Matti Vanhanen ja Rosenholz-aineisto

Entinen pääministeri Matti Vanhanen otti eilisessä Suomi Areena -tapahtuman presidentinvaalipaneelissa kantaa Suomessa käytävään Nato-keskusteluun. Vanhasen mukaan emme ole hakemassa jäsenyyttä, mutta itänaapurin suuntaan pitää viestittää tästä mahdollisuudesta, mikäli vakaus järkkyy.

Sivuutan tässä yhteydessä kysymykset siitä, millaista vakauden järkkymistä pitäisi odotella Venäjän Euroopassa käymän maasodan, aluevaltausten ja jatkuvien, myös Itämeren alueella suorittamien provokaatioiden lisäksi. Sen sijaan tahtoisin Vanhaselta selvitystä siitä, miten hän ylipäätään suhtautuu Suomen asemaan Venäjän naapurina ja kuinka hänen pääministerinä harjoittamansa avoimuutta halveksuva linja vaikuttaisi turvallisuuspoliittisen keskustelun laatuun hänen mahdollisen presidenttiytensä aikana.

Yksi turvallisuuspoliittisessa keskustelussa usein mainitsematta jäävä, mutta sitäkin tärkeämpi seikka on kylmän sodan perintö paitsi asenteineen, myös osin edelleen jatkuvine itäyhteyksineen. Kuten toimittaja Jarmo Mäkelä on todennut:

"Julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta; mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää. Toisinajattelua ei suvaita ja "vellovat keskustelut" tukahdutetaan heti alkuun – usein median suosiollisella myötävaikutuksella."

Näiden selvittämistä olen pyrkinyt edistämään mm. peräämällä lustraatiota, eli asiakirjajulkisuutta ja sen pohjalta syntyvää keskustelua. Kun paperit ovat säpissä, on "kylmän sodan menestystarinasta" vaikea luoda objektiivista kuvaa asiantuntevimmankaan tutkijan, saati keskivertokansalaisen, jolle lukuisat poliitikot haluaisivat esimerkiksi Nato-jäsenyydestä päättämisen sysätä – ilmeisesti oman vastuunsa välttämiseksi. Samalla mahdollisen kiristysaseen antavat ei-julkiset tiedot ovat omiaan ns. hybridivaikuttamisen ja korruption työkaluina. Vladimir Putin ei ole sotilas vaan tiedustelumies ja tästä johtuen myös hänen johtamansa Venäjä käyttää sotilaallisen voiman sijaan vanhoja verkostojaan sekä muuta informaatiovaikuttamista ensisijaisena ekspansion välineenä.

Vuonna 2007 Vanhanen ohjeisti pääministerinä hallituksensa jäseniä olemaan vastaamatta Rosenholz-aineistoa koskeviin kysymyksiin. Aineiston vastaanottamisesta Suomeen 2000 tekivät päätöksen tiettävästi presidentti Tarja Halonen, pääministeri Paavo Lipponen ja ulkoministeri Erkki Tuomioja.

Vanhanen kuuluu sukupolveen, joka kasvoi poliittisesti jatkuvan yhteydenpidon hengessä yhdessä Neuvostoliiton turvallisuuselinten kanssa. Ongelma kuitenkin muodostuu siitä, mikäli omia ja ikätoveriensa arvioita ei kykene kyseenalaistamaan tai edes tarjoamaan käytössä olevaa materiaalia kansalaisten arvioitavaksi. Länsimaisen avoimuuskäsityksen kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen ja lähempänä Kekkosen tai Koiviston kauden puolisuljetun Suomen asenteita kuin EU-jäsenmaalta odotettavia standardeja. Muutoinkin Vanhasen asenne vaikutti olevan se, ettei poliitikkojen ole syytä puhua keskeneräisistä asioista.

Neuvonantajakuntaansa ehdokas on valinnut tiiviissä itäyhteyksissä ryvettyneitä henkilöitä, kuten Sberbankin palvelukseen siirtyneen entisen pääministeri Esko Ahon, KGB:lta ylistävät arviot saaneen veteraanipoliitikko Seppo Kääriäisen sekä valtiotieteen tohtorit Pekka Visurin ja Risto Volasen. Kaksi viimeksimainittua ovat myös Suomen Geopoliittisen seuran aktiiveja. Neuvonantajista myös Ilkka Herlin on toiminut kyseisessä yhdistyksessä.

Vuonna 1985 Vanhanen oli edesmenneen presidentti Mauno Koiviston linjoilla pitäessään Baltian maiden vapaustaistelua tukevaa mielenosoitusta provokatoorisena. "Aika monen vastaus on, että se oli ajan henki ja ilmapiiri. Jos se kerran oli niin normaali ajan henki, niin miksi siitä ei voisi puhua nyt avoimesti", kysyi myös kirjailija Sofi Oksanen vuonna 2009 ja ehdotti, että suomettumiskeskustelussa siirryttäisiin persoonapronominien käyttöön.

Osansa Vanhasen verbaalisesta ruoskasta sai myös sodanaikainen presidentti Risto Ryti, josta silloinen Kehäsanomien päätoimittaja kirjoitti ymmärtävänsä henkilön ihailun yksin ratkaisuja tehneenä miehenä, mutta jonka menettelytapoja ei pidä ihannoida ja nykyajan tulee "pystyä tekemään tilinsä selviksi vanhan virheellisen politiikan kanssa". Sama pätee Vanhaseen ja moniin – ei tietenkään kaikkiin – ikätovereihinsa.

Tämän johdosta haluaisinkin tiedustella presidenttiehdokas Vanhaselta:

1. Miksi halusitte vuonna 2007 kieltää hallituksenne jäseniltä keskustelun Rosenholz-aineiston julkisuudesta?
2. Keskustelitteko asiasta tasavallan presidentin, ulkoministerin, eduskunnan puhemiehen tai vieraiden valtioiden edustajien kanssa? Jos, esittivätkö nämä teille toiveita tai näkemyksiä asian osalta?
3. Oletteko tutustunut kyseiseen aineistoon ja onko teille tuotu sen sisällöstä informaatiota?
4. Mikäli on, olisiko salatun aineiston myötä paljastunut uusia merkittäviä nimiä jo tunnettujen kansanedustaja Jaakko Laakson ja presidentti Tarja Halosen kampanjassa merkittävässä asemassa toimineen SAK:n Riitta Juntusen (joka sittemmin peri Eero Heinäluoman työpaikan) lisäksi?
5. Keskustelitteko salaus- tai keskustelukieltolinjauksesta jonkin suomalaisviranomaisen ja/tai lakimiehen kanssa?
6. Tuolloisen hallituksenne  ulkoministeri Erkki Tuomioja on myöntänyt syyllistyneensä nk. Zavidovo-vuotoon, jonka tavoitteena mitä ilmeisimmin oli estää Suomen EEC-assosiaatiosopimus ja vahingoittaa suomalaista parlamentarismia. Katsotteko hänenkaltaisensa henkilöt soveliaaksi mielipidevaikuttajaksi tai päättäjäksi itätiedusteluaineistoa käsiteltäessä?