Ennakkotieto tänään julkistettavista suomalaisista veroparatiisiyhtiöistä.

Tässä hiukan esimakua veroparatiiseissa olevasta suomalaisesta yhtiöstä ja niiden omistajista.

Olen kirjoittanut täällä jo neljä vuotta Katinkullan tapauksesta ja toivottavasti nyt tulee lisätietoja, että kenen hallussa ryöstetty omaisuutemme on?

Vuonna 1992 SKOP haki yhtiömme konkurssiin vastoin rahoitussopimuksiamme. Konkurssia valmisteltiin puolivuotta SKOP:n johtokunnassa, josta meillä on todisteena pankin johtokunnan pöytäkirjat. Yhtiömme tilintarkastaja KHT-Simpanen oli mukana konkurssisuunnittelussa seuraavasti.

Tilintarkastaja laati tilintarkastuskertomuksen syyskuussa 1991, jossa hän arvioi omaisuutemme olevan noin 600milj.mk:aa, joka riittää hyvin lainojen vakuudeksi, joita oli silloin noin 200milj.mk:aa. Kuva 1. KHT-Simpanen laati yhtiömme konkurssipesäluettelon vuotta myöhemmin ja pudotti omaisuutemme arvon 190milj.mk:aan.

Omaisuuden arvon lasku tehtiin tekaistuilla arvonalennuksilla, joille ei ollut mitään todellista perustetta. Tässä yksi esimerkki Kuva 2. KHT-Simpanen oli arvioinut yhden pienen osan omaisuudestamme 18.10.1992 olevan 31milj.mk:aa, mutta konkurssin jälkeen 25.11.1992 hän arvioi saman omaisuuden arvon vain 10milj.mk:n arvoiseksi, eli kuukaudessa pudotti ilman mitään todellista syytä 21milj.mk:aa eli 68%:a.

Konkurssi hetkellä lokakuussa 1992 omaisuutemme arvo oli 700milj.mk:aa, velat 265milj.mk:aa. Olimme onnistuneet rahoittamaan 465milj:n mk:n investoinnista tulorahoituksella sekä omalla pääomalla 200milj.mk:aa. Kuva 3, yhtiömme puhdas tulos oli rakentamisaikana jopa 12milj.mk:aa, eli kyse oli todella kannattavasta yrityksestä.

Omaisuutemme hävisi veroparatiiseihin.

SKOP osti järjestämässään panttihuutokaupassa koko 700milj.mk:n omaisuutemme 190milj.mk:lla omalle tytäryhtiölleen SKOP-Kiinteistö Oy:lle, josta se myytiin vuonna 1998 Jaakko Pöyryn yhtiölle alle 100milj.mk:lla., silloin omaisuutemme arvo oli kohonnut jo 800milj.mk:n rakennuskutannusten arvon nousun takia. Jaakko Pöyry perusti minun ideani ”Katinkulta konsepti” pohjalle Holiday Club Oy:n, jota alettiin hallinnoimaan veroparatiisista. Holiday Club:n rakennettiin ylös meiltä ryöstetyllä omaisuudella, eli Katinkullasta saadulla varallisuudella. Oikeusministeri Sauli Niinistö valmisteli lain , jolla Valtionvakuusrahaston valvonta siirrettiin Valtiovarainministeriölle. Sauli Niinistö siirtyi valtiovarainministeriksi ja hyväksyi ko. lain. Eli Katinkullan omaisuuden myynti hyväksyttiin Valtionvakuusrahastossa 1998 Sauli Niinistön ollessa valtiovarainministerinä.

Tässä taustatietoja omistajista, jotka ovat tehneet valtavaa tiliä omaisuudellamme veroparatiisien kautta. Lähde MTV-45 minuuttia.

"Viikkolomaosakeyhtiö Holiday Clubin suurimman omistajan yhteistyökumppani on operoinut Panaman veroparatiisin kautta. Asiasta kertoi illalla MTV3:n 45 minuuttia -ohjelma.

Kuusi suomalaista tunnettua liike-elämän toimijaa omistaa Holiday Clubia luxemburgilaisen yhtiön kautta. Ohjelmalle annetun tiedotteen mukaan he ovat Sampo-johtaja Kari Stadigh sekä Henrik, Carl-Gustav ja Georg Ehrnrooth. Lisäksi omistajina ovat Janne Larma ja Antti Mäkinen.

Luxemburgiin rekisteröidyn Mangaki SA:n omistusosuus lomaosakejätistä on yli 25 prosenttia.

Luxemburgia pidetään eurooppalaisena veroparatiisina, jossa sijoittajat voivat operoida julkisuudelta suojassa.

Mangakin perusti siellä vuonna 2007 suureen ruotsalaiseen SEB-pankkiin kuuluva LWM Holdings I Corp. Mangaki oli ensin vain "pöytälaatikossa", josta se pian siirtyi suomalaisten omistukseen. LWM:n edustajat hoitavat edelleen Mangakin hallintoa.

LWM Holdings I Corp puolestaan oli rekisteröity pari vuotta aikaisemmin varsin huonomaineiseen veroparatiisiin, Panamaan. Siellä perustamisessa avusti kaksi liukuhihnalta yrityksiä suoltavaa panamalaisyhtiötä.

"Ei tekemistä verotuksen kanssa"

Mangaki S.A:n johtaja Christophe Jasica kommentoi LWM:n järjestelyjä 45 minuuttia -ohjelmalle puhelimitse. Hän vakuutti, että firman perustaminen Panamaan ei liity verotukseen.

– Ei, sillä ei ole missään nimessä mitään tekemistä verotuksen kanssa. Tässä on kyse enemmänkin yleisestä käytännöstä.

Hänen mukaansa holding-yhtiön rekisteröiminen Panamaan oli vain tapa suojata asiakkaiden henkilöllisyyttä.

– Kaikki järjestelyt on tehty monella tapaa sen takia, että omat asiakkaamme voivat pysyä nimettöminä. Vuonna 2005 tämä järjestely oli hyvin tavanomainen.

Suomalaisomistajat vaitonaisia

Mangakin suomalaiset omistajat viestittävät asianajajansa välityksellä, että heillä itsellään ei ole ollut mitään tekemistä Panaman kanssa.

45 minuuttia pyysi omistajilta haastattelua. Ohjelma olisi halunnut kysyä muun muassa, millaisia hyötyjä suomalaiset sijoittajat saavat siitä, että he omistavat yhdessä suomalaista yhtiötä nimenomaan Luxemburgin kautta. Lisäksi heiltä pyydettiin kommenttia yhteistyökumppaninsa operointiin Panaman veroparatiisin kautta.

Haastattelua ei saatu. Asianajaja Robert Liljeström totesi toimitukselle, että asiassa ei ole omistajien puolelta kommentoitavaa eikä koko asian uutisoiminen ole kiinnostavaa.

Liljeström viestitti kuitenkin kirjallisesti, että Luxemburgin kautta sijoittaminen Suomeen on täysin luontevaa, koska henkilöillä on Luxemburgissa vanhastaan sijoitusyhtiöt.

– Kun yhtiöillä on Luxemburgissa tarvittavat pääomat ja sijoituksen hallinnoimiseen tarvittava ammattitaitoinen paikallinen organisaatio, on luonnollista, että Mangakin kotipaikaksi on valittu Luxemburg.

Lomaosakebisnes kannattaa hyvin

Holiday Club on sijoittajille tuottoisa bisnes. Viime tilikaudella konsernin liikevaihto oli 93,4 miljoonaa euroa ja voitto verojen reilut kahdeksan miljoonaa euroa.

Omistajille jaettiin osinkoa yhteensä 3,1 miljoonaa euroa.

Liikevaihto kasvoi edellisestä vuodesta lähes 40 prosenttia ja yritys ilmoittaa tavoittelevansa jatkuvaa kasvua."

Näin meidän yrittäjien omaisuus ryöstettiin ja siirrettiin veroparatiiseihin 90-luvun pankkikriisin aikaan. Ei vain Katinkullan omaisuus, vaan myös kymmenien tuhansien yrittäjien omaisuus sekä voitot sadoista tuhansista velallilta pilkkahintaan viedyistä kodeista ja muusta omaisuudesta. Yrittäjät ja muut velalliset pantiin vuosikymmeniä jatkuvaan velkavankeuteen. Meistä kukaan ei saanut edes puolueetonta ja riippumatonta oikeudenkäyntiä sillä Presidentti Koivisto oli konklaaviissaan ohjeistanut oikeusviranomaiset 6.5.1992 toimimaan pankkien hyväksi ja velallisten vahingoksi.

Esko Ahon hallitus, 1991-1995, otti 90-luvun pankkikriisin aikana valtiolle velkaa 50mijardia euroa, eli puolet tämän hetkisestä valtionvelan määrästä vuosina. Kukaan ei tiedä, että minne ne veromaksajien rahat katosivat, sillä Esko Aho sulki kaikki pankkitukipaperit 100-vuodeksi, eli vasta vuonna 2094 ne avautuvat veronmakajien arvioitavaksi. Samalla hän aihetti tämän pääomapaon veroparatiisehin sekä Suomen yrittäjien ja yritysten tuhon.

ps. suunnitellulla hallintarekisteri lailla pyritään saamaan piiloon näin hankittu omaisuus.