Presidentti Niinistön viesti itsemurhan tehneiden yrittäjien omaisille.

Presidentti Sauli Niinistö totesi 17.11.2015 ”Jos ei kykene elämään riskin kanssa, on turha ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyskoulutus on tärkeää, mutta se on turhaa, jos perusasia, riskinottokyky puuttuu”. S. Niinistön sanat loukkasivat todella syvästi 90-luvun pankkikriisin uhreja ja kaikkien itsemurhan tehneiden yrittäjien omaisia.

Ei tarvitse olla presidentti, kun ymmärtää sen, ettei ole mahdollista, että kymmenettuhannet yrittäjät yhtä aikaa olisivat epäonnistuneet yritystoiminnassaan 90-luvulla. He, jotka epäonnistuivat työssään olivat Holkerin ja Ahon hallitukset sekä Presidentti Koivisto. Heidän epäonnistumisen, ja myöhemmin heidän osaamattomuutensa valtionhoidossa tuhosi kymmeniä tuhansia yrityksiä ja yrittäjiä. He aiheuttivat velallisten itsemurhia, kärsimystä, syrjäytimistä ja hyvinvointivaltion alasajon. Eli, ei ollut, eikä tänäkään päivä ole, kyse yrittäjän riskinottokyvystä vaan ”maariskistä”, eli Suomen lakien toimitattomuudesta ja oikeuslaitoksen puolueellisuudesta.

Presidentti Niinistö, kukaan 90-luvun yrittäjistä ei voinut aavistaa, että Suomi ei ole oikeusvaltio, kukaan heistä ei voinut ennakkoon arvata, että Presidentti Koivisto vie koollekutsumassaan konklaavissa 6.5.1992 velallisilta oikeussuojan, velallisten vahingoksi ja pankkien hyväksi.

Minä sanon: ”Jos ei kykene presidenttinä ymmärtämään kansaa, on turha ryhtyä presidentiksi. Poliittinen kokemus on tärkeätä, mutta se on turhaa, jos perusasia, kansan ja yritystoiminnan ymmärtäminen puuttuu.”

Niinistö myönsi CNN:n haastattelussa keväällä 2013 ”Laman uhreja kohdeltiin epäreilusti”, kuva 1. Kun se on kerran näinkin korkealla taholla todettu, niin miksi sitä epäreiluutta ei ole tutkittu?

Käytän jälleen kerran esimerkkinä, epäoikeudenmukaisuuden seurauksista, omia ja läheisteni kokemuksia, niin kuin asiat oikeasti tapahtuivat. Näin tapahtui tuhansille yrittäjille, ja tapahtuu vielä tänkin päivänä.

90-luvun pankkikriisi vei minulta ennenaikaisesti äidin ja kaksi veljeä, joista toinen teki itsemurhan.

Äitimme Lilian, Lilli, kuoli 1997, 71v, viisi vuotta konkurssin jälkeen, toivottomuuteen. Se söi äitini hengiltä, sillä hän ei voinut tehdä mitään, kun hänen kuudelta lapseltaan ja kolmeltatoista lapsenlapselta vietiin kodit ja omaisuus. Kuuntelin vähän aikaa sitten äitini puhelinvastaaja viestin minulle 90-luvulta, kuinka hän itkukurkussa kertoo ulosottomiesten käyneen hänen kotonaan kiinteistövälittäjien kanssa arvioimassa kotitaloamme, jossa äitini asui. Maatilamme päärakennus, jonka tiluksille Katinkullan rakensimme.

Veljeni Eero, kuoli 2001, 47v kahdeksan vuotta konkurssin jälkeen. Eero oli yrittänyt hakea velkasaneerausta kahdeksan vuotta. Ei saanut, koska yrityksemme ryöstäneet SKOP:n pankkiirit estivät sen aina Kajaanin käräjäoikeudessa. Hän pääsi vihdoinkin tammikuussa 2001 velkasaneeraukseen. Sai yhtenä maanantaina myönteisen päätöksen, mutta se tuli vuosia liian myöhään, sillä kahden päivän kuluttua keskiviikkona hänen terveytensä petti kahdeksan taisteluvuoden uuvuttamana ja hän kuoli kotonaan. Kaksi pientä poikaa jäi ilman rakastamaansa isää ja vaimo menetti rakkaan puolisonsa.

Veljeni Veijo, 61v, teki itsemurhan lääkkeillä 2013. Edellisenä iltana hän oli ollut käymässä ystävänsä luona ajamallaan taksiautolla. Oli lähtenyt ystävänsä luolta ja jättänyt autonsa ystävänsä pihaan. Oli todennut lähtiessään: ”Minun ajoni on ajettu”. Sen jälkeen hän meni kotiinsa ja oli ottanut lääkkeitä. Seuravana aamuna hänet löydettiin kuolleena. Kuolinsyyksi merkittiin ”Myrkytystila”. Sanaa itsemurha ei kuolintodistuksessa ole. Se on jätetty joko tarkoituksella tai hienotunteisuus syistä merkitsemättä. Näin kuolintodistukset ovat väärennettyjä, joten kukaan ei tiedä todellista itsemurhien määrää. Veljeni Veijo, oli 90-luvun pankkikriisin itsemurhauhri 21-vuotta konkurssin jälkeen. Samoin vielä tänäkin päivänä 90-luvun pankkikriisin uhrit tekevät joko suoranaisia itsemurhia tai yrittävät tappaa itsensä alkoholilla. Veljelleni oli raskasta kestää ne 21-vuotta konkurssin jälkeen kotiseudullamme Sotkamossa taksinkuljettajana. Kymmeniä kertoja, niiden vuosien aikana, hän minulle soitti ja kertoi sen ja sen kunnan poliitikon, virkamiehen tai Katinkullan asukkaan lähettäneen minulle terveisiä. Hän kertoi, kuinka jokainen heistä valitteli kohtaloamme, taputti olalle, mutta kukaan heistä ei kysynyt, että miten voisin auttaa? Kaksi lasta ja lapsenlapset jäivät suremaan rakastettua isää ja isoisää.

Viesti lähesilleni: Älkää koskaan hävetkö Veijon itsemurhaa, sillä siinä ei ole mitään hävettävää. Hän kesti 21-vuotta epäoikeudenmukaisuuden suoraselkäisesti, hoitaen työnsä ja asiansa moitteetta. Hän on yksi Suomen Lamasankareista ja kunnioitettavan elämäntyön tehnyt, rehellinen ja isänmaallinen suomalainen. Hävettävää on vain Suomen valtion johdolla, virkamiehillä, tuomareilla ja pankkireilla. Veijo jää Sotkamon, Kainuun ja Suomen historiaan henkilönä, joka yhtenä meistä, mahdollisti toimeentulon ja turvatun tulevaisuuden sadoille sotkamolaisille perheille.

Minä itse, olen kuin ihmeen kaupalla vielä hengissä, sitä ystäväni ihmettelevät. Tuskin minulla on ollut yhtäkään kuukautta näiden 23-vuoden aikana, Katinkullan konkurssin jälkeen, ettei minulla olisi ollut itsemurha mielessäni. Olen kuitenkin sinnitellyt läheisteni vuoksi, olen sinnitellyt, että täällä blogeissani voin teille kertoa velallisten kärsimyksistä ja hädästä – epäoikeudenmukaisuuden vaikutuksista koko yhteiskunnan vakauteen ja hyvinvointiin. En minä, eikä kukaan veljistäni, lähtenyt hakemaan ”omankäden oikeutta”, siitä meidät tuhonneet ihmiset saavat olla kiitollisia. Minun hautaani ei tule Sotkamoon, ei edes Suomeen.

90-luvun pankkikriisin uhrien henkiä ei pelasteta terapialla tai lääkkeillä, ainut lääke on oikeudenmukaisuus!

Näin siis Sotkamon kunta ja Suomen valtio kohtelee yhteiskunnan rakentajia. Katinkulta työllistää Sotkamossa tänä päivänä, ja on työllistänyt viimeiset 26-vuotta, noin 500 henkeä, joka on 18%:a koko kunnan työpaikkojen määrästä, Katso kuva 3. Luomani Katinkulta, ja yhdessä Seppo Juurikon ja viiden veljeni perustama yritys on tuonut palkkaverotuloja noin 50miljoonaa euroa, kiinteistöveroa Katinkulta on maksanut 5miljoona euroa, arvonlisä- ja muita veroja karkeasti arvioiden 200miljoonaa euroa. Montako veroeuroa Te, Presidentti Niinistö, olette valtion kirstuun kantanut?

 

Mistä tässä on kyse? 

Ensin yrityksemme Katinkulta lukuina konkurssihetkellä lokakuussa 1992.

Kokonaisinvestointi 78miljoonaa euroa, josta velkaa 44mijoona euroa ja omapääoma + tulorahoitus 34miljoona euroa. Omaisuuden käypäarvo 120miljoonaa euroa, jonka SKOP siirsi itselleen 31mijoonalla eurolla. Meiltä vietiin yritys ja omaisuus,  jätettiin miljoonien velat maksettavaksi.

Valtion Vakuusrahasto myi Katinkullan Jaakko Pöyrylle 16 miljoonalla eurolla vuonna 1998, kun omaisuusmassan käypä arvo oli myyntihetkellä 120 miljoonaa euroa. Luomani ”Katinkulta konseptin” idealle rakennettu Holiday Club:n perustajat saivat yrityksemme omaisuuden 87%:n alennuksella käyvästä arvosta. Veronmaksajat hävisivät kaupassa 104miljoonaa euroa. Te, Herra Tasavallan Presidentti Niinistö, valvoitte silloin, myyntihetkellä 1998, valtiovarainministerin ominaisuudessa Valtion Vakuusrahaston toimintaa, joka omaisuutemme alihintaan myi edelleen toisille. Holiday Club on omistettu Luxemburgin veroparatiisista ja sen toimitusjohtajan tulot viime vuonna, 2014, olivat 1.388.911€, katso kuva 4. Eli Katinkulta oli kaikkea muuta kuin kannattamaton yritys, ja luomani ”Katinkulta konsepti” on tuottavin matkailualan liikeidea.

Media kauhistelee muun maailman hirveyksiä, mutta kotimaan kärisimykset unohdetaan.

90-luvun pankkikriisin Lamaveteraanit järjestävät kynttiläkulkueen Helsingissä 6.12.2015 kello 12.00. Itsemurhan tehneiden yrittäjien muistolle. Siellä toivoisin näkeväni myös valtion johdon, presidentti mukaan luettuna. Toivon myös, että nykyiset yrittäjät antaisivat hetken kiireisestä ajastaan ja kunnioittaisivat Suomen yrittäjäsukupolvea, joka laittomasti tuhottiin. Tilaisuus on tärkeä myös itsemurhan tehneiden yrittäjien omaisten kannalta, että he vihdoinkin saisivat rauhan ja ymmärtäisivät, että  läheisen ennenaikaisen kuoleman aiheutti ulkopuoliset, ja yrittäjä ei epäonnistunut työssään yrittäjänä.

0
PeliSuomi
Sitoutumaton

email: pelisuomi@gmail.com
Nyt on ajateltava toisia, sillä heitä on enemmän -Minä olen vain Yksi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu