Onko Ruotsin keskustan tie myös Suomen keskustan tie?

Tätä moni keskustalainen kysyy tänä päivänä.

Ruotsissa Annie Loofin keskusta asemoi viime syksyn vaaleissa itsensä vasemmistoblokkiin. Tulos vaalitappio ja 6,7 % kannatus.

Suomessa keskusta jätti 2019 rökälevaalitappion jälkeen oman pesänsä selvittämättä. Sen sijaan puolue tunki itsenä historian vasemmistolaisimpaan hallitukseen takaamaan historian jopa äärivasemmistolaisimman politiikan toteutumista.

Näissä vaaleissa keskusta romahti pysyvästi pienkeskisuurten puolueiden sarjaan, eikä vaalitappio ollut kenellekään vasemmistoblogin seurauksena mikään yllätys.

Mutta onko taaskaan keskustasta oman pesänsä selvittäjäksi? Tuskin, sillä vasemmistolainen liberaali Annika Saarikko aikoo jatkaa puolueen puheenjohtajana.

Nyt keskustalle olisi tarjolla lähempänä sen ominta keskustalaista politiikkaa kokoomuksen ja perussuomalaisten rinnalla, mutta se jää mieluummin hengailemaan entisen johdon kanssa äärivasemmistolaisten seuraan.

Nyt oikeistoblokki jopa tarjoaa keskustalle auttavaa kättä sen pesänselvitykseen, mutta ei kelpaa. Kiitokseksi keskustan rakkikoiraporukka on pantu haukkumaan auttavaa kättä oikein urakalla, ja päämaalitauluksi on otettu tietenkin perussuomalaiset, joka jaksoi 4 vuotta muistuttaa keskustaa sen äärivasemmistolaisesta politiikasta ja joka vei sydänmailla valtavan määrän ääniä keskustan laarista omaansa. Suomen värikartta muuttui vihreästä vaalean siniseksi.

Keskustan pesäselvitykseksi ei riitä, että Hannu Hoskonen sanoo suoraan, että Annika Saarikko on näyttönsä antanut, katastrofi, ja puheenjohtaja tulee ensi töikseen vaihtaa. Eikä sekään, että Katri Kulmuni vain harkitsee paluuta keskustan johtoon. Kulmunillahan olisi nyt korjauksen ja näytön paikka korjata tilanne, sillä hän on vähintään osasyyllinen neljä vuotta sitten keskustan menolle historian vasemmistolaisimpaan hallitukseen. Hän johti tuolloin puoluetta.

Jos keskusta ymmärtäisi, sille olisi parasta pesänselvitystä mennä mukaan keskusta-oikeisto -blokkiin korjaamaan viimeisen neljän vuoden ja monet muut jälkensä ja tekemään politiikkaa, jolla Suomi nostetaan taas elävien kirjoille pois taloudellisesta ja yliliberaalisesta kurjuudesta ja säätämään lakeja, joilla tehdään kunnian ja perusoikeuksien palautus kansalle.