Identiteettiongelmia

Kirjojen kierrätyksestä löytää välillä mielenkiintoisia kirjoja, jotka käsittelee kipeitä ja yhteiskunnalle tärkeitä asioita, kuten Mario Bergener ”Rakkauden uusi suunta” (Kristillinen Tervehtymiskeskus CHC ry 1995), jossa käsitellään identiteettiongelmia, niiden syitä, että eheytymistä omakohtaisesti koettuna ja lopuksi aiheesta opettaen. Aihe on erittäin vaikea, sillä sukulaisissanikin ja opettaessani ammattikoulussa, niin joillakin opiskelijoista ja henkilökunnasta oli näitä samoja sukupuoli-identiteettiongelmia, joiden käsittelyyn tavallisella ihmisellä on olemattomat edellytykset tiedon puutteen vuoksi, sillä ainoa tieto minulla on vain tämä kirja nyt. Aihe on kovasti kiistelty ja aiheuttaa suuria tunnemyrskyjä keskusteluihin osallistuvien välille. Mario Bergener kirjoittaa sivulla 22: ”Lokakuuhun 1982 mennessä homoseksuaalinen elämäntavan karu todellisuus oli alkanut paljastua. Elin neljättä vuotta avoimesti homona. Alkuajan helpotus salailun loppumisesta ja homojen elämäntavan romanttinen kiehtovuus olivat hiipuneet. Olin alkanut nähdä vähemmän viehättäviä puolia valitsemassani elämäntyylissä – nuoruuden ylikorostaminen, sukupuolitaudit, joihin jatkuvasti hain hoitoa, maailmaakaatavat suhteiden loppumiset ja AIDS-kriisin alkuvaiheet. Nuo todellisuuden mustat pilvet uhkasivat katteettomia lupauksia onnesta ja vapaudesta, joilla nuoria miehiä rohkaistiin antautumaan homoseksuaalisuuteen… Aloin myös tajuta, että Jumala pyysi minua valitsemaan itsensä ja homoseksuaalisuuden välillä. Ensimmäistä kertaa mietin tosissani sitä mahdollisuutta, että homoseksuaalisuus voisi muuttua uskon kautta Jeesukseen Kristukseen. Johtuen elämästäni ’poliittisesti korrektissa’ homoyhteisössä, en ollut siihen saakka koskaan sallinut itselleni vapautta uskoa sellaiseen mahdollisuuteen… En ollut vieläkään vakuuttunut, että parantuminen homoseksuaalisuudesta oli mahdollista, mutta olin päässyt suhteessani Jumalaan niin pitkälle, etten voinut enää kieltää Häntä. En enää koskaan eläisi elämää ilman Jumalaa. Jos Hän halusi muuttaa homoseksualisuuteni, annoin Hänelle luvan siihen.” Kirjassa Mario kertoo isänsä ja äitinsä vaikeasta lapsuudessa Saksassa ja Ranskassa, eli vanhemmat olivat kyvyttömiä luomaan perheen lapsille turvallista ja rakkaudellista kotia, koska olivat niin rikkinäisiä itsekkin, joiden seurauksena hän arvelee identiteettiongelmien tulevan.

Joyce Meyer ”Älä ole kaikille mieliksi” (Kuva ja Sana 2007), josta lainaus sivulta 11: ”Tämän päivän yhteiskuntaa leimaavat epävarmuus ja turvattomuus. Ihmiset kokevat itsensä epävarmoiksi ja voivat pahoin. He menettävät elämänilonsa, mikä puolestaan johtaa moniin vakaviin ongelmiin ihmissuhteissa. Olen itse kokenut epävarmuutta ja turvattomuutta, joten tiedän ja tunnen sen vaikutukset persoonallisuuteen. Ne, jotka ovat laillani tulleet satutetuiksi hyväksikäytön ja torjutuksi tulemisen johdosta, yrittävät muiden hyväksyntää etsimällä parantaa heikkoa itsetuntoaan ja voittaa menneisyyden aiheuttamat vauriot. He kärsivät tunteistaan ja ajautuvat hyväksymisriippuvuuteen poistaakseen tuskansa. He vaipuvat epätoivoon, jos näyttää siltä, ettei kukaan hyväksy heitä jollakin tavalla tai jostakin syystä. Hyväksytyksi tulemisen puute vaivaa heitä, kunnes he jälleen kokevat tulleensa hyväksytyiksi. Riippuvuus tarkoittaa jotakin ihmistä hallitsevaa – jotakin, mitä ilman ihminen ei voi olla tai jotakin, mitä ihminen tekee lievittääkseen painetta tai kipuaan. Se on jotakin, mitä ihminen tavoittelee kokiessaan itsensä loukatuksi tai yksinäiseksi. Riippuvuus ilmenee useissa muodoissa; turvautumisessa lääkkeisiin, alkoholiin, uhkapeleihin, seksiin, shoppailuun, syömiseen, työhön – ja myös hyväksymiseen. Epävarmat ihmiset etsivät apua muiden riippuvaisten tavoin kokiessaan olevansa epävarmalla pohjalla. He tarvitsevat lähelleen jonkun, joka vakuuttaa ja vahvistaa kaiken olevan hyvin ja heidän olevan hyväksyttyjä. Riippuvainen ihminen ajattelee suurimman osan ajastaan asiaa, josta hän on riippuvainen. Hyväksymisriippuvainen henkilö on epätavallisen huolestunut ja pohtii runsaasti sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat hänestä… Kasvoin hyvin häiriintyneessä kodissa, joka oli täynnä väkivaltaa, hyväksikäyttöä ja pelkoa. Koska minua kohdeltiin huonosti, kehitin uskomuksen, että olin puutteellinen ja että minua oli mahdoton hyväksyä. Häpesin itseäni. Pelkäsin uusien ihmisten tapaamista, koska ajattelin, etteivät he pidä minusta, ja varmasti monet eivät pitäneetkään… Itseään häpeävä ihminen on usein masentunut. On mahdotonta olla onnellinen, ellei pidä itsestään tai jos häpeää itseään. Masennusoireisiin on lääkkeitä, mutta yksikään apteekin tuote ei voi parantaa ihmisen häpeää. Vain lääke nimeltä ’Jumalan Sana’ voi. Jumalan Sana paransi minut, ja samoin se parantaa sinut, jos sovellat sitä elämääsi ahkerasti.”

Tähän aiheeseen olisi varmaan hyvä löytää ratkaisuja.

Opinnäytetöitä:

Ale Ripatti ”… MUN SUKUPUOLI ON JOSSAIN IHAN MUUALLA KUIN MUN GENITAALEISSA – Nuorten transmiesten näkemyksiä sukupuolesta ja sukupuoliidentiteetistä” (Mikkelin ammattikorkeakoulu, opinnäytetyö 2014)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/72565/AleRipattiOpinnaytetyo.pdf?sequence=1

Kirjallisuutta:

Leanne Payne ”Särkynyt minäkuva” (Kristillinen Tervehtymiskeskus – CHC ry 1994)
Paavo Kettunen ”Kuka minä todella olen? Kätkössä olevaa minuutta etsimässä” (Väyläkirjat 2012)

 

penttijuhani
Helsinki

Olen syntynyt Helsingissä 1950 luvulla, kun vanhempani muuttivat Oulusta ja Ilomantsista Helsinkiin työn perässä. Toimin ammattikoulun opettajana 28 vuotta. Olen eläkeläinen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu