Avustyöntekemisestä havaintoja

Lastenkodeissa vierailuja Venäjällä

Tämän matkakertomuksen tarkoituksena on innostaa ja kannustaa lähtemään omatoimiseen auttamistyöhön voimavarojensa mukaan, jos on vaikka huolissaan siitä ettei apu mene muiden avustusjärjestöjen kautta riittävästi perille. Kaiken tämän tein omakustanteisesti, kunnes perustin yhdistyksen, jota juuri kukaan ei tukenut, minkä vuoksi se lakkautettiin, kun sillä ei ollut resursseja avustustyön tekemiseen, kuluja vain. Huomasin tätä tehdessäni, että monet ihmiset olivat kateellisia, että tämän avulla voisin saada jotakin etuja itselleni, vaikka tuhlasin kaikki säästöni tähän ja niiden loputtua piti tämäkin toisten auttaminen lopettaa, mutta ihanat muistot siitä jäi, kuten tekstistä voit sen todeta..





Sain sydämelleni vuonna 2001 ottaa selville äitini Volotisten suvun juurista. Volotisen suku on ortodoksinen suku. Suvusta en juuri tiennyt muuta kuin, että äitini puolelta isovanhempani ja isäni suvusta joitakin setiä ja serkkuja. Tämän sukuselvitystyön ja Volotisten sukuseuran avulla olen saanut selville Venäjällä karjalassa asuvat kaukaiset sukulaiset. Otin Meeriin os. Volotiseen (on jo kuollut) Venäjän Karjalan Lahdenpohjaan yhteyttä ja he pyysivät käymään. Kävin siellä ja sitä kautta minulle aukeni ovia paikallisiin lastenkoteihin ja seurakuntiin. Meeri Volotisen isä oli muuttanut n. 1920-luvulla Ilomantsin Möhköstä Venäjän Karjalan Aunukseen ja myöhemmin Alavoisiin paremman tulevaisuuden toivossa. Perheen vanhemmat joutuivat vaikeuksiin 1938 puhdistuksissa. Perheen lapset joutuivat lastenkoteihin 1930-luvun lopussa, mutta siitä huolimatta Meeri valmistui Petroskoin yliopistosta opettajaksi ja sai opettajan paikan Lahdenpohjasta. 


Ensin olin mukana Vesa Tuppuraisen Mannalähetys yhdistyksen avustustyössä jonkin aikaa mukana, ja josta siirryin aloittamaan omaia vierailujani vuonna 2002, Vesa Tuppurainen on kuollut.

 

Leskolovon matkat


Vesa Tuppuraisen ryhmän mukana kävin Leskolovon matkoilla. Muistan tapauksen Leskolovosta, jossa olimme tulkkina toimivan Lempin perheen vieraana. Jakaannuimme erilaisiin ryhmiin viedäksemme humanitaarista apua mökkialeen asukkaille. Menin Lempi tulkin kanssa erääseen asuntoon, jossa oli mummo, äiti ja vammautunut poika. Poika oli vammautunut pahoinpitelyn seurauksena ja mummo kuuli hyvin huonosti, että hänelle piti huutaa, jos sittenkään kuuli mitään. Alkumuodollisuuksien jälkeen tulkki sanoi, että minun pitäisi kertoa Raamatusta jotakin. Minulle tuli mieleen Paavalin Filippiläiskirjeen teema iloitkaa aina olosuhteista huolimatta. Tämän jälkeen kysyi haluaisiko joku, että rukoilen heidän puolestaan. He tekivät kovasti ristinmerkkejä, jonka jälkeen suostuivat ja mummo lopuksi ilmoitti saaneensa kuulon, koska Jeesus oli kuullut rukoukset ja mummo otti vastaan parantumisen. 

Aunuksen ja Petroskoin matka joulun välipäivinä 1999


Turkulaisen Kai Parikan johtamalla matkalla Aunukseen ja Petroskoihin sain olla mukana. Matkalla oli autonkuljettajana Vesa Tuppurainen ja evankelista Pekka Katajisto kertomassa hyviä uutisia (Vesa ja Pekka ovat jo kuolleet).


Turkulainen Kai Parikka oli saanut sydämelleen käydä Venäjän Karjalassa Aunuksessa ja Petroskoissa ja hän keräsi ryhmän mukaansa ja auton autonkuljettajineen. Hän oli etukäteen valmistellut matkan kohteet ja ohjelman. Tampereelta Vapaaseurakunnan evankelista Pekka Katajisto tuli raja-asemalta mukaan. Menimme Aunukseen Schlissellburgin kautta, jossa asuu autokuljettajalle tuttuja, jonka jälkeen ajoimme Aunukseen. Aunuksessa paikallisessa musiikkikoulussa oli evankelioiva kokous. Aunuksesta jatkoimme matkaa Petroskoihin, jossa oli osallistuimme paikallisen Helluntaiseurakunnan kokoukseen. 


Kerroin Pekka katajistolle Lahdenpohjan vierailuistani. Pekka halusi tulla mukaan, vaikka hänellä oli itsellään ollut yhdistys Finmission, jonka kautta hänellä oli ollut todella laaja työ Venäjällä. Pekka Katajisto oli aiemmin yhdessä Ajankohtaisen kakkosen (Mokko) kanssa tehnyt koskettavan TV -dokumentin Viipurin seudun lastenkotien kurjuudesta (1993), joka sai aikaan pienen kohun aikaan ympäri Eurooppaa. Kerran vierailimme Pekan Tamperelaisen ystävän autolla Aunuksessa, jonne ajoimme sankassa lumipyryssä, minkä vuoksi olimme aikalailla myöhässä aikataulusta. Pekka Katajisto on kuollut jo.

 

Aunuksen matka


Aunuksen Luterilaisen  kirkon kirkkoherra oli jo nukkumassa kun saavuimme perille. Pekan vaimon piti kiivetä aidan yli ja koputtaa kirkkoherran asunnon ikkunaa. Meidät majoitettiin Aunuksen kirkon yläkerran vierastiloihin, jossa on sauna. Pekka oli sopinut vierailun Syvärin luostarissa toimivaan mielisairaalaan, jossa Pekka ja hänen sanomansa otettiin hyvin vastaan ja henkilökunta kysyi koska Pekka tulee seuraavan kerran, mutta Pekka kuoli yllättäen 55 vuoden ikäisenä. 


Kerran Pekan kanssa tulimme Lahdenpohjasta ja pysähdyimme Sortavalan torille, jossa kävimme. Pekka sai sydämelleen jakaa Jeesuksesta kertovia vihkosia. Niitä jakaessamme eräs mies tarttui Pekkaa kädestä ja halusi tietää mitä nämä vihkoset pitivät sisällään. Pekka kertoi Jeesuksesta ja hänen tekemästään työstä meidän syntiemme sovittamiseksi. Väkeä rupesi kertymään Pekan ja kyselijän ympärille aikalailla, niin lopuksi Pekka kysyi, että saisiko hän rukoilla miehen puolesta, johon sai myöntävän vastauksen. Rukoilun jälkeen mies kertoi kuinka hän oli ollut matkalla ostamaan viinapulloa, mutta nyt hän ei tarvinnutkaan sitä, koska oli kokenut Jeesuksen antaman avun elämäänsä. Tällaisia tapauksia sattui paljon Pekan kohdalle yhdessä matkatessamme. Pekan kanssa tekemillämme matkoilla Pekka kertoi monista ihmeistä joita hän oli itse kokenut, kuten miten hän oli päässyt irti vankilakierteestä. Pekka kertoi kuinka oli jälleen kerran päässyt vankilasta ja luvannut ettei palaisi sinne enää, eikä ryhdy päihteitä käyttämään, mutta päihteiden käyttö alkoi heti. Selvittyään syntymäpäivien aikoihin päihtymyksestään, niin hänelle oli tullut mieleen asiat joita olivat puhuneet vankilassa vierailleet seurakuntien ryhmiä puhumassa Jeesuksesta ja hänen tuomastaan tulevaisuudesta ja toivosta, niin hän tiesi missä saarnaaja asui ja niin hän kävi kysymässä onko tämä totta mitä ovat puhuneet. Pekka päätti uskoa ja luottaa kuulemaansa ilosanomaan ja saarnaaja julisti Pekan synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saarnaaja muistutti Pekkaa, että jos tulee uskon elämässä vaikeuksia jne., niin silloin tulee ryhtyä kiittämään Jeesuksen verestä. Tällainen koettelemus olikin tullut heti, kun hän kuuli linja-autossa äänen, joka oli kehottanut jäämään seuraavalla pysäkillä pois ja hyppäämään veteen hukuttautuakseen, mutta Pekka muisti saarnaajan sanat ja ryhtyi kiittämään Jeesuksen verestä.


Vuoden 2002 itsenäisyyspäivämme aikoihin kävimme Lahdenpohjassa ja Kurkijoella, jossa tutustuimme paikalliseen pieneen Helluntaiseurakuntaan. Mukana oli Volotisen sukuseuran puheenjohtaja ja Vesa Tuppurainen, jonka vuokraamalla pikkubussilla kuljimme Venäjän Karjalaan. Tullissa oli ongelmia, koska oli liukasta ja eräs ajoi tullialueella perään, jota jouduimme selvittelemään. Vierailimme lievästi vammaisten lasten lastenkodissa ja Prijut lastenkodissa.

Lahdenpohjan matkoista jotakin

Tässä on muutamista matkoista lyhyitä matkakertomuksia, kuten matka vuoden 2003 alussa Pekka Katajiston ja hänen vaimonsa kanssa teimme matkan Lahdenpohjaan ja mukana oli ystäviä myös Kemistä. Vierailimme Lahdenpohjan Prijut lastenkodissa, jossa henkilökunnan mukaan lapset vaihtuvat usein ja lapsille täytyy opettaa etteivät riko lastenkodin huonekaluja ja leikkivälineitä. Koska lapset ovat tulleet kodeista, joissa ei ole huonekaluja johtuen vanhempien päihteiden käytöstä. Tällä matkalla veimme työpaikkamme henkilökunnalta keräämiäni vaatteita. Henkilökunta oli iloinen, kun Suomesta saakka voidaan muistaa ja auttaa lastenkodin lapsia. Lievästi vammaisten lastenkodissa vierailimme myös, jossa lastenkodin johtaja muistutti ettemme unohtaisi heitä, koska on toivottavaa, että vierailemme siellä useamminkin ystävinä.


Matka Lahdenpohjaan ja Kurkijoelle (9-11.1.2004)


Ensialkuun oli pieniä ongelmia juuri tällä matkalla, sillä vammaisten lastenkodin lapset huitaisivat halatessaan mukana ollut Kyllikkiä, niin Kyllikin silmälasit menivät rikki, eikä Kyllikki pystynyt lukemaan. Minun silmälasini, jotka oli myös huitaistu lattialle ja eräs hoitaja tallasi ne vahingossa jaloillaan rientäessään auttamaan minua, mutta sain laitettua linssit paikoilleen ja taivutettua sangat suunnilleen kohdilleen.


Vammaisten lasten lastenkodissa johtaja Veera kertoi kuinka heidän oli pitänyt siirtää lasten sauna ja kylvetysajankohta lauantaista maanantaiksi, koska osa henkilökunta on lauantaisin niin juovuksissa, että saunaa ei saada lämpiämään.


Kurkijoen Helluntaiseurakunnan pastoriperhe (Aleksander, Angeliina ja heidän tyttärensä Oksana) ottivat meidät vastaan seurakunnassaan, jossa Kyllikki sai opettaa Raamatusta ylistyksestä ja ylistystanssista. He olivat tyytyväisiä kuulemastaan. He olisivat iloisia, jos heidät kutsuttaisiin vieraiksi Suomeen.


Tämän jälkeen menimme pastorin rouva Angeliinan kanssa Prijut lasten turvakotiin, jossa lapsille laulettiin ja Angeliina laulatti, leikitti ja kertoi evankeliumia lapsille. Poistuessamme lastenkodista lastenkodin portit oli tukittu nostamalla lautaromua tuoleja ja muuta roinaa esteeksi, eli meidän piti raivata roskat pois tieltä.


Tämän jälkeen palasimme kaukaisen sukulaiseni, oppaamme ja tulkkimme Meerin luokse, jonka luona olimme majoittuneita. Meeri pyysi siskonsa Railin puolesta rukousta, joka on ollut tunnettu ennustaja Porajärvellä, jonka luona on koko kylä käynyt kuulemassa ennustuksia. Raili tuli uskoon ja julistimme Railin synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raili itki liikutuksesta, kun Pyhä Henki kosketti häntä. Meidän mukanamme ja tulkkinamme oli Jani Tamminen Järvenpään Luterilaisesta seurakunnasta.


Saimme pitää vieraanamme toukokuussa 2004 entistä everstiä Alexander (pastori, on kuollut) Venäjän Karjalasta ja hänen vaimoansa Angeliinaa musiikkikoulun johtajaa ja Meeri os. Volotista. Vieraat vierailivat Järvenpäässä kotikokouksessa, Kotkan Majakkaseurakunnassa, Vuosaaren kirkon Matteussalissa, Espoon Kristillisessä koulussa jossa heidät otti vastaan Maarit Laakkonen.


Eläkkeellä oleva entinen panssarivaunuprikaatin johtaja eversti Alexander kertoi, kuinka Jumala oli ruvennut häntä vetämään puoleensa erilaisten tilanteiden kautta. Kerrankin pitkässä sotaharjoituksessa monen päivän jälkeen sumussa, jossa ei nähnyt paljoa eteensä, oli Alexander kuullut fyysisillä korvilla äänen pysähdy. Hän oli ihmetellyt mistä ääni kuului, sillä hän oli ottanut kypärän pois päästään, jossa on kuulokkeet jne. Hän oli jatkanut matkaan etumaisessa panssarissa, mutta taas ääni kehotti pysähtymään ja ihmetteli mistä ääni tulee. Tämän jälkeen hän kuuli äänen kolmannen kerran PYSÄHDY, silloin hän pysähtyi ja meni kävellen katsomaan tilannetta eteen. Kolmen askeleen päässä oli ollut syvä jyrkänne jonne hän olisi pudonnut jos ei olisi pysähtynyt. Hänen hiuksensa olivat nousseet pystyyn ja lyyhistynyt maahan järkytyksestä.


Toinen vaikuttava tapaus oli ollut kun oli ollut sotaharjoitukset Itä-Saksassa. Hän oli ylittämässä panssarivaunulla Elbe jokea pohjaa myöten. Panssarivaunun moottori oli sammunut keskellä jokea ja miehistö oli mennyt paniikkiin ja saanut shokin. Kaasunaamareiden happikin riitti vain joksikin aikaa. Hän oli pyytänyt Jumalan apua. Jonkin ajan kuluttua panssarivaunuun kiinnitettiin koukku ja se vedettiin maalle.


Noin kymmenen vuotta sitten olivat olleet Jaltalla lomailemassa, jossa Angeliina oli tutustunut kahteen uskovaan vanhempaan ihmiseen ja nähnyt Jeesus-filmin, joka oli puhutellut häntä kovasti ja löytänyt vastauksia Jumalakaipaukseensa. Matkan jälkeen Alexanderin vaimo Angeliina oli sairastunut vakavasti. Lahdenpohjassa leikkaus oli epäonnistunut ja hänet vietiin helikopterilla Petroskoihin. Petroskoin lääkärit olivat valmistaneet Alexanderin Angeliinan kuolemaan. Alexander oli harhaillut Petroskoin kaduilla ja huomannut jossakin kulttuuritalossa hengellisen kokouksen, jossa hän oli vain itkenyt. Häneltä oli kysytty mistä on kyse. Alexander oli kertonut vaimonsa hädän, niin pastorin johdolla uskovat oli käyneet rukoilemassa Angeliinan puolesta sairaalassa. Alexander kertoi kuinka hän oli nähnyt nyrkin mentävän kolon Angeliinan kyljessä. Angeliina oli todettu kliinisesti kuolleeksi, mutta hän palasi elämään takaisin. Hän parani päivä päivältä lääkäreiden suureksi ihmeeksi.



Lahdenpohjan kasarmin lopettamisen takia moni armeijan palveluksessa ollut jäi työttömäksi ja heitä värvättiin sitten mm. Tshetsheniaan. Moni kirjoittikin nimensä sopimukseen alle. Näille Tshetsheniaan lähdössä olleille sotilaille Eversti Alexander oli kasarmilla puhunut Jeesuksesta, niin hänelle oli vihelletty, buuattu, tömistelty jalkoja ja kuumaa vettä heitetty päälle. Hän oli meinannut poistua paikalta, mutta oli kuullut kehotuksen jäädä paikalleen. Tämän jälkeen monet alaisistaan kuuli hänen julistustaan ja muutama tuli Alexanderin siunattavaksi. Hän muistaa näistä erityisesti yhden majurin ja kersantin. Joiden vuosien kuluttua hän näki nämä miehet uudestaan ja he olivat vain selviytyneet niistä miehistä, jotka olivat menneet sinne Tshetsheniaan. Tämä majurin panssarivaunu oli saanut osuman, mutta ainoana hän oli pelastunut siitä. Paljon muitakin mielenkiintoisia todistuksia Alexanderilla on. Alexander on kolme vuotta sitten edellisen kerran käynyt Suomessa Pohjanmaalla.


Kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa Laatokan rannalla ystäväni Espoolaisen Risto Tammisen kanssa alkuheinäkuusta 2004 viemässä saamiani avustusvaatteita ja hakemassa kahta lasta Prijut lasten turvakodista Arkin lastenleirille ja viedä myös Meeri os. Volotinen kirkkoherran rouvan Sinikka Tuovisen luokse Lohjan Vivamoon, jossa hän asuu.


Yhdeltätoista paikallista aikaa lähdimme Lahdenpohjasta kohti Helsinkiä. Alkumatkasta mäkisillä ja mutkaisilla tiellä oli kuorma-auto kaatunut alamäkeen, joka oli tukkinut melkein koko tien ja jota yritettiin nostaa pystyyn siinä. Lapset Suomen puolella ihmettelivät kovasti näkemäänsä ja Meeri kertoi paljon asioita Suomesta, sillä he eivät tienneet juuri mitään Suomesta. Lapset olivat jo pitkään odottaneet pääsyä Suomeen lastenleirille, joka sitten vihdoin toteutui.


Seuraavan viikon maanantaina palasimme takaisin lapsien ja Meeri tulkin kanssa ja lapsilla oli paljon ihmeellisiä asioita kerrottavanaan hoitajille ja kavereilleen. Varmasti olivat saaneet joukon uusia ystäviä joiden kanssa voivat olla yhteyksissä myöhemminkin.


Vierailimme Lahdenpohjassa ja Kurkijoella (9-11.1.2004) jonne saimme viedä aineellista apua ja evankeliumia. Ensialkuun oli pieniä ongelmia, sillä vammaisten lastenkodin lapset halatessaan joukolla huitaisivat vahingossa Kyllikkiä, niin Kyllikin silmälasit menivät rikki, eikä Kyllikki pystynyt lukemaan Raamatun sanaa. Minun silmälasini, jotka oli myös huitaistu lattialle ja eräs hoitaja tallasi ne jaloillaan rientäessään auttamaan minua, mutta sain laitettua linssit paikoilleen ja taivutettua sangat suunnilleen kohdilleen. Vammaisten lasten lastenkodissa johtaja Veera kertoi kuinka heidän oli pitänyt siirtää lasten sauna ja kylvetysajankohta lauantaista maanantaiksi, koska henkilökunta on lauantaisin niin juovuksissa, että saunaa ei saada lämpiämään. Kurkijoen Helluntaiseurakunnan pastoriperhe (AleksanderAngeliina ja heidän tyttärensä Oksana) ottivat meidät vastaan seurakunnassaan, jossa Kyllikki sai opettaa Raamatusta ylistyksestä ja ylistystanssista. He olivat tyytyväisiä kuulemastaan. He olisivat iloisia, jos heidät kutsuttaisiin vieraiksi Suomeen. Tämän jälkeen menimme pastorin rouvan Angeliinan kanssa Prijut lasten turvakotiin, jossa lapsille laulettiin ja Angeliina laulatti, leikitti ja kertoi evankeliumia lapsille. Poistuessamme lastenkodista lastenkodin portit oli tukittu nostamalla lautaromua tuoleja ja muuta roinaa esteeksi, eli meidän piti raivata roskat pois tieltä. Tämän jälkeen palasimme Meerin luokse, jonka luona olimme majoittuneita. Meeri pyysi siskonsa Railin puolesta rukousta, joka on ollut tunnettu ennustaja Porajärvellä, jonka luona on koko kylä käynyt kuulemassa ennustuksia. Raili tuli uskoon ja julistimme Railin synnit anteeksi annetuiksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Raili itki liikutuksesta, kun Pyhä Henki kosketti häntä. Meidän tulkkinamme oli Jani Tamminen Järvenpään Luterilaisesta seurakunnasta.


Järvenpään ryhmän (AnneliLeila ja Hanna) vierailu Venäjän Lahdenpohjaan 16-18.4.2004 onnistui hyvin. Aamulla lajittelimme vaateavustuksen vierailupaikkoihin. Varhain lauantaina vierailimme johtaja Veera Alexandrovan vammaistenlasten orpokodissa, jossa sillä hetkellä on 26 lasta, sillä yksi lapsi oli otettu ottolapseksi. Kaikki lapset ovat orpoja ja ovat siellä 8 vuoden ikäisiksi saakka. Tämän jälkeen he menevät lastenkoti-internaattiin tai invalidikoteihin. Orpolapsikoti toimii Suomalaisten rakentamassa Kansakoulussa vuodelta 1930. Iso osa lapsista ei osaa puhua, vaikka heitä opetetaan puhumaan. He ovat käyttäneet amerikkalaista kuntoutusohjelmaa lasten kuntoutuksessa. Henkilökuntaa on 40 ja lapset voivat hyvin johtajan kertoman mukaan, mikä näytti pitävän täysin paikkaansa. Johtaja sanoi, että heillä on erityisesti seuraavia tarpeita: bensiinikäyttöinen ruohonleikkuri, pesuaineista pulaa, hammasharjoista ja isopalasista puisista palapeleistä jne. 16 ikäinen Hanna sopi johtajan kanssa kummilapsen ottamisesta lastenkodin lapsesta. Vierailimme Meerin työnantajan juutalaisen liikemiehen Mark Koganin kartanokonttorissa (entinen Taskisen kartano), jossa tervehdimme hänen vaimoaan.


Vierailimme Kurkijoen Helluntaiseurakunnassa, jossa Leila kertoi terveisiä Suomesta ja Hanna esitti ylistystanssin, joka otettiin erittäin hyvin vastaan ja pyydettiin Hanna tulemaan opettamaan Kurkijoen seurakuntaa tästä aiheesta kesällä. Hanna sai seurakunnan nuorista ystäviä. Anneli kertoi uskoontulostaan todistuksen, joka ilahdutti pastoripariskuntaa. Pastoripariskunta Alexander ja Angeliina ovat viikolla 21 tulossa Suomeen. Prijut lasten turvakodissa kävimme johtaja Galina Golopätkinän luona, jossa selviteltiin lastenleirille Suomeen lähtevien lasten käytännön järjestelyitä ja lupakäytäntöjä. Prijut lastenkodissa on 16 lasta joista valtaosa oli uusia edelliseen kertaan nähden. Osa lapsista on viikonloppuisin kotona vanhempiensa luona. Galina ja apulaisjohtaja Ludmila toivoi meidän auttavan heitä löytämään yhteistyökumppania tullakseen mukaan johonkin EU-hankkeeseen ja saadakseen lastenkodille jonkin projektin ja siihen rahoitusta. Leila opetti Prijutin lapsia. Hanna tanssi lapsille ylistystanssin. Angeliina laulatti ja leikitti lapsia sekä kertoi evankeliumin lapsille. Lasten puolesta rukoiltiin ja miltei kaikki lapset antoivat elämänsä Jeesukselle henkilökohtaisessa rukoustilanteessa.


Saimme pitää vieraanamme toukokuussa 2004 entistä everstiä Alexanderia (nykyinen pastori, joka on kuollut) Venäjän Karjalasta ja hänen vaimoansa Angelinaa musiikkikoulun johtajaa ja Meeri os. Volotista. Vieraat vierailivat Järvenpäässä kotikokouksessa, Kotkan Majakkaseurakunnassa, Vuosaaren kirkon Matteussalissa, Espoon Kristillisessä koulussa jossa heidät otti vastaan rehtori Maarit Laakkonen.



Vierailimme 26-28.7.2004 Venäjän Karjalan Lahdenpojassa lastenkodeissa


Tapasimme Lahdenpohjassa juutalaisen rikkaan miehen ja yrittäjän Mark Goganin, joka on rakentanut matkailukeskuksen entiselle Winterin huvilalla, jossa on entisöity rakennuksia ja rakennettu luksusmökkejä. Vartioidun matkailukeskuksen rannalta pääsee isolla veneellä Valamon luostariin 1,5 tunnissa.


Vierailimme Lahdenpohjan nimellisesti Helluntaiseurakunnassa, mutta joka on oikeasti uskonliikkeen seurakunta, jossa pastoreina toimii aviopari Vitali ja Elviira Podsigun. Elviira on käynyt uskonliikkeen Raamattukoulun Kiovassa, jossa on 8.000 hengen seurakunta, josta he aina muistavat kertoa ja ihmettelevät koska Suomalaiset eivät tunne tätä seurakuntaa. Elviiran suku on Suomalaista sukujuurta, vaikka Elviira ei vielä osaa Suomea. Elviira on väkevä ylistyksen johtaja myös. Hänen perheensä ovat ylistäjiä heidän ylistysryhmässään.


Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa ollaan lopettamassa Prijut lasten turvakotia ja osa henkilökunnasta (21-5= 16) on jo irtisanottu ja loput pika puoliin. Tapasimme Prijut lastenkodin psykologin Ludmilan, joka kertoi tästä murheellisesta tapahtumasta. Kaupunki maksaisi vuokrat ja palkat, jos löytyisi muihin kuluihin 30.000 euroa vuodessa. Prijut lastenkodin toiminta on lakkautettu.

 

Juutalaisen liikemiehen Mark Goganin vierailu Suomessa


Yrittäjä Mark Gogan kertoi, että hän oli jo huipulla 17 vuotiaana urheilun ammattilaisena kreikkalais-roomalaisessa painissa Valko-Venäjällä, jossa hänen sukunsa on asunut. Hänen isänisänsä oli ollut Tooran kirjoittaja ulkomuistista. Hänen isänsä oli Aaron nimeltään. Vuonna 1978 Mark Gogan muutti Karjalaan Lahdenpohjaan ja nopeasti hänestä tuli päällikkö ja tuotantolaitoksen johtaja. Perestroikan aikaan hänestä tuli yrittäjä. Mark Gogan kustantaa myös Tveriin Moskovan lähelle Synagogan rakentamisen. Mark Goganilla on 10.000 kirjan kirjasto sisältäen mm. Raamatun selitysteoksia jne. Hotelli Arthurin illanvietossa tapasimme syntyperäisen Israelin juutalaisen Danielin ja hänen vaimonsa jotka nyt asuvat Suomessa, sekä yhden Suomen juutalaisen. Annoin Venäläisille vieraille Venäjänkieliset Raamatut.


Venäläinen yrittäjä Mark Gogan sanoi, että Venäjällä on 15.000 ortodoksista kirkkoa uudistettu, mutta ei ole tarpeeksi koulutettuja pappeja. Mark Gogan oli kustantanut omista varoistaan puolet uudesta Lahdenpohjaan rakennetusta ortodoksisesta kirkosta. Mark Gogan painattaa varoillaan 6.000 kpl näköispainoksen 1892 painetusta Valamon historiasta, joista puolet hän antaa Valamon luostarille. Gogan on kuollut Israelissa.


Joulukuun matka


Viikonloppuna 19-21.11.2004 kävin Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa viemässä saamiani vaateavustuksia perille. Tavarat menevät eteenpäin siten, että ne lajitellaan perillä ja toimitetaan joko lastenkotiin lapsille, tarvitseville ihmisille suoraan koteihin ja seurakunnan kautta apua tarvitseville.


Prijut lasten turvakodin toiminta on loppunut rahan puutteen vuoksi. Tutustuimme uuteen kohteeseen, eli lasten käsityökerhotaloon johtaja Galina Ivanova Maliseskajan opastuksella. Käsityökerhotalo toimii vuonna 1929 rakennetussa Jaakkiman kristillisessä opistossa, jota ennen sotia oli johtanut kirkkoherra Matti Tuovinen. Heillä on yhteyksiä Suomen Ruokolahdelle Jaakkimasta siirtyneeseen kristilliseen opistoon. Luovutimme kerhotalon käyttöön sinne lahjoitetun saumurin (heillä oli vain vanhoja poljettavia ompelukoneita käytössä). Kerhotalossa lapsia ja nuoria opetetaan tekemään käsitöitä kankaasta, savesta, pajuista koreja, ja tietokoneiden peruskäyttöä jne. He saavat toimintaansa varoja myymällä lasten tekemiä töitä. Ensi vuonna tilanne vaikeutuu myös heidän osaltaan, sillä he saavat rahaa toimintaansa entistä vähemmän ja joutuvat etsimään sponsoreita työnsä jatkumisen takaamiseksi.


Tämän jälkeen vierailimme Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa jossa he katsoivat Max Maximovin opetusvideota. Tämä on kuuluisa TV-evankelista Kazastanista ja häntä voi seurata satelliitin kautta myös. Tämän jälkeen pastori Vitali Podsigun opetti. Vitali pastori sanoi, kun tulemme sunnuntaina sunnuntaikokoukseen, niin saamme puoli tuntia aikaa terveisten kertomiseen.


Seuraavana päivänä vierailimme lievästi vammaisten lasten orpokodissa ja veimme sinne saamiamme vaatelähetyksiä. Tämän jälkeen veimme Kurkijoen Helluntaiseurakuntaan vaatelähetyksen myös. Kurkijoen pastori Alexander Lopatin oli vakavasti sairastunut ja oli sairaalassa Petroskoissa. Tämän vuoksi saimme Riston kanssa puhua mitä meillä oli sydämellämme ja jakaa ehtoollisen seurakunnalle. Alexsander on kuollut.


Veera Sokolovan ja Meeri-tulkin vierailuohjelma Järvenpäähän 9-11.3.2005


ke  9.3.2005 klo n. 18.00 saapuminen bussilla Helsinkiin ja siirtyminen Järvenpäähän ja rukouskokous Arkissa.


to 10.3.2005 klo 9.00 Järvenpään Jampan peruskoulu / Teija Pirttijärvi, ruokailu 11-12. klo 13.00 Vierailu koulutusjohtaja Helmi Sirkiän opastuksella Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskukseen Mannilantiellä Järvenpäässä. Illanvietto ja yöpyminen Teija Pirttijärven luona.

pe 11.3.2005 klo 9.00 tutustumiskäynti Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen Käpylän koulutusyksikköön. Iltapäivällä paluu takaisin Venäjälle.


Kävimme Lahdenpohjan lastenkodeissa taas 23.9 perjantai-illasta alkaen. Vierailimme lastenkoti-internaatissa, joka on muutosten alaisena, sillä uusia tiloja kunnostetaan lasten käyttöön viereisestä rakennuksesta. Internaatti on saanut uuden eläkkeellä olevan musiikkiopettajan Natalian töihin. Natalia ilahdutti meitä laulun ja soiton taidoillaan, sekä kertomalla perheestään esittelemällä valokuviaan.


Seuraavana aamuna pidimme Pyhäkoulutunnin lapsille ja henkilökunnalle selvittyämme yhteisestä aamiaisesta. Sirpa Tervahauta Keminmaalta aloitti todistamisen ja Saija Lehikoinen Polvijärven vapaaseurakunnasta jatkoi. Itse jaoin vähän Jeesuksen äänen kuulemisesta. TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen päätti tilaisuuden kutsuun lähteä seuraamaan Jeesusta. Melkein kaikki lapset ja henkilökunnasta vastasivat kutsuun ja heidän puolesta rukoiltiin henkilökohtaisesti. Sirpa Tervahauta käytti profetian armolahjaansa. Natalia lauloi mm. Lidian (vieraili Arkin lastenleirillä) kanssa koskettavan laulun Karjalasta.


Tämän jälkeen siirryimme Galinan johtamaan kerotaloon, joka toimii entisessä Jaakkiman kristillisessä opistossa, jossa meitä odotti lasten konsertti musiikkikerhotiloissa. Me saimme nähdä palettiesityksen myös. Galina kertoi kuinka hänestä oli tullut kristitty kuukausi sitten. Hän kertoi myös kuinka hänen poikansa Andrei oli tullut jo vuosia sitten uskoon ja hän oli jo ollut hylkäämässä poikansa pahatapaisuutensa takia. Poika oli muuttunut uskoontulonsa jälkeen paljon ja on paikallisen helluntaiseurakunnan työntekijä. Andrein päätyö on äitinsä johtamassa kerhotiloissa päihdetyötekijänä.


Jaakkiman kristillisen opiston on perustanut Matti Tuovinen, joka myöhemmin oli Kerimäen kirkkoherra ja Meerin hyvä ystävä, jonka luona Meeri on useasti vieraillut Lohjan Vivamossa. Hänen muistonsa on esillä kerhotalon museossa valokuvin ja kirjoin.

Tämän jälkeen menimme Veera Sokolovan vammaisten lasten orpokotiin. Illalla vierailimme lastenkoti-internaatin sähkömiehen kotona Lahdenpohjan Huuhanmäessä, joka on jo Suomen ajoilta asti ollut varuskunta-aluetta. Sähkömies oli saanut edullisesti ostettua järvenrantatontin johon hän oli vaimonsa kanssa yhdessä rakentanut kauniin omakotitalon. Vietimme miellyttävän illan isäntiemme vieraana.


Sunnuntaiaamuna vierailimme Lahdenpohjan helluntaiseurakunnassa jonne saapui lastekotien opettajia, kasvattajia ja johtaja Galina. Olimme iloisia tästä. Näimme Angeliina ja Aleksander Lopatiinin. Sirpa Tervahauta ja TV-evankelista ja pastori Veijo Piipponen puhuivat.


Vierailimme Lahdenpohjassa 22-23.10.2005. Poikkeuksellisesti menimme lauantaiaamuna rajan yli Niiralasta, sillä monella lähtijöistä oli työpäivä klo 16.00 asti. Kiteen vapaaseurakunnan Laura Liukun rakkaudellisen ystävällisyyden vuoksi saivat matkalaiset yöpyä hänen mökillään hänen huolenpidossaan, josta olemme kiitollisia.


Lahdenpohjan lastenkodeissa vierailimme ja veimme mukana tuomamme vaateavustuksen perille. Järvenpään Arkin lastenleirillä Vammalassa ollut Lidia sai syntymäpäivälahjat jotka veimme hänen ystävältään ja hänen perheeltään.


Sunnuntaina vierailimme Lahdenpohjan Helluntaiseurakunnassa, jossa sain innostaa seurakuntalaisia evankelioimaan ja jaoin Sampaneilta saamiania traktaatteja heidän työkaluikseen henkilökohtaiseen evankeliointiin.

 

Saimme kuulla, että Angeliina Lopatin oli parantolassa ja on halvaantunut toispuoleisesti ja menettänyt näkönsä toisesta silmästään. Mutta hän on parantunut ja voi hyvin nyt.

Paluumatkalla jouduimme odottamaan Venäjän tullissa 4 tuntia, koska Niiralan tulli on siirtynyt ympärivuorokautiseen palveluun, mutta työvoimaa on vain kahteen vuoroon, eli virkailijat tekevät 12 tuntista päivää ilman lisäkorvausta, mikä on vähentänyt työmotivaatiota.

Matka Volhovin Way to God seurakunnan kymmenvuotisjuhliin toukokuussa 2005

Järvenpää kaupungilla on ystävyyskaupunki Venäjällä Volhov ja Järvenpään vapaaseurakunnalla Arkilla on ystävyysseurakunta Way to God. Olin mukana matkalla pastori Raja-ahon ja hänen ystäviensä mukana. Autonkuljettajana toimi Vesa Tuppurainen. Menomatkalla kävimme katsomassa Shlisselburgissa (Pähkinälinnassa) paikallisen rukoushuoneen pastoria Aykasar Ovsepyania, joka on myös Facebookista tuttu. Pietarin jälkeen matkatessamme Pietariin näimme paikallisella suoralla moottoritiellä onnettomuuden jossa kaksi Ladaa oli ajanut jostain syytä kolarin, että molemmat autot olivat katkenneet ja meidät pysäytettiin katsomaan, kun uhrit peitettiin pressuilla jne.. Merkittävää seurakunnan toiminnassa on hoitokoti, joka on perustettu vuonna 2002 alkoholi- ja huumeriippuvuuksista kärsiville. Way to God seurakunnalla on myös laajaa päihdetyötä.

Vierailu Venäjän Karjalan Lahdenpohjan lastenkoteihin 19-20.11.2005

Menimme Lahdenpohjaan kahdella farmariautolla perjantaina lumimyrskyssä, joka alkoi Lappeenrannan jälkeen. Toisen auton väkeä johti Mailis Wörlin. Pysähdyimme keidashetkeen Tohmajärvelle Jouhkolaan Lauran (Kiteen vapaseurakunta) maatilalle, jossa meistä kaikista kahdeksasta matkalle lähtijästä pidettiin hyvää huolta ja varustettiin Venäjän Karjalan matkalle. Lauralla lauloimme ja rukoilimme myöhään.


Lauantaiaamuna myrskyn jo mentyä ohi jatkoimme matkaamme tulliin, josta selvisimme ongelmitta. Venäjän Karjalassa ajoteitä ei oltu vielä keritty auraamaan, joten ajaminen Lahdenpohjaan oli vaivalloista. Perillä olimme vähän aikataulusta myöhässä. Veimme keräämämme vaateavustuksen Lastenkoti-internaattiin. Saimme pitää Pyhäkoulutunnin, jossa Jani Tamminen Keravalta (toimi tulkkina myös) soitti ja lauloi kuoromme avustuksella. Mirja Karstulasta todisti Jeesuksen ihmeteoista. Kutsuimme lapsia tulemaan eteen rukouspalveluun ja heitä tulikin runsaasti eteen rukoiltavaksi.


Tämä lastenkoti-internaatti on saanut uusia kunnostettuja tiloja Suomen aikaisesta varuskuntarakennuksesta, jossa ryhmämme miehet nukkuivat ja olivat majoitukseen tyytyväisiä, sillä Ludmila henkilökohtaisesti tarjoili heille aamulla aamiaista.

Tämän jälkeen kävimme kerhotalossa entisessä Jaakkiman kristillisessä opiston tiloissa, jossa johtaja Galina vei meidät kuulemaan lasten musiikkiesitystä. Tämän jälkeen Galina esitteli talon toimintaa perinpohjaisesti.


Viimeinen vierailukohde oli Veera Sokolovan lastenkoti-internaatti, jossa Veera esitteli uusille vieraille lastenkotinsa toiminnan. Loppuillan vietimme Meerin kotona laulamalla Jani Tammisen johdolla puolille öin. Aamulla varhain heräsimme ja kymmenen aikoihin menimme Lahdenpohjan helluntaiseurakuntaan, jossa saimme todistaa ja laulaa. 


Kävimme pienen ryhmän (Teija Pirttijärvi Järvenpäästä ja Paula Heiskanen Polvijärveltä) kanssa Venäjän Karjalan Lahdenpohjassa lauantaina 10-11.12.2005. Paula Heiskasen poimimme kyytiin Laura Liukun kodista Kiteeltä. Lauran luona meidät varustettiin hyvin eväin matkalle. Viemisinä meillä oli ompelukone lasten kerhotalolle ja vaatteita Lastenkoti-internaattiin. Lastenkoti-internaatissa meidät otti vastaan lastenkodin johtaja, joka kertoi, että monia muutoksia oli heidän arkipäiväänsä tullut. He joutuivat luopumaan uusituista tiloista entisessä kasarmirakennuksessa ja eivät anna lapsille enää kouluopetusta, vaan se annetaan normaaleissa kouluissa. Mutta suuri helpotus heille oli, kun lastenkoti-internaatin ei tarvinnut muuttaa maaseudulle Miinalaan. Pidimme lapsille Pyhäkoulutunnin Paula Heiskasen pitämänä. Natasa lauloi meille haitarinsa säestyksellä lauluja Karjalasta ja rakkaudesta. Meillä oli ilo olla taas ystäviemme keskellä.


Tämän jälkeen siirryimme vammaisten lastenkotiin Veera Sokolovan vieraiksi. Teija luovutti Veeralle Hanna Roosin antaman lahjan kummitytölleen, mutta lapsi oli siirretty Petroskoihin. Johtaja Sokolova lupasi toimittaa lahjan perille oikealle lapselle Petroskoihin. Tutustuimme jälleen kerran lastenkodin toimintaan ja niihin kunnostus- ja korjaustöihin joita olivat saaneet tehtyä viemämme avustuksemme avulla.


Seuraavana aamuna veimme ompelukoneen lasten kerhotalon johtaja Galinalle ja palasimme Suomeen, jossa Laura odotti meitä varustaakseen meidät paluumatkalle.

 

Käkisalmi, Räisälä 


Sain olla Pohjanmaalaisten uskonveljien ja sisarien mukana 6-8.1.2006 (helluntailaisia ja vapaakirkollisia, luterilaisia ja eräskin ei kuulunut mihinkään seurakuntaan, eikä ollut päässyt sen takia Gideontyöhön mukaan). Matkan johtajana oli Mailis Wörlin Hämeenlinnasta. Meitä oli kaikkiaan 26. He olivat keränneet suuren joululahjapakettilähetyksen mukaansa (katso kuva), sillä Venäjällä pidetään ortodoksista joulua meidän loppiaisen aikoihin. Paketeissa oli riisiä, kahvia jauhoja jne. Paketteja jakoivat Käkisalmessa uskoville ja myös Kaukolassa ja Räisälässä, jossa osa paketeista ja avustuksesta jäi kaupungintalolle. Räisälässä oli entinen Suomen aikainen kivikirkko Kulttuuritalona, josta paikallinen seurakunta vuokrasi tiloja kokouksiaan varten. Kokouksessa oli eräs Tsetseeniassa taistellut juoppo, joka jo kaatoi viinansa maahan, mutta ei saanut suullaan tunnustettua Jeesusta Herrakseen. Matkalla sain kuulla, että eräs Suomalaisten entisöimä ja laajentama luterilainen kirkko, kun kirkoissa ei saa asua kukaan, eikä ollut vartiointia, niin yöllä oli varastettu kaikki ikkunat pokineen ja muine tavaroineen. Nyt rakennus on rikottuna ja hyljättynä uudestaan. Mukana oli Herralta kutsun saaneita traktaatin jakajia jotka olivat uskollisia työssään ja jakoivat ihmisille ja talojen rappuihin tuhansia traktaatteja Raamattuja ja kirjasia. Oli oikein onnistunut matka.

Jaakkiman entisen kristillisen opiston rehtori Matti Tuovisen muistoksi ollaan Lahdenpohjassa ensi heinäkuun alussa järjestämässä isoa juhlaa johon Sinikka Tuovinen lähtisi pitämään puhetta Lohjan Vivamosta. Lahdenpohjassa on Meeri yhteyshenkilö tässä asiassa.


Olin Lahdenpohjassa nyt vappuna ja kuulin, että paikallinen juutalainen yrittäjä Mark Gogan on sairastunut vakavasti (infarkti), sillä on ollut jo puoli vuotta vuoteessa ja nyt sairaalassa Israelissa. Mark Kogan on kuollut Israelissa.


28-31.12.2006 Vierailimme myös Kurkijoella pastori Alexander Lopatinin helluntaiseurakunnassa. Tuulikki Huovinen Hikiältä kertoi täällä juutalaistyöstään ja kuinka tärkeää on juutalaisten siunaaminen. Kokouksen jälkeen pastori Aleksanteri Lopatin kertoi kuinka hänen isovanhempansa oli piilottanut juutalaisvainojen aikana tyhjillään olleeseen sukulaisensa huoneistoon 12 juutalaista. He ruokkivat heidät leipomosta jääneillä tähteiksi jääneillä uunissa palaneilla muruilla ja saamallaan maidolla pitkän aikaa. Kerran eräs rikas juutalainen kuorma-autolla oli hakenut heidät pois. Hän uskoo heidän päässeen turvaan.


Volotisen sukukokouksen yhteydessä 2007 heinäkuussa Ilomantsissa tapasin Lahdenpohjasta tulleen Meerin, joka edesauttoi, että Lahdenpohjan lastenkodin lapset saivat Ilomantsin Helluntaiseurakunnan lastenleirille kutsun ja pääsivät kuuden lapsen ja parin hoitajan ohjaaman kauan odotetulle leirille.

Pietari ja Hatsina

Olin Hatsinan Open Heart Kuntoutuskeskuksen syntymäpäiväjuhlilla toiminnan täyttäessä 8 vuotta 28.9.2013. Juhlat järjesti Pietarin ja Hatsinan Morningstar seurakuntien pastorit. Kuntoutuskeskuksen kautta moni narkomaani ja alkoholisti on saanut pysyvän avun. Monet tämän päivän Kuntoutuskeskuksen henkilökunnasta ja johtajista ovat entisiä Kuntoutuskeskuksessa vapaaksi päihteiden kahleista päässeitä narkomaaneja ja alkoholisteja. Kuntoutuskeskuksen juhlissa oli myös muiden seurakuntien pastoreiden ja ryhmien lisäksi Hatsinan viranomaisia, jotka toivat kiitospuheessaan esille kuinka tärkeää työtä tekevät eikä heidän tulisi koskaan antaa periksi, koska he ovat sydämessään tulleet niin kosketuiksi tästä työstä. Toinen viranomiaista liikuttui ihan silmin nähden, sillä kyynelet valuivat hänen silmistään.


Juhlien jälkeen kävin paikallisen nuorisopastori kanssa rähjäisessä omakotitalossa vierailemassa joka oli päihteiden käytön vuoksi todella rähjäisessä kunnossa. Tässä omakotitalossa vietti aikaansa n. 10 nuorta, sillä heidän kaverinsa omistaa talon. Nämä nuoret kuuntelivat hyviä uutisia tulevaisuudesta ja toivosta, jonka vain Jeesus voi heille antaa. Yksi heistä halusi rukousta kokeakseen Jumalan voiman. Rukouksen jälkeen hän oli kokenut pyörrytystä rukouksen aikana.

 

Sunnuntaina osallistui Pietarin Morningstar seurakunnan sunnuntaijuhlaan. Seurakunnassa ja eilisessä hoitokodin juhlassa molemmissa yhteensä antoi elämänsä Jeesukselle noin 30 henkilöä.


www.openheartspb.ru

Lahdenpohjan matkoilla kuulemiani tarinoita

Meeri kertoi isästään Johannes (Ivan) Nikolainpoika Volotisesta, joka oli palomies, s. 1897 Ilomantsi, k. 1938 Venäjä. Etunimi Ivan on Venäläinen muoto Johanneksesta. Nimen karjalaisia muunnoksia ovat mm. Iivana ja Vanja. Hänellä oli vaimo Maria ”Maikki” Jakovlena Pratskonen, Volotinen, s. 1905, k. 1943 Venäjä. Lapsia heillä oli Helvi Volotinen, s. 1922, Väinö Volotinen, s. 1924 Venäjä, Vieno Volotinen, s. 1930 Alavoinen, Venäjä, Raili Volotinen, s. 1934 Alavoinen, Venäjä ja Meeri Volotinen, s. 1937 Venäjä, joka ovat jo kaikki kuolleet.


Ivan (Johannes) Volotinen, joka oli muuttanut Ilomantsin Möhköstä Venäjän Karjalaan perheineen 1920-luvulla ja oli ollut töissä Alavoisisten palokunnassa lähellä tehdasta alkaen vuodesta 1927. Maria Långström on Johanneksen äiti. Johannes hoiti käsikäyttöistä pumppua jota vedettiin palopaikalle hevosella. Johannksen isä rakensi pintalaudoista perheelle talon. Vieno ja Meeri muistavat ajan, kun vuonna 1938 helmikuun 27 päivänä kello kahdelta yöllä koputettiin heidän talonsa ikkunaan ja heidän isänsä pidätettiin syyttömänä. Johannes oli ammuttu muutaman kuukauden kuluttua. Pidätystilanteessa etsittiin kirjeitä ja viisi lasta jäi ilman isää. Lapsista Vieno oli vain 7 vuoden ikäinen. Äiti Maria Jakovlena os. Pratskonen oli ollut päiväkodissa töissä, josta hänet erotettiin pois ja joutui lautoja lastaamaan proomuihin. Tämän jälkeen, kun ei enää jaksanut kantaa lautakuormia joutui hän hevosten hoitajaksi kolhoosin talleille töihin.


Vuonna 1941 väestö Alavoisissa evakoitiin sotarintaman lähestyessä Alavoisia. Siirtyessään kolhoosilta uuteen evakointipaikkaan Aunukseen perhe sai kolhoosilta hevosen ja rattaat matkaa varten. Rintaman taisteluiden ollessa niin lähellä heitä, että heidän hevoseensa osui luoti ja hevonen rattaineen kaatui ojaan. Äiti kutsui tuttua hevosta nimeltä kolhoosin aitauksesta, jolloin hevonen kutsusta hyppäsi kolhoosin aitauksesta yli äidin luokse. Sotilaat auttoivat kärryt pystyyn ja valjastivat hevosen rattaisiin. Heitä oli peloteltu, että Suomalaiset sotilaat leikkaavat korvat ja repivät silmät päästä. Kello kuusi aamulla he tulivat Mäkrään ja näkivät, että Aunus oli jo tulessa ja Suomalainen panssarivaunu tuli heitä vastaan, jossa Suomalainen sotilas venyttelee itseään. Heidän äitinsä toivotti hyvää huomenta sotilaalle joka venytteli ja huomattuaan ettei heille käy kuinkaan ja he saivat luvan palata Suomalaisten hallitsemaan Alavoiseen. Vastaan tulleet Suomalaiset sotilaat antoivat hirvenlihaa syötäväksi. Muutkin naapurit palasivat kotitiloilleen ja he nostivat kylvämiään perunoita maasta, mutta leivästä oli pula.


Seuraavana syksynä avattiin koulut. Alavoisten koulun Suomalaiset opettajat olivat kummeina, sillä Meerille kummina oli Aino Turtiainen, Raililla Helmi Romppainen ja Vienolla Rauha Uotila. Koulun johtajana toimi luutnantti Matti Tiinari. Myöhemmin tämä äidin nimeltä kutsuma hevonen kuoli, kun naapuri vedätti liian suurta kivikuormaa ja hevosen jalat pettivät. Äiti pyysi Suomalaisia sotilaita ampumaan hevosen. Tästä hevosen lihasta perhe eli koko talven ja ruokittiin Syväriltä saapuneita ihmisiä myös. Äiti kuoli 1943, niin lapset joutuivat 10 vuodeksi orpokotiin. Orpokodin jälkeen Meeri on opiskellut yliopistossa ja ollut koulun johtajana. Kerimäkeläisen rovasti Matti Tuovisen avulla Meeri on saanut selville äitinsä siskot ja käynyt tätinsä Ida Mustosen luona Merimiehenkadulla vierailemassa. Vieno on toiminut Aunuksessa tulkkina saarnamies Kyösti Malmille.


Nykyään Vieno asuu samalla tontilla Alavoisissa kuin missä hänen isänsä oli rakentanut kotitalon, mikä oli sijainnut aivan nykyisen rakennuksen vieressä, mutta purettu pois. Orvoiksi jouduttuaan Meeri ja Raili olivat ensin sijoitettuna lastenkotiin Viteliin ja vuonna 1946 heidät siirrettiin lastenkotiin Salmiin ja Raili pääsi sieltä pois jo vuonna 1951. Lapsilla oli pitkä matka lastenkodista kouluun. Kävimme katsomassa Salmin rakennuksia ja nämä paikat sijaitsevat Värtsilän ja Aunuksen tien välimaastossa.


Raili asui Porajärvellä Suojärven alueella. Siskosten jo kuolleen Helvin tyttö Olga on muuttanut myös unelmiensa täyttymykseen Alavoisten joen rannalle ostamaansa ja kunnostamaansa omakotitaloon lähelle Vienoa, mutta eri puolelle jokea. Joenvarsi on rakennettu täyteen asumuksia.


Väinö Volotinen, s. 1924 Venäjä, k. 1981 Alavoinen, Venäjä. Aunuksen Ortodoksisella hautausmaalla on haudattuna Vienon, Meerin ja Railin vanhempi veli Väinö. Väinön haudalla on punatähtinen muistomerkki valokuvalla, niin kuin Venäläisillä on tapana laittaa omaisille. Meeri ja Vieno kertoivat Väinön tarinan joka on seuraava: Väinö syntyi vuonna 1924 ja kerkesi käymään peruskoulun kahdeksannen luokan ennen sotaa Alavoisissa. Alavoisten ja Aunuksen tultua Suomalaisten joukkojen valtaamiksi, niin Väinö oli päässyt tulkiksi vangiksi jääneille Syvärin Venäläisille. Alavoisista valittiin neljä nuorta opiskelemaan Tampereelle Teknilliseen kansakouluun. Ja jos Väinö olisi opiskellut loppuun, niin hänestä olisi tullut teknikko, mutta hän tuli lomalle Alavoisiin juuri silloin kun Suomalaiset perääntyivät 1944 Aunuksesta. Väinö jäi muun perheen kanssa Venäjän puolelle, koska pelkäsi mitä hänen omaisilleen tehdään, jos hän jää Suomeen, vaikka mieli olisi tehnyt jäädä Suomeen. Tämän jälkeen Väinö osallistui Venäjän armeijassa sotaan ja Tsekkoslovakiassa käydyissä taisteluissa haavoittui käteen saksalaisten räjähtävästä ammuksesta. Haavoituttuaan oli hoidettavana Puolassa Krakovassa ja eri puolilla Venäjää. Vuonna 1947 palasi kotiseudulleen Alavoisiin, missä sai puolen vuoden koulutuksen invalideille tullakseen toimeen vajaakuntoisena. Väinö toimi kirjanpitäjänä Alavoisten puutavara-alan yrityksen konttorissa.


Vuonna 1948 Petroskoissa oli Kulttuuriministeriön järjestämä suuri festivaali. Festivaaleille valittiin jokaisesta piiristä kelvollisia esiintyjiä ja Väinö ja Helvi tulivat valituiksi ja lauloivat näillä festivaaleilla Suomalaisia lauluja. Väinön keskimmäinen tyttö asuu Pietarissa ja toimii sairaanhoitajana. Näinä aikoina Alavoisissa Vieno ja Raili ovat kuuluisia kiitettyjä laulajia perheilloissa. (Vieno Krylova).

 

Puuteollisuus työllistää Karjalan Lahdenpohjassa

Tässä on lainaus Markku Hämäläisen tekstistä (2004), jonka olen saanut häneltä: ”Laatokan länsirannalla sijaitsevalla Lahdenpohjan  kaupungilla on pitkät puuteollisuuden perinteet. V. 1925 sinne perustettiin sahausta ja vanerin valmistusta ja puukauppaa harjoittamaan Ladoga Timber Ab -Laatokan Puu Oy. Nykyisin Lahdenpohjan kauppalassa asuu yli 10000 asukkaasta ja suurimpia työllistäjiä ovat edelleen mekaanisen puuteollisuuden yritykset.


Kuluvan vuoden toukokuussa minulla oli mahdollisuus tutustua kahteen suurimpaan.

Toinen näistä oli Bumex Yhtymän Lahdenpohjan vaneritehdas (Lahdenpohja Plywood Mill) ja toinen matkailua ja metsäteollisuutta harjoittava Nord Inter Haus Ltd.

 

Lahdenpohjan Vaneritehdas

Bumex Yhtymän kotipaikka on Laatokan ja Äänisen välissä olevalla kannaksella sijaitsevassa Petrozavodskin kaupungissa.  Yhtymällä on neljä yksityistä omistajaa, joista kaksi on  vaneritehtaan johtaja Dmitry A. Beliaev  ja hänen veljensä  51 % omistuksella.

Kun keväällä kuusi vuotta sitten tulin Lahdenpohjaan käynnistämään tätä vaneritehdasta, teollisuusalue ja halli olivat kuin räjähdyksen jäljiltä. Kaikkialla oli puujätettä ja metalliromuksi ruostuneita koneita. Alustavan katselmuksen jälkeen päätimme kuitenkin sijoittaa paperiteollisuudessa hankkimaamme pääomaa vaneritehtaaseen. Tehtaan entinen omistaja ja Lahdenpohjan kaupungin asettivat ehdoiksi, että tuotanto täytyy saada käyntiin vielä saman vuoden (v. 1998) aikana , jotta tehtaalta saataisiin kaukolämpöä vieressä olevaan Lahdenpohjan kaupunkiin. Vanhojen koneiden avulla tuotanto saatiinkin käyntiin aikataulussa, valitettavasti vain kaupungilla ei ole varaa maksaa ostamaansa lämpöä, muistelee johtaja Beliaev.


Tällä hetkellä tehtaan tuotanto on 2000 – 2500 m3/ kk sisäkäyttöön sopivaa Interior koivuvaneria.


Suurin osa tuotannosta menee vientiin mm. Ruotsiin , Italiaan , Englantiin ja 300 – 400 m3/ kk Suomeen. Levykoko on 152 x 152 cm ja paksuudet 3 – 21 mm. Vaneri tehdään sorvatusta viilusta ja viilupaksuuksia on kaksi 1,1 ja 1, 3 mm. Näistä viiluista saadaan parittomia määriä yhdistämällä  kaikki tarvittavat levypaksuudet. Esim. liimaamalla yhteen 3 kpl 1,1 paksuja mm viiluja saadaan puristumisen aiheuttaman kokoon painumisen seurauksena 3 mm vaneria.


Tehtaan käyttämä ureaformaldehydi – liima sekoitetaan tehtaalla. Liimassa ei käytetä erillistä ilmaisuainetta, josta olisi mahdollista tunnistaa valmistava tehdas. Liimaa kuluu kuukaudessa lähes 300 tonnia. Tehtaalla on oma laboratorio, jossa voidaan tehdä vanerille laadun varmistamiseksi kemiallisia ja mekaanisia kokeita. Valmiit tuotteet lastataan kontteihin ja toimitetaan tehtaalta asiakkaille kuorma-autoilla, junilla ja laivoilla. 90 % vanereista on myyty jo ennen valmistusta.


Ensi syksynä tehtaalle valmistuu uusi vanerin liimauslinja sekä hiontalinja. Uudella liimauslinjalla voidaan valmistaa kaksi kertaa suurempia levyjä kuin nykyisellä.

Palkat vaneritehtaalla ovat 3000 – 6000 RUR/kk  ( 1 € = 35 RUR).


Nord Inter Haus Ltd

Yritys on perustettu v. 1990 matkailuyritykseksi. Kaksi vuotta myöhemmin toiminta laajeni puuteollisuuteen. Yritys vuokrasi metsiä ja aloitti sahaustoiminnan. Yritys, joka menestyy taloudellisesti hyvin voi Venäjän lain mukaan hankkia itselleen metsää . Menestymisen myötä onkin hankittu omia metsiä, niin että niitä on nyt Lahdenpohjan läänin alueella n. 44000 ha. Pääosin omista metsistä hakataan tuotantoon 120000 m3 puutavaraa. Metsänhoitolaki velvoittaa yritykset istutuksiin ja niinpä firmakin on istuttanut viime keväänä 600 000 puun tainta.  Istutuksessa käytetään apuna Forester – metsä-äestä, jonka tehokkuuteen oltiin tyytyväisiä.  Taimet ovat männyn tai kuusen paakkutaimia ja niistä lähtee kasvamaan peräti 90 %. Koivun taimia ei istuteta, sillä niitä Karjalassa riittää muutenkin ja lisäksi ne ovat väärärunkoisia , kertoi talousjohtaja Sergei Konstanda. Saman asian mainitsi myös vaneritehtaan johtaja, kun kysyin häneltä raaka – aineen alkuperästä. Tukit sahataan omalla sahalla, paperipuu menee vientiin pyöreänä ja lisäksi saadaan polttopuita. Sahalaitos sijaitsee Lahdenpohjan kaupungin reunalla. Se koostuu viidestä kenttäsirkkelityyppisestä pyörösahasta, joista neljä on Karan sahoja yksi venäläinen R – 63. Tukit (max. halk. 60 cm) kuoritaan ennen sahausta, jotta saadaan kuoretonta (teknistä haketta), joka kelpaa selluloosateollisuudelle ja josta saadaan parempi hinta. Hake toimitetaan Imatran paperitehtaalle n. 150 km päähän.  Kuori ja puru poltetaan tehtaan omassa lämpökeskuksessa, jossa on suomalainen Laka – kattila. Sahatavara keinokuivataan kolmessa 40 m3 kamarikuivaamossa loppukosteuteen 15 – 18 %. Kuivausaika 25 mm laudalle on n. 3 vrk. Dimensiolajittelu tehdään normaalin sahatavaralajittelun perusteella, mutta laatulajittelussa pyritään ostajan mukaiseen lajitteluun. Suomesta jo poistunut vientisahatavaralajittelu (US, Kvintta jne) tuntui olevan edelleen täällä käytössä. Sahatavarasta viedään Suomen 80 – 90 %, mikä tarkoittaa n. 700 – 800 m3/ kk. Haketta toimitetaan Suomeen  kuukausittain 2000 m3.  Osasta lautoja höylättiin paneelia kotimaisille asiakkaille. Ulkoverhouslauta höylätään molemmilta puolilta, koska venäläiset asiakkaat haluavat sileäpintaisen paneelin, kertoi sahaustoiminnasta vastaava Gennadi Lebedev. Kaikkiaan yritys työllistää 370 henkeä, joista suurin osa työskentelee metsätöissä.”

 

penttijuhani

Olen eläkeläinen. Koko elämäni ajan olen ollut kirjapainoalan eri tehtävissä alan yrityksissä Helsingissä. Painajaksi valmistuin 1974 ammattikoulusta. Kirjapainoalan teknikoksi valmistuin 1985 Helsingin teknillisestä koulusta. Olen toiminut vuodesta 1990 painoviestintäalan opettajana, nykyään olen eläkeläinen. Jyväskylässä pätevöidyin ammatillisessa opettajakorkeakoulussa opettajaksi 1993-1994. Erilaisissa vapaaehtoistöissä olen ollut vuodesta 1997 alkaen vieraillen lastenkodeissa Venäjällä ja Intiassa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu