948 syntynyt yhä työelämässä puurtava monen sortin entinen. Täällä blogistina ensimmäisen kerran 2008.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu