Mitä kuuluu maailman vanhimmalle kansallispuistolle ja vastaavasti Suomen kansallispuistoille?

Yhdysvalloissa sijaitseva Yellowstonen kansallispuisto on maailman vanhin kansallispuisto, jonka perusti USA:n presidentti Ulysses S. Grant vuonna 1872. Se sijaitsee suurimmaksi osaksi Wyomingin, mutta osittain myös Idahon ja Montanan alueella. Puiston pinta-ala on 8983 neliökilometria. Alueella on rikas luonto ja monilajinen eläimistö. Alueella asustaa muun muassa karhuja, susia, biisoneita, kojootteja ja puumia. Muun muassa susi oli aikoinaan alueelta tapettu sukupuuttoon, mutta laji elvytettiin noin 70 vuotta sitten uudelleen ja nyt myös suurpedot ovat suojeltuja.

Alueen egologinen tasapaino vaatii, että siellä asuu myös suurpetoja ylläpitämässä luonnon tasapainoa. Suojelutoimissa päästiin nykyiselle tasolle vasta 1960-luvulla, jolloin lopetettiin ekosysteemiin puuttuminen ja vain tiettyjen lajien suosiminen. Nyt kansallispuisto koko ekosysteemiltään voi hyvin, ja se on erittäin suosittu matkailukohde USA:ssa.

Vastaavasti Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä pohjoisosissa sijaitsee poronhoitoalueita. Ruotsissa, Norjassa ja jopa Venäjällä poronhoito on ainoastaan saamelaiskulttuuriin kuuluva alkuperäiselinkeinomuoto ja noissa maissa poronhoitoa harjoitetaan ainoastaan saamelaisalueilla valvotusti. Suomessa poronhoitoalue on laaja, 122 936 neliokilometria eli 36 % Suomen pinta-alasta. Suomen poronhoitoalueesta Saamen aluetta on noin 30 000 neliökilometria ja loput liki 93 000 neliökilometria Kantasuomen alueella.

Pohjois-Suomessa, pääasiassa poronhoitoalueella sijaitsee Rokuan, Hossan, Perämeren, Syötteen, Riisitunturin, Oulangan, Pyhä–Luoston, Urho Kekkosen, Pallas–Yllästunturin ja Lemmenjoen kansallispuistot. Kansallispuistostatukseen kuuluu kokonaisvaltainen luonnon ekosysteemin vaaliminen eli egologinen tasapaino rikkaan luonnon ja luontaisen monilajisen eläimistön yhdistelmä.

Ekosysteemiltään hyvin voivassa luontorikkaassa Yellowstonessa elää kaikkiaan 67 erilaista nisäkäslajia. Muun muassa mustakarhun, harmaakarhun, suden ja kojootin vastapainona seitsemän alkuperäistä sorkkaeläintä, kuten biisoneita, hirviä, vapiteja, muuli- ja valkohäntäpeuroja sekä hanka-antilooppeja.

Vastaavasti Suomen pohjoiset kansallispuistot ovat ekosysteemiltään köyhiä. Luonnon eläinlajiston korvaa yksityisomistuksessa oleva tuotantoeläin poro. Poro säätelee Pohjois-Suomen kansallispuistojen ja koko poronhoitoalueen ekosysteemiä niin kasvilajiston kuin luonnon eläinlajiston osalta. Poro tuhoaa kasvilajiston ja poron vuoksi alueen luontainen sorkkaeläinlajisto on yksipuolistunut, muun muassa peurakanta alueelta on hävitetty. Poron vuoksi on myös alueen luontaisen monipuolisen petoeläinkannan supistuminen ja osin sukupuuttoon hävittäminen uhattuna.

Yellowstonen kansallispuisto voi hyvin, mutta Suomessa poronhoitoalueella kansallispuistot ja muut luonnon alueet voivat erittäin pahoin. Pohjois-Amerikassa poliittinen järjestelmä väristä huolimatta kunnioittaa luontorikkauksia ja ainutlaatuisia ekosysteemejä, mutta meillä Suomessa kansallispuistoja on nimetty kyllä runsaasti, mutta poliittinen järjestelmä väristä riippumatta on ne sen jälkeen unohtanut ja luonnon kunnioittamisen ja tasapainon edelle menevät poliittisen järjestelmän omat edut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu