Torakat pois takapihoilta!

Latvian pääministeri Krišjānis Kariņš totesi lokakuussa Riiassa pitämässään puheessa muun muassa rahanpesun lukeutuvan sellaisiin yhteiskunnallista luottamusta rapauttaviin voimiin, jotka tekevät esimerkiksi Venäjän toteuttaman hybridivaikuttamisen helpommaksi. Hänen mukaansa torakat naapurin pihalla luikertelevat äkkiä myös muiden haitaksi. Näinhän asia tietenkin keskinäisriippuvaisessa maailmassamme ja etenkin yhteismarkkina-alueellamme on. Sama koskee myös monia muita rikollisuuden ja korruption muotoja.

 

Totuudenjälkeinen aika, salaliittoteoriat ja pimitys

Suomea on usein kuvattu luottamusyhteiskunnaksi. On totta, että meillä pääsääntöisesti sovittuun voi luottaa ja kulttuurimme asettaa paljon pidäkkeitä alatasolla ja vaikkapa kaupankäynnissä tapahtuvan huijaamisen ja epäterveiden käytäntöjen ehkäisemiseksi. Yhteiskunnallista luottamusta voidaan kuitenkin arvioida myös sen perusteella, kuinka hyvin kansalaisten käsitys asioiden laidasta kohtaa niiden objektiivisen tilan. Luottamusyhteiskunnassa on ollut helppo tuudittautua haaveuniin, joten pienehkökin ongelma etenkin viranomaisten toiminnassa voi synnyttää suuren yllätyksen. Kaikille Suomen lähes täydellisen oikeusvaltiomaineen tahrautuminen ei ole kuitenkaan aiheuttanut suurempia kauhunhypähdyksiä – eikä ole syytäkään. Pääsääntöisesti kansalaiset ymmärtävät, että ongelmat on parempi selvittää ennen niiden eskaloitumista liian suuriksi.

Viranomaisia, mediaa ja poliittisia elimiä kohtaan tunnettu luottamus on keskeinen osa demokraattisen oikeusvaltion toimintaa. Epäluottamusta tarpeettomasti lietsovat voimat ovat vapaan yhteiskunnan vihollisia. ”Eripuraisuus omissa riveissä iskee tuhoisammin kuin vihollisen miekka.”, totesi jo marsalkka C. G. E. Mannerheim. Tämä oli tausta-ajatus ns. Tammikuun kihlauksessa ennen talvisotaa ja tästä tuli ohjenuora sotienjälkeisen ajan sisäpolitiikkaan. ”Korpilammen hengen” tavoitteena oli ainakin porvarillisten poliittisten voimien näkökulmasta neuvostovaikutuksen patoaminen YYA-Suomessa. Samalla syntyi kuitenkin myös vahingollisia ilmiöitä: kuten uskonnollisten lahkojen ja erilaisten suljettujen sosiaalisten yhteisöjen dynamiikasta tiedetään, ”yhteisöllisyyden”, ”aatteen” tahi vaikka ”uskon” nimissä voidaan tehdä paljon pahaakin.

Toimittaja Jarmo Mäkelä on todennut YYA-Suomesta EU-Suomeen säilyneen sen vastenmielisimmät piirteet: ”Mikä julkisessa keskustelussa jyrkimmin kiistetään, on aina totta; mistä tykkänään vaietaan, on aina tärkeää.” Viranomaiskorruptio ja poliittiset suojeluverkostot ovat asian ytimessä, mutta muutosta tuntuu olleen ilmassa jo jonkin aikaa.

 

Tapaus Baltzar – mistä on kyse?

Kulttuurineuvos Veijo Baltzarin tapaus julkisuudessa olleine seikkoineen – jo ilman rikosepäilyäkin, pelkän esiintuodun manipuloinnin ja huonon käytöksen valossa – osoittaa karulla tavalla ilmiön ongelmallisuuden ja laajuuden. Baltzaria epäillään ihmiskaupasta. Hänen ja lähiapurinsa poliittiset kytkökset ovat herättäneet paljon huomiota.

Näkyvimmät suhteet Baltzarilla näyttäisi olevan Paavo Lipposen lähipiiriin. Kulttuurineuvoksen metodeista varsin tietämättömältä Helsingin Sanomien haastattelun perusteella vaikuttanut opetusministeriön kansliapäällikkö Anita Lehikoinen tunnustautuu Vihreän Langan haastattelussa ”lipposlaiseksi demariksi”. Aiemmin Lehikoinen on saanut kritiikkiä mm. kummilapsensa isän, sosialidemokraatti Aleksi Kaleniuksen (ent. Henttonen) ajamisesta OECD:n edustuston erityisasiantuntijan tehtävään.

Muutaman vuoden takaisesta, käytännössä täysin sivuutetusta HUMAKin selvityksestä valui Baltzarin ja lähipiirinsä taskuun ilmeisesti ainakin noin puolet – siitä huolimatta, että itse raportissa todettiin ”Baltzar-pedagogiikan” ongelmat varsin suorasanaisesti. HUMAKilla on ainakin toimipisteidensä myötä läheiset yhteydet työväenliikkeiden opistotoimintaan. Toisessa Suomen verkostomaisesti toimivassa ammattikorkeakoulussa ovat opiskelleet myös muuan muassa Helsingin apulaispormestari Nasima Razmyar ja kaupunginvaltuutettu Abdirahim ”Husu” Hussein.

Julkisuudessa on aiheellisesti muistutettu, että ihmiskauppaepäilyn sisällöstä ei ole kovinkaan paljon tietoa. Toistaiseksi on keskusteltu lähinnä Baltzarin lahkonomaisesta yhteisöstä ja epäasiallisesta käytöksestä, josta osa voi hyvin olla rikollista mutta ei itsessään välttämättä edes liity ihmiskauppaepäilyyn. Rikosnimike on laaja ja mikäli käy ilmi, että joku toiminnasta tietoinen on jättänyt ilmoittamatta asiasta tulee hänetkin tuomita rikoksesta. Samankaltainen epäily kohdistuu muuten parasta aikaa Helsingin huumepoliisin entiseen päällikkö Jari Aarnioon koskien Volkan Ünsalin kuolemaa Vuosaaressa. Ünsalin murhasta on jo tuomittu Janne Raninen, joka sattumalta seurustelee Baltzarin tekemisistä aiemmin vihjanneen rap-artisti Mercedes Bentson eli Linda-Maria Roineen kanssa.

Toisena epäiltynä on Baltzarin lisäksi tiettävästi hänen venäläistaustainen apurinsa, joka on myös ollut mukana SDP:n toiminnassa. Näkyvistä poliitikoista ainakin Maria Guzenina-Richardson on antanut kolmissakymmenissään olevalle naiselle julkisen suosituksen. Baltzarin poika Dimitri kertoo isänsä Youtube-kanavalla julkaistulla videolla paitsi tuestaan SDP:n Maria Guzenina-Richardsonille, myös yhteisprojektistaan Päivi Lipposen kanssa.

Paavo Lipposen tavoin Pohjois-Savosta kotoisin oleva Baltzar puuhasi rahoitusta Minna Canthin Kuopissa sijaitsevalle kotitalolle. Kun hanke kariutui, Lipponen riensi apuun. Niinikään Lipponen toimi suosittelijana kulttuurineuvoksen arvonimeä Baltzarille myönnettäessä. Aivan tavallisilta eivät Baltzarin Tammisaaren kiinteistökaupatkaan näytä: Iltalehden mukaan hän osti poliisin rynnäköimän kiinteistönsä vuonna 2017 venäläismieheltä 500 000 eurolla. Edellisenä vuonna Baltzarin verotettavat tulot olivat nolla euroa eivätkä kovin paljon enempää aiemminkaan. Poliitikkojen – kuten Liisa Jaakonsaaren, Ilkka Kanervan ja Pekka Haaviston – lisäksi Baltzaria on suitsuttanut vaalimainosvideolla muun muassa hänen talonsa rakentajaksi esittäytyvä naapuri, rakennusyrittäjä Mikko Lehikoinen.

 

Syyllisiä, sivustakatsojia ja sekoitettuja – miten suhtautua uskomattomiin asioihin?

On todennäköistä, että osa Baltzarin kanssa tekemisissä olleista on ollut tietoisia rikosepäilyn aiheuttavista tekijöistä ainakin jossain määrin. Asian perinpohjainen – sekä juridinen että journalistinen – selvittäminen on tärkeää paitsi suoraan uhreiksi joutuneiden, myös yhteiskunnallisen luottamuksen ja toisaalta mahdollisesti tahattomasti vyyhteen sotkettujen henkilöiden näkökulmasta. On syytä muistaa, että oikeusvaltiossa kukaan ei ole syyllinen rikokseen ennen tuomiota ja toisaalta se, että korruptio, manipulointi, haavoittuvaisten ihmisten hyväksikäyttö ja epäasiallinen käytös ovat ongelmia ilman todennettuja rikoksiakin.

Viime kuukausina läntistä maailmaa ovat ravistelleet erilaiset skandaalit, jotka vaikuttavat linkittyvän enemmän tai vähemmän järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja joissa yhdistyvät taloudelliset huijaukset, seksuaalikompromaatti, kiristys, lahkolaishenkinen toiminta ja poliittinen manipulaatio – usein myös huumekauppa, aseiden välitys sekä rakennus- ja urheiluliiketoiminta. Avoimen yhteiskunnan ja vapaan maailman selviytymisen näkökulmasta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin perata asiat läpikotaisin.

Yhdysvalloissa kansaa valmisteltiin jo presidentinvaalin alla salaliitoille luomalla päättömiä teorioita hyväksikäyttöringeistä newyorkilaisessa pizzeriassa. Tarina on johtanut jopa väkivallantekoihin. Vastaavia yritelmiä nähtiin myös Suomessa, mutta heikommalla menestyksellä. Jokaisessa maassa tietty osa väestöstä on valmis uskomaan tilanteessa kuin tilanteessa irrationaalisiin salaliittoihin. Kaikupohjaa konspiraatioille syntyy kuitenkin osittain siitä, ettei monia todellisiakaan korruptiivisia rakenteita ei ole paljastettu.

Presidentinvaalin alla nähtiin erikoinen episodi, jossa valtiovarainministeri Mika Lintilän serkkua, arvostettua poliisi Kari Lintilää estettiin jatkamasta töitään. Hän oli alkanut penkoa vuosia vanhaa paritustutkintaa, jossa Sauli Niinistön entinen kampanjapäällikkö Harri Jaskari asetettiin suurimpaan julkisuuden valokeilaan. Myöhemmin asiaa käsiteltiin oikeudessa ja jostain syystä todistajaksi rahdattiin myös sittemmin puhemieheksi vastoin normaaleja parlamentaarisia käytänteitä noussut entinen pääministeri Matti Vanhanen.

Bill Clintonilla – kuten myös Donald Trumpilla – puolestaan oli omat suhteensa nuoria, syrjäytyneitä naisia hierojikseen rekrytoineeseen Jeffrey Epsteiniin. Tämä ei tarkoita kummankaan syyllistyneen rikokseen, mutta Epsteinille annettu erityiskohtelu ja Trumpin hallinnon työministeri Alexander Acostan rooli prosessissa, jota voi hyvällä syyllä kutsua asian villaisella painamiseksi on herättänyt kummastusta. Selityksen mukaan Epstein ”kuului tiedustelulle”.

Entinen NSA:n agentti, analyyttikko John Schindler kysyikin artikkelissaan: kenen tiedustelulle. Hän muistuttaa Venäjän ja – demokraattisuudestaan huolimatta – Israelin käyttävän aktiivisesti rikollisryhmiä tiedustelutoimintansa tukena. ”Epsteinin aivoiksi” kutsuttu Ghislaine Maxwell toimi nuorten naisten rekrytoijana ja seurapiirikaunottarena omasi yhteyksiä moneen suuntaan. Asiaa koskevan haastattelun myötä tehtävänsä jättäneen Iso-Britannian prinssi Andrew’n kerrotaan edelleen pitävän yhteyttä Maxwelliin. Ghislaine on kyseenalainen pohatta jo toisessa sukupolvessa: tshekkoslovakialaissyntyinen Robert Maxwell tuli tunnetuksi erikoisena mediamogulina, jota brittitiedustelu epäili vahvasti Neuvostoliiton rahoittamaksi. Veneonnettomuudessa kuolleen Maxwellin viimeinen suuri kohu liittyi valtavaan eläkerahastopuhallukseen.

On epäilty Epsteinin pääelinkeinon perustuneen todellisuudessa pitkälti kiristykseen. Ghislaine Maxwellin – jonka on tarkoitus puhua FBI:lle lähiaikoina – uskotaan olevan äärimmäisen huolissaan verkostonsa repimisestä auki Virginia Robertsin nostaman kanteen myötä. Robertsin BBC:lle antama haastattelu on tarkoitus julkaista huomenna. Paljon mukavampaa ei ole prinssi Andrew’lla, jonka kuninkaalliseksikin poikkeuksellisen ylellinen elämäntyyli on herättänyt kysymyksiä valtiollisen aseman hyväksikäytöstä yksityisbisneksiin.

Jos tapaukset jotain opettavat, olkoon se avoimuuden ja suhteellisuudentajun säilyttämisen tärkeys. Rikolliset ja heidän tavallaan ajattelevat ihmiset pyrkivät sitomaan verkostoihinsa mahdollisimman suuren määrän vaikutusvaltaisia yksilöitä jopa heidän tietämättään. Poispäin katsomisen houkutus on ollut monelle suuri ja sen syyt yksilöpsykologian kannalta ymmärrettävät – vaikkakaan eivät moraalisesti hyväksyttävät. Samalla on muistettava, että varsin todennäköisesti vaikutusvaltaisista henkilöistä jotkut ovat olleet toiminnasta tietoisia ja jopa osallistuneet siihen.

Siksi on tärkeää identifioida verkostojen solmukohdat, joissa ”piru piilee” todennäköisimmin ja tutkia asiat mahdollisimman syvällisesti. Ja kuten suuronnettomuuksien jälkeen, lopuksi on kysyttävä: missä valvonta petti, mikä meni pieleen, missä on järjestelmäongelma ja mihin jäi yksilön moraalinen vastuu? Toisin sanoen: häädetään torakat takapihoilta.

Tekstiin lisätty linkki ja korjattu oikeinkirjoitusta.

PekkaVirkki1

Toimittaja, yrittäjä, kansainvälisten suhteiden maisteriopiskelija. Ruumis Virossa, sydän kaikkien vapaiden ihmisten puolella. Vanhemmat tekstit: http://pekkavirkki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu