Hallintokaupunki Hämeenlinna

Hämeenlinnassa olen säännöllisesti vieraillut. Minua on mietityttänyt miksi Hämeenlinna on jäänyt niin pieneksi kaupungiksi, jossa asuu n. 70 000 asukasta.

Hämeenlinna on vuonna 1639 perustettuna Suomen vanhin sisämaakaupunki. Hämeenlinna tunnetaan perinteikkäänä hallinto-, koulu- ja kulttuurikaupunkina.

Hämeenlinna tunnetaan hallintokaupunkina. Kaupunki on ollut 1800-luvulta saakka ensin Hämeen läänin pääkaupunkina ja vuosina 1997–2009 olemassa olleen Etelä-Suomen pääkaupunkina. Vuodesta 2010 eteenpäin Etelä-Suomen aluehallintovirasto on sijainnut Hämeenlinnassa.

Hämeenlinnan erotettiin Vanajan seurakunnasta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1639. Kaupungin ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1666. Uusi ristikirkko valmistui v. 1739 vanhan lähistölle.

Kustaa III päätti vuonna 1777 siirrättää kaupungin kilometrin verran etelään nykyiselle paikalleen Saaristen latokartanon maille. Ensimmäisen asemakaavan laati Axel Magnus von Arbin, ja siirto tapahtui seuraavasta vuodesta alkaen. Kustaa III rakennutti myös Hämeenlinnan pääkirkon, joka tehtiin pyöreäksi esikuvanaan Rooman Pantheon. Kirkon ulkoasu muuttui1800-luvulla ratkaisevasti, kun rakennukseen lisättiin kellotorni ja se laajennettiin ristikirkoksi.

Hämeenlinna kehittyi sotilas-, hallinto- ja koulukaupungiksi ja sai rautatien Helsingistä vuonna 1862. Samalla laivaliikenne Vanjavettä pitkin Tampereelle vilkastui huomattavasti. Vuonna 1876 rautatietä jatkettiin Tampereelle. Suomen vanhin yhä samalla nimellä toimiva suomenkielinen sanomalehti Hämeen sanomat perustettiin Hämeenlinnassa vuonna 1879.

Häämeenlinnaa ryhdyttiin rakentamaan Birger jaarlin Hämeeseen tekemän ristiretken jälkeen 1200-luvulla nykyiseen Linnanniemeen, ja pian linnan pohjoispuolelle alkoi syntyä asutusta. Tämä vaatimaton asutuskeskus sai kaupunkioikeudet Pietari Brahelta tammikuussa 1639 ensimmäisenä suomalaisena sisämaakaupunkina. Esihistorialliselta ajalta periytyvä Hämeen härkätie Turusta päättyi kaupunkiin, ja Ylinen Viipurintie kulki Hämeenlinnan kautta Viipuriin. Kaupunki oli Hämeen linnaläänin keskus.

Pentti Renvall ”Kuninkaanmiehiä ja kapinoitsijoita” (Tammi 1949), josta lainaus sivulta 15: ”Muualla ei asutustyö kuitenkaan tahtonut päästä vauhtiin. Tästä kärsimättömänä Kustaa Vaasa v. 1550 kirjoitti Pohjanmaalle ja hämäläisten valituksen johdosta Suomen kaikille johtomiehille ankarat kehotukset voimaperäiseen asuttamistoiminnan käyntiinpanosta. Suomen herrat jättivät kuitenkin asian edelleen oman onnensa nojaan, kaikki muut paitsi yksi, Savonlinnan isäntä Kustaa Fincke, jolle ’muiden Suomen herrojen leväperäisyys antoi – – – sopivan tilaisuuden asettua koko asutustoimen etunenään’. Aloitettuaan tämän laajennetun toimintansa Oulujärven seudun asuttamisesta savolaisilla hän kävi Pohjanmaalla vetääkseen pohjalaiset mukaan asutustoimintaan, suuntasi savolaisen asutusvirran pohjois-Hämeeseen, ja kun siellä esiintyi vaikeuksia, hän yhdistämällä omatkin intressinsä asiaan hankki itselleen Hämeestä tuomarinviran, jonka avulla hän voi paremmin kukistaa hämäläisten vastustuksen. Antaakseen suurempaa pontta Fincken toimille tässä uudessa virassa kuningas lähetti hänen kauttaan asutustoimintaa koskevan avoimen kirjeen Hollolan rahvaalle ja kehotti Finckeä huolehtimaan siitä, että sitä noudatettaisiin, ja samalla tavoin hän piti muitakin virkamiehiä lujilla asutusasiassa. Näin Fincke kuninkaan voimakkaasti tukemana vei asuttamiskysymyksen kuninkaan suunnitelmien mukaiseen päätökseen (K. J. Jalkanen, Rautalammin vanhan hallintopitäjän historia (1900), ss. 40-47. K. J. Jalkanen Pohjois-Hämeen erämaat, Asutus ja Olot vuoteen 1620 (1892), ss. 36-46)… Savonlinnan isäntä, ’suomalainen Klementti-kirjuri’, Klemetti Henrikinpoika Krook. Tämä uusmaalainen pienrälssiin kuulunut mies, jonka syntym’aikaa ja aikaisempia vaiheita ei tunneta, oli jo 1530-luvun alussa joutunut kuninkaan kirjuriksi ja toimiin Ruotsissa… Mutta samalla tämä ajatus Suomeen kohdistuvana oli Klementti-kirjurin ansiosta kytkeytynyt itärajan seutujen turvallisuuskysymykseen. Kun siis Kustaa Vaasa määräsi Fincken Savonlinnan isännäksi, hän saattoi jo Klemettiin viitaten lausua: ’Koska kuulemme, että siellä on hyvä tilaisuus raivata ja rakentaa kauniita tiloja Venäjän rajan suunnalle, on sinun ponnisteltava saadaksesi talonpojat siihen mukaan heille itselleen hyödyksi, ja jotta kruunukin saisi sieltä jotakin veroa ja hyötyä’. (Arwidsson, Handlingar II, s. 258)… Joka tapauksessa asutusta oli alkanut levitä hämäläistenkin erämaihin, missä se joutui ristiriitaan hämäläisten omistusoikeuskäsitysten kanssa. Tämä sai hämäläiset valittamaan Kustaa Vaasalle… ’Kun meille toisaalta on selitetty ja toistuvista valituksista… havaitsemme, ettei väki siellä maassa mahdu tiloille, mitä heillä nyt on, on tahtomme, että etsitte keinoja, jotta osa talonpojista lähtisi raivaamaan ja rakentamaan erämaahan, ja varsinkin että joukko lähtisi tekemään tiloja joka suunnalle pitkin Venäjän rajaa, jotta tuo joukko voisi tarjota venäläisille vastustusta, jos nämä yrittäisivät tehdä hyökkäyksen, ja jotta maamme niin kasvaisi ja paranisi.’ (KVR 1550, s. 250).”

Muinaisten hämäläisten puolustuslinnoitus ja kulttipaikka on ollut Aulangonvuorella. Hämeenlinnalaiset ovat jo kauan kavunneet kallioiden laelle maisemia katsomaan. Vuonna 1840 maaherra O. R. Rehbinder rakennutti maantien Aulangonvuorelle. Aulangon seudulla on harjoitettu maanviljelystä jo vuosisatojen ajan. Kartanon ja nykyisen hotellin paikalla on aikoinaan sijainnut Mäkelän talonpoikaistalo, mutta kuvermenttisihteeri Carl Rennerfelt osti tilan 1800-luvun puolivälissä ja rakennutti uuden päärakennuksen. Tilan uudeksi nimeksi tuli Karlberg, joka oli yhdistelmä isännän etunimestä ja kukkulasta, jolla rakennus sijaitsi. Hänen jälkeensä tuli useita uusia omistajia, jotka olivat säätyläisiä, kuten kihlakunnantuomari Knorring, valtioneuvos Gylden, kauppalaivan kapteeni Schantz ja kenraali Galindo. Kartanossa järjestettiin tanssiaisia ja kutsuja kaupungin seurapiireille.

Hämeenlinnan kaupunki on syntynyt aikojen kuluessa Vanajaveden äärelle. Keskustan tuntumassa olevassa Varikonniemessä sijaitsee merkittävä, mutta kiistelty arkeologinen kohde, rautakautinen ja varhaiskeskiaikainen asuinpaikka. Kaupungin tuntumassa on useita mäkilinnoja, joista tunnetuimpia ovat Aulanko ruotsiksi Karlberg ja Hakoisten linnavuori.

Ulla Koskinen ”Soturiaatelin aika Suomessa” (Into 2022), josta lainaus sivulta 18: ”Arvid koti oli syrjässä Ruotsin valtakunnan keskuksista ja myös meren äärellä sijaitsevasta Varsinais-Suomesta, jossa kartanoita oli tiheässä ja jossa sijaitsi parin tuhannen asukkaan Turku… Tuona aikana muinaishämäläisten vanhat asutuskeskittymät olivat muuttuneet kristillisiksi seurakunniksi ja pitäjiksi, joita kirkkoherrat paimensivat ja joiden asukkaat kokoontuivat nimismiesten pirtteihin käräjille. Esivaltaa edustivat voudit, jotka keräsivät talonpojilta verot ja lähettivät ne Ruotsin kuninkaalle. Kaiken taustalla häämötti Hämeen linna. Sinne oli Arvidin kotoa matkaa alle kolmekymmentä kilometriä. Se vartioi ympäristöään, luoteesta kaakkoon kulkevaa vesireittiä ja kantoi muistoa Hämeen liittämisestä Ruotsin valtakuntaan 400 vuotta aiemmin, ruotsalaisten sotaponnistelujen seurauksena. Hämäläisten vanhat linnavuoret olivat vaihtuneet ruotsalaisen kuninkaan ylläpitämään tiilestä muurattuun linnaan. Pohjanlahden erottamat valtakunnan osat käsitettiin 1500-luvulla omiksi alueikseen, joista puhuttiin nykytapaan Ruotsina ja Suomena tai epämääräisemmin Ruotsin puolena ja Suomen puolena. Suomessa asuneeseen aateliin voitiin viitata termeillä ’suomalaiset'(finner) tai ’suomalainen aateli’ (finsk adel). Tarkemmin maantiedettä miellettiin maakuntien avulla. Asuinpaikkana Häme, Savo, Uusimaa… Suomella oli alun perin tarkoitettu Varsinais-Suomea, mutta merkitys oli jo tässä vaiheessa laajentunut… Arvid Henrikinpojan isä Jacob eli Jeppe Kaas oli yksi maahan tulleista tanskalaisista rälssimiehistä. Hän kuului ilmeisesti sikäläiseen vanhaan rälssisukuun ja hänen isännimensä lienee ollut Andersinpoika. Jacob Kaas oli hakeutunut palvelukseen Hämeen linnan seutuville 1500-luvun alkuvuosina, kun unioni oli ollut voimissaan… Jacob tai Jeppe ei ollut ainoa Kokkalan perheen sukupuussa, jolla oli epäilyttävä tausta. Hänen vaimonsa Anna Arvidintytär oli Hauhon Hyvikkälän kartanossa asunutta sukua, jota on myöhemmin alettu kutsua Asserinpojiksi, ja jota niin ikään oli monessa polvessa vahvistanut tanskalainen veri.”

Hämeenlinnan seurakunta erotettiin Vanajan seurakunnasta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1639. Kaupungin ensimmäinen kirkko valmistui todennäköisesti v. 1666 linnan pohjoispuolelle vanhankaupungin alueelle. Uusi ristikirkko valmistui v. 1739 vanhan lähistölle ja säilyi käytössä kaupungin siirron jälkeenkin nykyisen pääkirkon valmistumiseen asti.

Sibeliuksen syntymäkoti on Hämeenlinnassa Hallituskatu11. Säveltäjä Jean Sibelius (1865-1957) ayntyi ja eli elämänsä ensimmäiset 20 vuotta Hämeenlinnassa. Näyttely kertoo Jannen poikavuosista ja 1860-80-lukujen Hämeenlinnasta.

Kirjallisuus ja lähteet:

Ilkka Teerijoki ”Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917-1918” (Hämeenlinna-Seura ry. 2017)
Ulla Koskinen ”Soturiaatelin aika Suomessa – Arvid Tawastin perheen elämä 1500-luvulla” (Into 2022)
Arto Pakkanen, Ilmari Lehmusvaara ”Hämeenlinna: meidän kaupunkimme” (Hämeenlinnan kirjakauppa 1989)
Reima T. A. Luoto ”Larin-Kyöstin Hämeenlinna: tarinoita pienestä kaupungista” (Fenix-kustannus 2013)
Keijo Kääriäinen ”Hämeenlinna – meidän kaupunkimme” (Hämeenlinnan kirjakauppa 1989)
Matti Alanko, Akusti Salo, Felix Seppälä ”Hämeenlinna – luontoa ja elämää” (Hämeenlinnan kaupunki 1938)

Linkkejä

https://www.hameenlinna-seura.fi/
https://fi.wikipedia.org/wiki/H%C3%A4meenlinna