Poliitikoilta vaaditaan nyt ryhtiä korjata vanhat virheet

Poronhoitolaki on kiistatta valtiosääntömme ja perustuslain vastainen. Valtiojohtoisesti ja harkitusti rajoitetaan Pohjois-Suomen kansan perus- ja ihmisoikeuksia ja vieläpä pysyvästi. Pohjois-Suomen kansa on määräämättömäksi ajaksi asetettu poikkeusoloihin. Pohjois-Suomen kansaa kohtaan harjoitetaan valtiojohtoista terroria. Mitä muuta se on, jos valtio on lainsäädännöllään antanut poronomistajille oikeuden käyttää yksityistä maaomaisuutta oman tuotantoeläintoimintansa harjoittamiseen?

Nyt asia vaatii poliitikoilta ryhtiä korjata vanhat virheet. Poronhoitolaki on Saamen ulkopuoliselta osalta kumottava välittömästi. Asiaa ei enää saa ohittaa olan kohautuksella. Tämä koskee meitä kaikkia, yhdessä maksamme keskustapuolueen harjoittaman mafian ylläpitoon menevät valtavat korvaukset. Asia on nostettava viimein koko eduskunnan keskusteluun, jos hallitus ei ymmärrä ryhtyä korjaamaan vääryyttä.

Kaikkien kansanedustajien kuuluisi seurata oman kansakunnan valtiosäännön ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumista ja toimivuutta suhteessa mielivallan käyttöön. Herkästi luullaan, että Suomi on tässä suhteessa valmis maa ja täällä ei ole oikeudellisia ongelmia. Asia ei ole alkuunkaan noin.

Maa- ja metsätalousministeriön vastuulle asiaa ei voida enää yksin jätää. Se on kyvytön ja myös haluton hoitamaan asiaa kuntoon. Se on keskustapuolueen linnake ja se tulee purkaa. Keskustapuolueen poromafian olemassaolo on ollut kaikkien muiden kansanedustajien tiedossa vuosia ja jopa vuosikymmeniä. Kaikki kansanedustajat ovat vuosia seuranneet suuressa salissa, kun keskustapuolueen porokansanedustajat (mm. viime kaudella Eeva-Maria Maijala) ovat puhuneet ja ajaneet omia etujaan eduskunnassa. Miksi näin on annettu tapahtua?

Hallituksessa käydään näinä päivinä ja viikkoina ankaraa pohtintaa valmiuslain tarpeesta nykyisessä koronatilanteessa ja että miten kauan on tarpeellista yllä pitää poikkeusoloja. Valtiosääntöoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen näkee koko valmiuslaissa valuvikoja. Nyt kun valmiuslaki on päällä, mikä on se taho, joka voi määrätä sen purettavaksi, jos presidentti ja hallitus eivät niin tahdo?

Hallitus miettii koronan aiheuttamien perusoikeuksien rajoitustoimien jatkosta ja siitä, kuinka Suomi pääsee koronakriisistä ulos. Rajoitustoimia on asetettu niin valmiuslain mukaisten asetusten perusteella kuin myös tartuntatautilain perusteella. Uudenmaan sulkeminen tehtiin valmiuslain nojalla, jota oikeusoppineet oikeuskansleria myöten pitivät ongelmallisena. Pääosa rajoitustoimista on kuitenkin hoidettu tartuntatautilain perusteella ilman valmiuslain tarvetta.

Suomen strategiaksi koronakriisissä on kerrottu nyt voimassa olevien rajoitustoimenpiteiden purkaminen hiljalleen ja asteittain. Milloin hallitus julistaa poikkeusolot päättyneeksi, siitä ei ole tietoa, ja tuskin hallitus itsekään sitä tietää? Kaikki tietysti riippuu koronan etenemisestä. Valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Martti Hetemäen johtaman valmistelutyöryhmän tuloksetkaan eivät eksaktisti kerro, milloin rajoitustoimista irtaannutaan ja miten irtaantuminen vaiheistetaan. Hallitus tuskin esittää eduskunnalle koko valmiuslain voimassaolon lopettamista ennen kuin on jonkinlainen varmuus pandemian päättymisestä tai vaiheesta, jolloin rokotehoito tai muu pandemian pysäyttävä keino on keksitty?

Valmiuslaki on järeä ase, ja siinä ei ole viisasta sahata ylös ja alas, mutta sen käytössäkin on käytettävä viisautta ja noudatettava valtiosääntöämme. Ainakin terveydenhuollon, lääkehuollon ja pelastusalan valmiuslakiin nojautuvia pykäliä saatetaan joutua käyttämään tästä eteenkin päin?

Toisaalta on epäilty, että valmiuslakia hallitus voisi käyttää väärin, tai pitää sitä aseena ns. pahan päivän varalle. Se olisi poliittista peliä, mutta ei Suomessa kovinkaan tavatonta. Tällä kertaa en mielellään siihen haluaisi uskoa. Mutta kun tiedämme, mihin suomainen lainsäädäntö on vuosikymmenten kuluessa pystynyt ilman valmiuslakiakin, nuo epäilyt eivät taida olla sittenkään kovinkaan kaukaa haettuja?

Poronhoitolaki kaikkine karmeine vaikutuksineen on näkyvin esimerkki, mihin laittomuuteen aikaisemmat hallitukset, eduskunnat ja perustuslakivaliokunnat ovat pystyneet. On säädetty laki ja sitä moneen kertaan päivitetty, jolla osa kansasta on asetettu määräämättömäksi ajaksi heille kuuluvien perusoikeuksien ulkopuolelle, ns. poikkeusoloihin. Perusoikeuksien rajoitukset ja poikkeusolot on säädetty normaalina aikana ilman valmiuslakia. Kumpanakaan aikana valtiovallalla ei ole ollut valtiosääntömme mukaan oikeutta ja valtuuksia poronhoitolain mukaisiin perusoikeuksien rajoitustoimiin, ei määräämättömäksi ajaksi eikä lyhyeksi ajaksi.

Nyt on koronakriisin aikana korostettu, että poikkeusaikanakin välttämättömät ja merkittävät rajoitustoimet tulee yhdenvertaisuuslain perusteella koskettaa koko kansaa, eikä vain osaa kansaa. Tämä oli yksi seikka, joka Uudenmaan sulun kohdalla hiersi oikeusoppineita, ja jonka perusteella tuota sulkua pidettiin jopa laittomana. Nythän poronhoitolailla rajoitetaan vain tietyn kansanosan perusoikeuksia. Miksi tämä ei hierrä oikeusoppineiden ja oikeuskanslerin kengässä? Poliitikoilla ei tähän näytä riittävän oikeustajua. Tuskinpa muuten olisivat vuosikymmeniä yllä pitäneet perustuslain vastaista poronhoitolakia?

Eikä poronhoito elinkeinona tai Saamen ulkopuolella harrastusmuotoisena sivuelinkeinona ole sellainen koko yhteiskunnan kannalta merkittävä tai välttämätön toimi, että valtiovallalla olisi oikeutta tai valtuuksia sen nojalla pitää Pohjois-Suomen kansan perusoikeusrajoituksia päällä ilman valmiuslakia eikä myöskään valmiuslain nojalla. Poronhoito Saamen ulkopuolella on kaiken lisäksi huomattavan tappiollista toimintaa ja sen ylläpito nielee vuosittain yhteiskunnan varoja välittömät ja välilliset kustannukset yhteen laskettuna 40 – 100 miljoonaa euroa. Toiminta ei siis täytä pienimmässäkään määrin välttämättömyyden ja oikeasuhteisuuden mukaisia valmiuslain 3 §:n ja 4 §:n määritelmiä. Poronhoitolaki on sekä normaaliaikana että poikkeusaikana valtiosäännön vastainen laiton laki ja se tulee Saamen ulkuoliselta osalta pikimmiten kumota.

Kansalaisten perusoikeuksiin voidaan oikeusvaltiossa valmiuslain 1 §:n mukaan puuttua vain äärimmäisenä keinona poikkeusoloissa, jolloin joudutaan suojaamaan väestöä, turvamaan väestön toimeentulo ja maan talouselämä, ylläpitämään oikeusjärjestystä, perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia sekä turvamaan valtakunnan alueellinen koskemattomuus ja itsenäisyys. Kuten huomataan, jo valmiuslain ykköspykälässä sanotaan oikeusvaltiolle kuuluvat tärkeimmät seikat – oikeusjärjestyksen, perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien turvaaminen. Poronhoitoalueella nämä eivät toteudu.

Nyt koronakriisin aikana kaikki oikeuskansleria ja valtiosääntöasiantuntijoita myöten sanovat, että rajoituksista tulisi päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Valtiovalta ja korkeimmat oikeusoppineet heistä kukaan eivät ole kuitenkaan vuosikymmenten kuluessa kertaakaan puuttunut poronhoitolain aiheuttamiin perusoikeuksien rajoituksiin. Perustuslaki ei myöskään erottele, mikä perusoikeus on toista vahvempi. Siellä omaisuuden suoja 15 § on yhtä vahva liikkumisvapauden kanssa 9 §, tai yksityiselämän suoja 10 § yhtä vahva kokoontumisvapauden 13 § kanssa.

Toivoisin, että nyt kaikki puolueet oppositiota myöten ottaisivat vakavasti tämän asian ja painostaisivat hallitusta kumoamaan viipymättä laittoman lain Saamen ulkopuoliselta osalta. Saamen ulkopuolella voidaan senkin jälkeen halutessaan tietenkin harjoittaa poronhoitoa, mutta vain ammattimaisesti ja vain tarhattuna esim. yhteistarhoissa ja maatalouslain piirissä. Nyt tulisi vihdoin katsoa mallia Ruotsista ja Norjasta, siellä poronhoito-oikeus on vain saamelaisilla tarkoin rajatuilla provinssialueilla ja vain valtion tai provinssien mailla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu