Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys lähempänä kuin koskaan? Onko esteenä enää ikuisen rauhan kuvitelman poisto?

Suomen ja Ruotsin puolustusasiantuntijat Pete Piirainen ja Robert Datsjö liittyvät meneillään olevaan Nato-keskusteluun Helsingin Sanomissa esitetyillä mielenkiintoisilla analyyttisilla arvioinneillaan.

Esille nousevat mm. ikuisen rauhan kuvitelma, Yhdysvaltain (Naton) apu ja lähialueen (Venäjä, Suomi ja Ruotsi) asevoimien vahvuus.

Nykyisellään Natoon kuuluu 30 maata. HS:n uutinen sisältää kartan Nato-maista – geopoliittisen asetelman.

Käytännössä koko Eurooppa Yhdysvaltain ja Kanadan lisäksi kuuluu Natoon. Vain keskellä Eurooppaa Itävalta, Sveitsi, Bosnia-Hertsegovina ja Serbia ovat Naton ulkopuolella, ja sitten lisäksi pohjoisessa kummajaiset Suomi ja Ruotsi, jotka jatkavat kipuilua asian kanssa.

Turvallisuusympäristömme elää jatkuvassa muutoksessa. Pysyvää vakautta ei ole saavutettu missään. Maailma muuttuu yhä epävakaammaksi paikaksi monenlaisten kriisien lisääntyessä. Toisen maailman sodan ja hirmuhallitsijoiden jälkeen on sodittu jopa keskellä Eurooppaa (Balkanin sodat, Venäjän laajentumispyrkimykset Ukrainassa).

Nato on rakennettu maiden sekä idän ja lännen välisten jännitteiden lieventämistarkoituksessa rauhan, turvallisuuden ja puolustusyhteistyön takeeksi. Nato ei ole uhka kenellekään, se on ainoastaan pelote Naton jäsenmaiden uhkaa vastaan. Nato on perimmältään rauhan liitto. Jos se menee jonnekin, sen päätarkoitus on mennä rauhaa rakentamaan ja puolustamaan liittolaisiaan.

Näin ei ihan aina ole ilmeisesti ollut kolmansien maiden kohdalla. Irakin, Afganistatin ja Syyrian sodat ovat rajatapauksia. Väitetään, että Nato-maat ovat toimineet noissa maissa ja muualla kolmansissa maissa rauhanturvatehtävissä. Itse en välttämättä näe asiaa noin mustavalkoisena.

Worlt Trade Center kaksoistornien tuho laukaisi jotakin sellaista, mitä ei olisi tarvinnut koskaan tapahtua. Kostoreissusta Lähi-Itään tuli 20-vuotinen sota, joka eskaloitui kulttuurisodaksi. Rauhanturvaamistehtävä unohtui, ja ryhdyttiin muuttamaan itämaita länsimaiksi. Tehtävä tietenkin epäonnistui ja loppuhuipennus oli suuri häpeä lännelle.

Kulttuurisodat eivät kuulu länsimaiseen eivätkä minkäänlaiseen sivistykseen.

Mutta palataan Naton perustaan, joka on rauhan liitto, ja sellaisena sen tulee pysyä.

Kun nyt Suomi ja Ruotsi kipuilevat Natoon liittymisen kanssa, haluaisin muistuttaa, että haluavatko nämä maat todella kuulua Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan kaltaisten maiden joukkoon, joita Venäjä haluaa pitää idän ja lännen välisenä kynnysmattona?

Nyt lännessä ja Natossa halutaan kaikin voimin puolustaa Ukrainaa Venäjän hyökkäyspyrkimyksiä vastaan. Samalla mitä ilmeisemmin valmistellaan Ukrainan Nato-jäsenyyttä?

Ei kai Suomi halua jäädä ikään kuin Ukrainan kaltaiseen asemaan pysyväksi idän ja lännen väliseksi kiistakysymykseksi (pysyväksi Venäjän etupiirikynnysmatoksi)? Tämähän tulee olemaan kiistämätön lopputulos, jos Suomi jatkaa riippumista Putinin löysässä hirressä. Mutta jos Suomi haluaa tuosta löysästä hirrestä, ikuisesta Venäjän alemmuustilasta pois, se hakee viipymättä Naton täysjäsenyyttä.

Linkki HS:n juttuun:

https://l.facebook.com/l.php?u=https%3A%2F%2Fwww.hs.fi%2Fulkomaat%2Fart-2000008515801.html%3Ffbclid%3DIwAR0FJtI-Q0Vu1j8U8eXaUElsUaMm34xq3dhhtuvdwey5Tuk0b8JOM92CRhw&h=AT1P2b6S_plo92qKLyi_G_ZadFDKxgAfu93HNt6hUauYarBZJCJlUbUj0ggYJt-LaodkDbk99aJsd_mrlPCHAaBGsnIcea2gzv8CerGNC4AHMdvLpP1XAnSSpazfWBp11Nog&__tn__=%2CmH-R&c[0]=AT3mPqL4UbJcZ9_kfcBapj0acM4_BCa7jNPmmGPdqCVw6lORmC0GZsYN9K8WvXbbKurtcqnGP7F8UrdObuORQCrnuQtweLE7e8AbaxjetYACDUAS2IG8JS5TIdLHiGuhcT3wJtx45rw6GW2YD3FNu8drjA