Keskustapuolue – irvokkain moraalin vartijana

Keskustapuolue nyt leikkii maan ylimpänä moraalin vartijana Haavisto-casen jälkipyykinpesussa, vaikka tällä pulueella olisi todellisuudessa vähiten mitään moraaliin annettavaa. Puolue on harjoittanut pitkäkestoisesti äärimmäisen halveksittavaa, vastenmielistä ja karkeaa politiikkaa pohjoissuomalaista kansaa kohtaan. Puolue on ylläpitänyt perustuslain ja ihmisoikeuksien vastaista poronhoitolakia koko Pohjois-Suomen alueella vuosikymmeniä vielä senkin jälkeen, kun muut pohjoismaat ovat poronhoitoasiat järjestäneet vain alkuperäiskansansa saamelaisten oikeudeksi ja vain saamelaisille varatuilla provinssialueilla tapahtuvaksi paimentolaiselinkeinotoiminnaksi.

Pereustuslakivaliokunta on ollut vanhoille valtapuolueille vuoron perään vain hallitusvallan käytön käsikassara, eikä mikään hallituksesta riippumaton juridinen perustuslain noudattamista lainsäädäntötyössä ja politiikkojen toimia valvova elin. Nyt Haavisto-casessa oli vihreiden vuoro esiintyä röyhkimyksenä.

Politisoitunut perustuslakivaliokunta antoi synninpäästön Haavistolle, vaikka lausuikin tämän toimineen lain vastaisesti Al-Holin asiassa ja vaikka liuta valtiosääntöasiantuntijoita myös totesivat Haaviston toimineen lain vastaisesti. ”Haavistopuolue” vihreät menivät jopa niin pitkälle, että kirjoituttivat vastalauseen perustuslakivaliokunnan Haavisto-mietintöön, kun eivät saaneet valiokunnassa juntattua läpi omaa poikaansa silotellumpaa mietintöä. Ja vielä oikeusministeri Anna-Maija Henriksson, joka ei ole hyväksynyt poroterrorismin tekijöille minkäänlaisia sanktioita, meni kuuluttamaan paheksuntansa siitä, kun perustuslakivaliokunnan kieroudet vuodettiin julkisuuteen. Siis maan oikeusministeri, jonka nyt luulisi olevan oikeuden toteutumisen vahtikoira hallituksessa, onkin päinvastoin laittomuuksien suojelija.

Erikoista asiassa on, että ensin lähes kaikki sosialidemokraatteja, vasemmistoliittoa, vihreitä ja ruotsalaisia lukuun ottamatta toteavat ulkoministerin selvästi rikkoneen lakia ja ministerin viran hoidon sopivuuteen kuuluvia moraalis-eettisiä säännöksiä, mutta sitten lain rikkomusten ei sanota ylittäneen tuomioistuinkynnystä. Myös osa perustuslakiasiantuntijoista oli samoilla linjoilla todeten Haaviston rikkoneen lakia, mutta ei rikkomusten ylittäneen tuomioistuinkynnystä.

Kuinka kansaa sitten vaaditaan luottamaan poliittisen järjestelmän ja tuomioistuinmenettelyn toimivuuteen, jos sille toistuvasti esitellään taas kerran nähtyä pelleilyä? Mitä virkaa on myös hakea kymmeniltä valtiosääntöjuristeilta lausuntoja, jos niillä aiotaan loppukahinoissa vain pyyhkiä takamusta?

Erittäin outona pidän myös sitäkin, että hallituksen ulkopuolella olevat perussuomalaisten, kokoomuksen ja kristillisten perustuslakivaliokunnan jäsenet ensin perustuslakivaliokunnassa tyytyivät ulkoministeriä silittelevään ympäripyöreäseen lainrikkomuksesta vapauttavaan kantaan, mutta sitten heti perään tekivät eduskunnassa äänestysnäytelmän asiasta. Demokratiassa opposition kuuluisi olla uskottava hallituksen vahtikoira, mutta tuossa näytelmässä sielläkin mopo karkasi pahasti käsistä.

Mutta kaikkein härskeimmin tässä näytelmässä kuinka ollakaan jälleen kerran toimii keskustapuolue. Puolue nousi eilisen Haavisto-luottamusäänestyksen jälkeen ryhmäjohtaja Antti Kurvisen suulla ryöpyttämään Haavistoa ja vihreitä todeten, että ”Ovat murentaneet perustuslakivaliokunnan asemaa ja arvovaltaa”. Puolueen eduskuntaryhmä sanoo, että ”Valiokunnan riippumattomuus pitää turvata”. Keskustapuolue sanoo, että ”Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Pekka Haavisto on tehnyt virheitä ja hän kantaa vastuun omasta toiminnastaan. Poliittisen vastuun kantavat vihreät.” Tämä on tietysti täysin totta, mutta miksi keskustapuolue nousi moraalin vartijaksi vasta sen jälkeen, kun koko näytelmä oli ensin läpi käyty aina eduskunnan luottamusäänestystä myöten? Puolue ensin äänestää Haaviston luottamuksen puolesta, ja heti perään nostaa moraalisen sodanjulistuksen hallituskumppania kohtaan. Voi kauhistus, osaavatko nämä edes hävetä koskaan?

Julkisuudessa edelleen sanotaan, että ”Vihreiden ja vasemmistoliiton äänestyskäyttäytyminen oli odotettavaa. Heille lakien kiertämisessä ei ole mitään väärää silloin, kun se edistää heidän omia tarkoitusperiään. Kuitenkin entisen työväenpuolueen SDP:n asettuminen malttinsa ministeriön virkamiehelle menettäneen Haaviston taakse ihmetyttää.” Tämä kaikki on totta, mutta on myös päivän selvää, että keskustapuolue on jälleen kerran totaalisesti menettänyt selkärankansa uskottavana poliittisena liikkeenä sekä osana nykyistä punavihreätä hallitusta. Puolue on harjoittanut niin pitkään perusoikeuksia riistävää politiikkaa pohjoisessa poronhoitoalueella, ja tämä vielä kehtaa tässäkin Haavisto-casessa ryhtyä maan ylimmäksi moraalinvartijaksi.

Keskustapuolue itse on poronhoitolain kohdalla vuosikymmeniä murentanut perustuslakivaliokunnan asemaa ja arvovaltaa. Se on valiokunnan riippumattomuudella pyyhkinyt lattiaa, kun siellä ovat olleet käsiteltävänä poronhoitolait ja -asetukset, joilla on turvattu porosidonnaisille keskustapuoluelaisille Pohjois-Suomessa ikuinen nautintaoikeus käyttää hyväksi toisten maaomaisuuksia, puutarhoja ja peltoviljelyksiä. Parhaillaankin perustuslakivaliokunnassa on poronhoitolakiin ministeri Jari Lepän ja hallituksen toimesta tehdyt poronomistajien ikuista nautintaoikeutta parantavat muutokset käsittelyssä.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu