Ammattiyhdistystoiminta

Minua on pohdituttanut ammattiliittojen merkitys Suomessa, sillä perinteisesti on käsittääkseni ollut mielikuva siitä, että ammattiliitojen edunvalvonta kuuluu vain vasemmistolaisittain ajatteleville työläisille. En tiedä sitä, että ovatko muista lähtökohdista ja taustoista edunvalvontaa nykyään työelämässä, mutta se ei ole ainakaan saanut jalansijaa. Tämän vuoksi vastakkainasettelu erilaisissa neuvotteluissa on väistämätöntä, koska vasemmiston idea pohjautuu yleensä luokka-ajatteluun ja siinä voittamiseen, eikä yhteiseen toimintaan kaikkien eduksi, jotta hyvää olisi kaikille työntekoon osallistuville, olkoon se suorittamista, suunnittelua tai johtamista. Olen itse ollut jäsenenä parissa ammattiliitossa, vaikka en ole osallistunut aktiivisesti niiden toimintaan. Toisin on isäni ja isoisäni laita, joka oli taas aktiivinen ammattiyhdistysaktiivi. Isoisäni on kertonut elämästään ammattiyhdistyksen parissa näin:

”Kun Tyrnävän maatyöläiset taistelivat lyhyempää päivää (haastattelu Kansan Tahto 10.5.1975 lehdessä valokuvan kanssa) Tyrnävällä oli silloin ennen luokkasotaa vuonna 1916 maatyöläisen työpäivän pituus 16-17 tuntia. Tulin silloin etelästä joltakin reissulta kotipitäjääni ja aloin niille talojen palveluksessa oleville tytöille ja pojille selittämään, että perustetaan maatyöläiselle ammattiosasto. Ja se perustettiin ja me tehtiin lakko, jonka päätössopimukseen sitten sisältyi työpäivän pituus talvella 9 tuntia ja kesällä 10 tuntia. Se oli jossakin taloissa käytössä, mutta sitten tuli vainovuodet ja pitkä päivä palasi. Näin kertoo Aleksanteri Mattila, maatyömies, metsätyöläinen, uittojätkä, kivityömies ja rakennusmies. Hän muistelee vuosikymmenien taivaltaan. Eilen 9.5.1975 tuli hänelle 80 vuotta täyteen. Asuinpaikkana on ollut kolme vuotta Marttilan vanhainkoti nelostien varressa. Olin minä punakaartissa Oulussa. Ei sitä tappelua ollut kuin yhtenä yönä. Sitten maaliskuussa vangittiin ja vietiin Raattiin. Sain ensinälkään 12 vuoden pakkotyötuomion, mutta sitten ne pudotti sen kahden vuoden ehdonalaiseksi. Elokuun 13 päivänä pääsin jälleen vapaalle. Se ammattiosaston perustaminen Tyrnävälle oli tuomion raskain peruste. Sanottiin että en ollut muuta tehnyt kun yllyttänyt työmiehiä lakkoon. Jaakko muistelee, että ei hän Raatissa mennyt niin huonoon kuntoon kuin yleensä muut nälkää kärsineet. Hän teki erään toisen punavangin kanssa makasiinia ja komendantti lupasi käydä kaksi kertaa viikossa kylpemässä. Siihen lähelle saunaa isä toi Tyrnävältä ruokaa Lankilan rouvan luo ja Jaakko tovereineen sai syödä. Sitten hän pääsi vankileiristä ja meni taas töihin. Ehdonalaisessa oli ilmoittautumisvelvollisuus. Kun Perä-Pohjolaan lähdettiin savottaan piti hankkia kulkulupa.
– Sai luvan kuten muutkin tukkimetsiin lähtevät, mutta minulle se kirjoitettiin punaisella musteella. Siitä kai sitten tarkastajat tiesivät mitä se merkitsi. Yli 30 vuotta sitten sotien aikana Jaakko Aleksanteri Mattila oli pitkään maatalossa töissä.
– Ne möivät auksuunilla vanhoja työmiehiä työnantajille. Minä olin pidettyä tavaraa. Kun metsähallituksen mies olisi ottanut minut savottaan, huusi Oulu-yhtiön mies että pitempään se on Oulu-yhtiön töissä ollut. Mutta se huutokaupan pitäjä sanoi, että Mattila on myyty jo yhdelle isännälle. Sen katsoin minäkin parhaaksi. Talossa oli ruokaa ja sain hintaakin työstäni.
– Minoon nyt toista kertaa leskenä. Kolme poikaa on elossa. Yksi kuoli sodassa saamiinsa vammoihin. Nyt ei taho olla enää oikein terveyttä. Tuo veritulppa meni kolmesti sydämen seutuvilla. Sitten viime talvena sappi alkoi kiehua ja nosti älyttömän kuumeen. Siitä se kuitenkin korjaantunut. Ei se ole ruokahaluakaan enää oikein hyvä, mutta kun on äkänen mies, niin syö sitä. Ei ne ruuat sellaisia joihin ennen maalla tottui. Panevat tietenkin hyvyyttään niitä vihanneksia ja muita runsuja lihan sekaan. –AM”

Mitä tarkoitetaan Ammattiliittolla tai ammattijärjestö nimityksillä. Ammattiliitto on ammattityhdistysliikkeen puitteissa toimiva järjestö, joka pyrkii puolustamaan ja parantamaan työntekijöiden työehtoja. Niitä kutsutaan myös palkansaajajärjestöiksi. Ammattiliiton muodostavat yleensä saman ammattialan esimerkiksi sairaanhoitajat jne.  Ammattiliitto muodostuu työntekijöiden muodostamista ammattiosastoista tai -yhdistyksistä. Ammattiliitot neuvottelevat työehtosopimuksia työnantajapuolen kanssa.

Ensimmäiset modernit ammattiyhdistykset syntyivät Isossa-Britanniassa 1800-luvun alussa osin vanhojen kilta-ammattikuntien perinteisiin pohjautuen. Ammattiyhdistykset olivat usein työnantajien vastustamia ja jopa valtiovallan kieltämiä järjestöjä, ja niiden toiminnassa saattoi olla salaseuramaisia piirteitä.

Suomessa alkaneissa ammattiliitoissa tavoitteena eivät olleet lakot tai luokkatasitelu, vaan työntekijöiden tukeminen, neuvominen ja sivistäminen, toimiminen näiden vakuutusyhtiöinä työkyvyttömyyttä, sairautta ja työttömyyttä vastaan, työntekijöiden neuvominen parhaiden työehtojen saamiseksi jne. Myös moni työntekijöiden oloista huolestunut tehtailija perusti ensimmäisiä ammattiyhdistyksiä, kuten englantilainen sosialisti Robert Owen ja suomalainen Viktor Julius von Wright. 1800-luvun puolivälissä sosialistien rooli alkoi vahvistua ja sosialistien ja liberaalien yhteistyö väheni. Varsinainen murros alkoi 1880-luvulla, kun kirjanpainajat, maalarit, räätälit, pelti- ja vaskisepät, puusepät, muurarit ja suutarit ryhtyivät perustamaan omia yhdistyksiään.

Vuonna 1883 perustettiin Suomeen ensimmäiset työväenyhdistykset, ja tästä alkanutta vaihetta työväenliikkeessä kutsutaan wrightiläiseksi työväenliikkeeksi. Perustettuihin yhdistyksiin liittyi eritoten kaupunkien käsityöläisiä ja ammattityöntekijöitä. Lisäksi työnantajien kuuluminen yhdistyksiin oli hyvin yleistä. 1890-luvulla työväenliikkeessä pääsi jyrkempi suunta vallalle, kun sosialistiset aatteet alkoivat saada ammattiyhdistyksiä yhä laajemmin haltuunsa. Suomessa työväenliike julistautui sosialistiseksi vuonna 1899, jolloin sen nuorsuomalaiset johtajat erosivat. Liikkeen tavoitteiden joukossa kuitenkin säilyi liberaalien vaatimuksia, kuten yleinen ja yhtäläinen äänioikeus sekä yhdistymis-, kokoontumis-, lausunto- ja painovapaus.

Arvo Tuominen ”Sirpin ja vasaran tie” (Tammi 1956), josta lainaus sivulta 139: ”Ammattiliittoperiaatetta eli järjestäytymistä ammateittain pidettiin kaiken taantumuksellisuuden ja pahan alkuna ja juurena. Se tahdottiin leimata joksikin keskiaikaisen ammattikuntalaitoksen jänteeksi tai taantumuksellisen sosialidemokratian ilmentymäksi. Teollisuusliittolinjan mukaan oli järjestyttävä teollisuudenhaaroittain. Meille työnnettiin Lumivuokon ja Kuusisen kirjoittama luntta tästä uudesta linjasta, ja meidän piti hyväksyttää se tässä kongressissa. Koetin hyvin perusteellisesti tutustua siihen, mutta en todellakaan käsittänyt, mistä siinä oikeastaan oli kysymys ja mikä siinä oli sitä vallankumouksellista, enkä vielä tänä päivänäkään, vaikka siitä on kulunut jo 37 vuotta – se oli niin sekava. Muistan hyvin, kun puheenjohtajana väellä ja voimalla ajoin lävitse tämän ’historiallisen’ päätöksen, kuinka vanhat ammattiyhdistysmiehet toinen toisensa jälkeen nousivat ja sanoivat, että he eivät käsitä, mitä tämä oikein on, mutta pelkäävät, että tässä on jotain vierasta – voi olla hyväkin, mutta kun emme käsitä, niin vastustamme. Kukaan meistä ei kuitenkaan kyennyt, kuten näkyy pöytäkirjastakin, järjellisesti selittämään, mitä tämä ’uusi’ oikeastaan sisällään piti. Tällä samalla teollisuusliittoperiaatteella operoitiin sitten myöhemmin useimmissa ammattiliittojen edustajakokouksissa, joita pidettiin lähivuosina… Kuusisella ja hänen esikunnallaan ei koko asiassa näyttänyt olevan kuin yksi ainoa johtotähti: kaikki vanha oli tehtävä epäilyttäväksi ja lyötävä hajalle. Tämä kuusislaisten ensimmäinen rynnistys ammattiyhdistysrintamalla oli onnistunut sataprosenttisesti. P. Hauli – siis Lumivuokko – riemuitsi että Suomen ammatillisessa liikkeessä oli raivattu tie uudelle suuntaukselle; muiden liittojen oli nyt kuljettava tätä selvästi viitoitettua tietä. Selvästi viitoitettua siinä kuitenkin oli vain se, että liiton johtopaikat miehitettiin Kuusisen falangin miehillä. Silloin minustakin tuli liittotoimikunnan jäsen ja, mikä vieläkin tärkeämpää seuraavien kuukausien toimintaa ajatellen, Puutyöväen liiton edustaja Ammattijärjestön valtuustoon. Kun kenraaliharjoitus oli mennyt näin hyvin, aloimme rohkein mielin valmistautua pääkaappaukseen: itse pääelimen, Suomen Ammattijärjestön valtaukseen… Varmoja ja horjuvia edustajia kutsuttiin päivää paria ennen kokouksen alkamista Helsinkiin, missä heidät sitten muokattiin ja valmennettiin. Tulos olikin hämmästyttävän hyvä.”

Opinnäytetyöt:

Elina Seppänen ”JULKIS- JA YKSITYISALOJEN TOIMIHENKILÖLIITTO – KYSELY OPISKELIJAJÄSENILLE” (Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, Opinnäytetyö 2011)
https://core.ac.uk/download/38024466.pdf

Kirjallisuutta ja lähteitä:

Arvo Tuominen ”Sirpin ja vasaran tie” (Tammi 1956)
Wikipedia