Suomessa otetaan askelia kohti terrorismia, kotikutoista sellaista.
Ääri-islamilaisuuden nousulle on eri syitä, joista minä katson merkittäviksi arabimaiden nuorten miesten syrjäytymisen, jonka aiheutti työttömyys, eri arvoisuus, köyhyys ja epäoikeudenmukaisuus. Ne nuoret alkoivat olla vaara omien maiden rikkaalle eliitille, joten heille täytyi antaa ulkopuolinen vihollinen. Ainut vaihtoehto oli aivopestä heidät uskonnon voimalla eriuskoisia vastaan, jolloin nuorille oli osoitettu ulkoinen vihollinen. Käyttäen hyväksi vielä kehittyneitä lääkeaineita nuorten aivotoiminnan ja ajattelun rikkomiseen. Mistä tiedämme, ettei potenssilääkkeitä käytty lisäravinteena vaikkapa uudenvuoden aattona tarjottavassa ruoassa ja juomassa tunnetuin seurauksin? Rikas eliitti hoiti rahoituksen ja ohjasi nuortenmiesten aivopesua ja koulutusta, joka keskittyi vihan lietsomiseen ja suvaitsemattomuuteen. Se oli tapa, jolla vallassa olijat ja heidän lakeijansa pyrki turvaamaan oman asemansa, hyvinvointinsa ja turvallisuutensa.
Niin arabinuoret, kuin kaiken maailman nuoriso, haluaa kuulua johonkin ryhmään ja olla sen osa edes työpaikan kautta. Ulkopuolisuuden tunne ja vähäinen taloudellinen mahdollisuus itsenäiseen elämään työttömänä ajaa energiset nuoret hakeutumaan mihin tahansa ryhmään, joka antaa heille aktiivisuutta ja elämään sisältöä. Helpointa on liittyä sellaiseen ryhmään, joka viljelee vihaa, sillä viha yhdistää vielä tehokkaammin kuin rakkaus, joka mielletään useimmiten kahden ihmisen keskinäiseksi tunteeksi. Vaarana on nyt Suomessa se, että näiden nuorten elämä kääntyy samaan suuntaan, jos töitä ei löydy, kieltä ei opi ja syrjäytetään rasismilla yhteiskunnan ulkopuolelle.
Suomella on vielä hetki aikaa valita tiensä: rauha vai terrori, itsenäisyys vai alusmaa?
Nämä samat merkit ovat nyt nähtävissä Suomessa, jossa rasismin avoimuus ruokkii lisää rasismia ja antaa mahdollisuuden, rikoksiin ja väkivaltaan taipuville ryhmille, kasvattaa jäsenmääräänsä. Poliittisten päättäjien kohdistamat leikkaukset köyhimpiin perheisiin, ja vähän ansaitseviin palkkatyötä tekeviin, ruokkii entisestään tätä vaarallista kehitystä. 90-luvun pankkikriisin aikaan Suomessa kyti todellinen vaara ajautua hallitsemattomaan väkivaltaan. Silloin ei ollut vielä SOME:a, joka olisi lietsonut sen piilevän väkivallan liekkeihin, mutta nyt se on.
Terrorismi ja kaikki väkivaltaan perustuvat aatesuunnat historian aikana ovat saaneet alkunsa ensin pienistä sanallisista riidoista, jonka jälkeen tulevat ”polttopullot” ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuvat väkivalan teot. Alkaa katupartioinnin aika, joiden näkyvyydellä pyritään lisäämään pelkoa kansalaisissa. Se kansalaisten kokema pelko antaa oikeutuksen ensin pienelle terrorille, joka on se kylvetty siemen, jota vihalla edelleen kasvatetaan. Nämä kaikki merkit ovat jo nyt nähtävissä Suomessa.
Mihin nämä tulevat kotimaiset terroristit sitten tähtäävät?
Heillä ei ole mitään todellista päämäärää, ei uskonnollista, poliittista tai mitään muutakaan. He vain purkavat energiaansa jonnekin, mutta valitettavasti toisten liekassa. Heitä saatetaan ohjata muutamien anargiaa ihannoivien henkilöiden toimesta, heitä saatetaan rahoittaa ulkomailta. Heitä saattaa rahoittaa myös kotimaassa sellaiset tahot, jotka sekasorrosta hyötyvät, joko poliittisesti tai taloudellisesti. Heillä voi olla uskonnon luomia päämääriä ja henkilökohtaisen vallan tavoitteita. Ne, jotka tällaisessa ryhmässä toimivat, eivät ole Suomen patriootteja vaan ajavat toisten valtioiden etua. Näiden ryhmien kotimainen ja kansainvälinen verkostoituminen on Suomen ja Euroopan kannalta erittäin vaarallista.
Miksi vastaavia ryhmiä ei rahoiteta, eikä luoda oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi?
Miksi nämä nuoret miehet eivät ole alkaneet puolustamaan omia etujaan, köyhiä, vähävaraisia eläkeläisiä, varattomia lapsiperheitä, kotiväkivaltaa kokevia naisia, homoja, oikeusmurhan uhreja, 90-luvun pankkikriisissä ryöstettyjä tai katuväkivaltaa vastaan?
Syy siihen, että em. ryhmiä hyvin harva alkaa puolustamaan ja heidän etuja ajamaan on se, että ne asiat vaatisivat perehtymistä ja myötätuntoa. Nämä ongelmat on vaikeampi nähdä ja todeta, kuin ihmisen ihonväri tai toinen kansalaisuus. Hyvinvointia jarruttaviin ongelmiin puuttuminen vaatii koulutusta, ammattitaitoa, yhteiskunnan arvojen, poliittisen päätöksenteon ja itsenäisyyden peruspilareiden tuntemusta. Tiedostaakseen nämä yhteiskunnan ongelmat täytyy lukea edes sanomalehdistä ja internetistä muitakin uutisia, kuin pakolaisista ja terrorismista kertovia otsikoita. Hyvin arvojen puolustaminen vaati muutakin, kuin lihasvoimaa ja kättä pitempää, se vaatii aivoja ja ajattelua.
Venäjä ja Isis
Nyt on hyvin voitu nähdä, että kuinka terroriteot tukevat myös Venäjän politiikkaa, valtapyrkimyksiä Euroopan sisällä ja ohjaavat mediaa pois Venäjän sisäisistä tapahtumista. Tiistain Brysselin terrori-iskut ohittivat maailman mediassa tämän, joka olisi muuten olisi noussut kansainvälisessä keskustelussa pääaiheeksi: ”Venäläinen oikeusistuin tuomitsi tiistaina ukrainalaisen lentäjän Nadija Savtšenkon 22-vuodeksi vankeuteen.”
Yhteiskunnan ulkopuolelle astuneet ja rasismin omaksuneet suomalaiset nuoret miehet tarvitsevat aivan samalla tavalla uudelleen kotoutusta, kuin maahanmuuttaja nuoret. Jos tämän unohdamme, niin tulevaisuus on synkkä, kun toisia suvaitsemattomat ryhmät kohtaavat.
Rakkaudestahan kaikki tehdään. Vihataan sitä, mikä on ristiriidassa sen kanssa tai uhkaa sitä, mitä rakastaa. Ne on ne toiset, jotka vihaavat. Viha on hirviöiden ominaisuus, ”me” emme koskaan ole hirviöitä. Tarinassamme ”me” olemme aina niitä hyviä, tekemässä hyviä tekoja pahoille ihmisille.
Terroristi ajattelee aivan varmasti tekevänsä oikein tuhotessaan vääräuskoisen.
Se ajatus tekee koko hommasta ainakin allekirjoittaneelle sellaisen tyynen olon – ei se ole henkilökohtaista. On vain olemassa tarina, jossa ”me” edustamme kaikkea pahaa. Olemme pahoja, rappeutuneita ja heikkoja.
”Meidän” valintamme on oikeastaan se, ruokimmeko sitä mielikuvaa vai emme ja sen jälkeen miten sen teemme.
Minusta mateleminen ja miellyttäminen on tyhjänpäiväistä; Et voi miellyttää ihmistä, joka ajattelee, ettei sinussa ole mitään hyvää – voit vain lakata olemasta. Sen sijaan hän saattaa kunnioittaa sinua jos saat hänet uskomaan, että olet vaarallinen.
Me signaloimme pelkkää heikkoutta. Omassa mielessämme olemme vahvoja, kun käännämme toisen posken, emmekä ”anna pelolle periksi” ja puhumme siitä, mitä kaikkea näiden ihmisten eteen pitäisi tehdä, etteivät he vihaisi meitä.
Mutta jos se ei ole henkilökohtaista, sillä ei ole oikeastaan mitään väliä, pitävätkö he meistä vai eivät.
”Yhteiskunnan ulkopuolelle astuneet ja rasismin omaksuneet suomalaiset nuoret miehet tarvitsevat aivan samalla tavalla uudelleen kotoutusta, kuin maahanmuuttaja nuoret. Jos tämän unohdamme, niin tulevaisuus on synkkä, kun toisia suvaitsemattomat ryhmät kohtaavat.”
Tämä on aivan totta, mutta ”kotouttamisesta” jauhetaan hirveästi siihen nähden, miten heikosti se keskimäärin onnistuu. Se vaan on niin, että osa jää aina ulos.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Pertti – ei voi muuta taas sanoa kuin että hyvää ajattelua… ja juuri samaa kuin itsellänikin.
Pääsit taas asoitten taakse ja uskalsit kertoa lopputuleman.
Mikä sinun sähköpostisoitteesi muuten on. Mulla olisi asiaa… petri.hirvimaki@gmail.com
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä ja analyyttisiä pohdintoja, Pertti Lindeman! Olen pitkälti samoilla linjoilla yhteiskuntakehityksen suhteen.
Tiivistin analyysini kehityksestä artikkeliin ”Brysselin terrori-iskujen syyt ja keinot terrorismin torjuntaan”.
http://petterihiienkoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/…
Kun puhutaan maailmankaupan rakenteista ja pelisäännöistä ja niiden muuttamisesta, puhutaan todella isoista asioista, joiden muuttaminen voi tuntua epärealistiselta. Lisäksi tämä kohtaa sen taloudellisen haasteen, jonka kanssa suomalainen yhteiskunta painii. Näiden vastakkaisilta näyttävien tavoitteiden yhteensovittaminen on kysymys, jota sietää miettiä. Miten voisimme olla globaaleihin haasteisiin rakentavia ratkaisuja tarjoava yhteiskunta, joka kykenee tarjoamaan kansalaisilleen mahdollisuuden mielekkäällä tavalla elättää itseään ja perhettään?
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa köyhyydellä ja syrjäytymisellä on ollut näkyvillä ainakin kaksiseurausta. Ensimmäiseksi vakavin eli radikalisoituminen, monella on vielävarmaan muistissa kuinka itsenäisyyspäivän anarkistisessa mellakassa heitettiin pyöräteline näyteikkunasta joitainvuosia sitten. Toinen seuraus on yleisempi, vahvoihin tunnetiloihin ja tyhjyyden tunteests kumpuava lamaantuminen josta seuraa mm, muistiongelmia, masennusta ja pahimmassatapauksessa työkyvyn menettäminen. Lamaantuinen on kaikille rankkaa, se on kuin joisi joka aamu pienen annoksen hermomyrkkyä (tiedän kokemuksesta).
Ilmoita asiaton viesti